Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Major Julli]

Mukavaa, kun otitte ko herran puheeksi. Täytyykin kaivaa hänen kirjojaan taas kesälukemistoksi. Pidän hänen tavastaan kuvata tulevaisuutta.

Sen verran totean vielä tähän perään, että vaikka Blade Runner seuraakin kohtuu uskollisesti kirjan Palkkionmetsästäjä maailmaa ja perusasetelmaa, on kirja kuitenkin huomattavasti elokuvaa parempi ja monitahoisempi. Vaikka kyllähän se elokuvakin oli loistava. Dick muuten kuoli juuri ennen ensi-iltaa, mies suhtautui aluksi elokuvaan varsin nurpeasti, mutta nähtyään esikatseluversion siunasi Ridley Scottin näkemyksen. En tiedä oliko esikatseluversiona Scottin oma versio tahi studion saksima ja editoima versio

Dickin kirjoista tehtyjen elokuvien ongelmana on se, että tulevaisuuden visioiminen valkokangaalle on kallista puuhaa, ja sen rahoittamiseksi pyritään yleensä tavoittelamaan mahdollisimman suurta maksajajoukkoa. Tuloksena on sitten action-pätkiä.

 

[Alamummo]

(Lähes) ainahan se on niin, että kirja on monitahoisempi ja hienosyisempi kuin siitä tehty elokuva. Blade Runner on kyllä yksi parhaita elokuvia ikinä missään.

 

[Txjokeri]

Dortmunder jyrää taas

Donald E. Westlaken Dortmunder on jälleen vauhdissa, tällä kertaa pitää muun keikansuunnitelun ohella pelastaa kantapaikka mafian valloitukselta. Watch Your Back on taas taattua Westlakea, edellisen Dortmunderin, The Road To Ruin, ollessa pienoinen pettymys.

 

[spertti]

Viimeksi luin uudestaan Juha Vuorisen - Raskausarpia. On se vain aina yhtä hauskaa luettavaa. Nyt on menossa Dan Brownin - Digital Fortress, joka ainakin ensimmäisen 100 sivun jälkeen tuntuu oikein mielenkiintoiselta ja mukaansatempaavalta. Tämän jälkeen jonossa odotteleekin Reijo Mäen - Nuoruustango.

Eli olen hyvinkin kaikkiruokainen, ja luen melko tasapuolisesti sekä englanniksi, että suomeksi.

 

[Pietrangelo]

Vapauden vangit:
kotipaikka: Bronx


Adrian Nicole LeBlanc vietti 11 vuotta Bronxin huumekaupan ytimessä seuraten kahta teini-ikäistä tyttöä ja heidän lähipiiriään. Tuloksena syntyi Vapauden vangit, dokumentti, jonka keskiössä on seksikkään 19-vuotiaan Jessican heittelehtivä romanssi menestyneen heroiinidiilerin Boy Georgen kanssa sekä 14-vuotiaan Cocon rakkaus Jessican pikkuveljeen Cesariin. Tyttöjen arkipäivää ovat isättömät lapset, väkivalta, kodittomuus ja ikävä vankilaan joutuneita miehiään; vankila on vain naapuruston jatke, paikka johon useimmat miehet joskus joutuvat. Uskomaton muuttuu arjeksi: on hämmästyttävän organisointitaitoisia teini-ikäisiä huumediilereitä, 13-vuotiaita yksinhuoltajaäitejä ja sosiaalisairaalan aikoja haikeasti muistelevia vanhuksia. Ja Boy George, joka menestyksensä hetkinä piilotteli miljoonan dollarin kuukausitulojaan rahasäkeille vuokraamassaan asunnossa.Vapauden vangit on rehellinen ja jännittävästi kirjoitettu teos, joka ei moralisoi vaan antaa äänen henkilöilleen. Se on hämmästyttävä, kauttaaltaan katutasolla liikkuva sosiaalinen dokumentti, joka on saanut runsaasti kiitosta niin kriitikoilta kuin lukijoiltakin. ""LeBlanc näyttää, kuinka vaativaa köyhyys on. Hänen kielensä on mutkatonta eikä hän sorru tunteellisuuteen tai turhaan slangiin. Tämä hieno työ ansaitsee niin poliitikkojen kuin lukijoidenkin huomion."" (Publishers Weekly)""Ei ole harvinaista viettää yhtä tai kahta vuotta aiheensa parissa, mutta tällainen omistautuminen on harvinaista, ja lopputulos on hämmästyttävän hyvä"" (Newsday)."

toista kertaa lukemassa.

 

[scholl]

Itse luin tänään Boris Beckerin elämänkerran. Hieman joudun itseäni moittimaan siitä, että periaatteistani poiketen luin opuksen käännöskirjana eli tässä tapauksessa englanniksi, mutta se oli tällä kertaa lentokentällä helposti saatavilla ja yleensä tulee ostettua kirjoja juuri nimenomaan heräteostoksina.

Hyvä kirja. Hyvin erilainen kuin Macin kirja, mutta molemmat kyllä hyviä lukukokemuksia henkilöille, jotka noiden tennispelaajien uria ovat seuranneet.

 

[Mr.X]

Vapauden vangit:
kotipaikka: Bronx


Adrian Nicole LeBlanc vietti 11 vuotta Bronxin huumekaupan ytimessä seuraten kahta teini-ikäistä tyttöä ja heidän lähipiiriään. Tuloksena syntyi Vapauden vangit, dokumentti, jonka keskiössä on seksikkään 19-vuotiaan Jessican heittelehtivä romanssi menestyneen heroiinidiilerin Boy Georgen kanssa sekä 14-vuotiaan Cocon rakkaus Jessican pikkuveljeen Cesariin. Tyttöjen arkipäivää ovat isättömät lapset, väkivalta, kodittomuus ja ikävä vankilaan joutuneita miehiään; vankila on vain naapuruston jatke, paikka johon useimmat miehet joskus joutuvat. Uskomaton muuttuu arjeksi: on hämmästyttävän organisointitaitoisia teini-ikäisiä huumediilereitä, 13-vuotiaita yksinhuoltajaäitejä ja sosiaalisairaalan aikoja haikeasti muistelevia vanhuksia. Ja Boy George, joka menestyksensä hetkinä piilotteli miljoonan dollarin kuukausitulojaan rahasäkeille vuokraamassaan asunnossa.Vapauden vangit on rehellinen ja jännittävästi kirjoitettu teos, joka ei moralisoi vaan antaa äänen henkilöilleen. Se on hämmästyttävä, kauttaaltaan katutasolla liikkuva sosiaalinen dokumentti, joka on saanut runsaasti kiitosta niin kriitikoilta kuin lukijoiltakin. ""LeBlanc näyttää, kuinka vaativaa köyhyys on. Hänen kielensä on mutkatonta eikä hän sorru tunteellisuuteen tai turhaan slangiin. Tämä hieno työ ansaitsee niin poliitikkojen kuin lukijoidenkin huomion."" (Publishers Weekly)""Ei ole harvinaista viettää yhtä tai kahta vuotta aiheensa parissa, mutta tällainen omistautuminen on harvinaista, ja lopputulos on hämmästyttävän hyvä"" (Newsday)."

toista kertaa lukemassa.

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta varmistan vielä, että onko kirja edes osin fiktiivinen vai kuvataanko teoksessa ihan faktapohjalta elettyä elämää?

 

[Tpip]

Itse sain viimesimpänä loppuun tuon Enkelit ja demonit. Da Vinci on luettuna jo aiemmin ja pitää kai tuo Meteoriittikin lukaista.

Ei Enkelit ja demonit mielestäni aivan Da Vincin tasolle yllä, mutta ihan mukavaa luettavaa ja lopussa oli vielä koukku, jota en kyllä arvannut tulevaksi.

Enkelit ja demonit viimeinen kirja minkä lukenut loppuun asti. Yli puoleen väliin ihan viihdyttävää luettavaa, mutta loppu oli kyllä todellista tuubaa ja kaiken kruununa kunnon kinuski-imelyydet ihan loppuun. YÄK!

Tällä hetkellä menossa Ian Caldwellin & Dustin Thomasin neljäs siirto. Tuli rykäistyä "otetaan nyt tämä" -meiningillä kiireessä pokkarihyllystä junalukemiseksi. Puolivälissä menossa, ei nyt mitään mestariainesta ainakaan vielä, mutta ihan helppoa ja viihdyttävää luettavaa.

 

[heikkik]

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta varmistan vielä, että onko kirja edes osin fiktiivinen vai kuvataanko teoksessa ihan faktapohjalta elettyä elämää?

On faktapohjainen. Kirjoittaja ei moralisoi kohdehenkilöiden tekemisiä, mutta kirjan lukemisen jälkeen ymmärsi miksi waspit valittavat sosiaaliturvan väärinkäytöksistä.

 

[Gentleman]

viime aikoina luettu

Waltari : Kaarina Maununtytär

Ihan mielenkiiintoinen, kuinka paljon todellisiin tapahtumiin pohjautuu jäi epäselväksi. Juhana Herttua on kuitenkin pariinkin kaupunkiin Suomessa oman kadun saanut, joten kai jotain pohjaa olemassa on. Waltarilla ymmärtääkseni pohjatyöt oli hyvin tehdyt aina.

Paasilinna: Volomari Volotisen ensimmäinen vaimo ja muuta vanhaa tavaraa

Keskiverto Paasilinnaa.

Aloituslistalla

Tom Wolfea, Dan Brownia, Johan Nordbergia ja Patricia Cornwellia

 

[mikko600]

Kirjastosta tarttui mukaan seuraavat:

Bukowski - Pulp
Bunker - Elukkatehdas
Brett Easton Ellis - Lunar Park
Meri - Manillaköysi

 

[Sistis]

Da Vinci-koodin luin toistamiseen, lähinnä tarkoituksena verestää muistikuvia kirjan juonesta ennen elokuvan katsomista. Ehkä ei olisi pitänyt lukea, toisella kerralla kirja näet tuntui jo suhteellisen huonolta. Juoni on erittäin tökerö, eikä salaliittoteoriakaan enää toisella kerralla kiehtonut niin paljoa, kuin ennen. Päätin samalla skipata leffan katsomisen ja odottaa muutaman vuoden, jahka se tulee televisioon.

Eilen tarttui kirjastosta mukaan Günter Grassin Minun Vuosisatani. Grassia olen lukenut aiemmin kahden kirjan ("Kissa ja Hiiri" ja "Kampela") verran. Erityisesti Kampelasta tykkäsin, vaikkakin kirja oli ylivoimaisesti työläin tähänastisista lukukokemuksistani.

 

[Dhearted]

Luin viimeksi kirjan nimeltä Pelaaja.

 

[Uleåborgir]

Iijoki-sarja completed

Kuten otsikkokin antaa Sun ymmärtää, olen saanut luettua loppuun tuon Kalle Päätalon itsestään kirjoittaman sarjan "kaunokirjallista tekstiä".

Iijoki-sarjan viimeiseksi teokseksi Kalle oli aluksi suunnitellut romaania Hyvästi Iijoki (1995). Viimeinen teos Pölhökanto Iijoen törmässä (1998)ilmestyi "ylimääräisenä" ja oli Kallen vastaus lukijoilleen, jotka kirjeissään ja muissa yhteydenotoissaan kyselivät Kallelta, mitä sille ja sille henkilölle lopulta tapahtui.

Päätalo tunsi jääneensä velkaan lukijoilleen ja pakotti itsensä kirjoittamaan vielä asiat niputtavan teoksensa. Pölhökannossa Päätalo käsittelee "järjetöntä työmäärää", joka hänellä on kulunut Iijoki-sarjan kirjoittamiseen. Kesken romaaninsa kirjoittamisen hän vielä sairastui häneltä lopulta marraskuussa vuonna 2000 hengen vieneeseen uusiutuneeseen keuhkosyöpään, mutta "velka" lukijoille oli liian suuri, eikä kirjoittaminen katkennut lääketieteen ulottumattomissa olleeseen syöpäänkään. Ironista asbestin aiheuttamassa syövässä oli se, että työ joka nosti Kallen pohjamudista yhteiskuntaan lopulta vuosikymmenien päästä tappoi hänet.

 

[solamnic76]

George R. R. Martin - Valtaisuinpeli

Inhorealismia ja fantasiaa sopivassa suhteessa. Helkutin hyvä kirja, sanoisin jopa että paras fantasiaromaani minkä olen lukenut.

 

[Alamummo]

Kuten otsikkokin antaa Sun ymmärtää, olen saanut luettua loppuun tuon Kalle Päätalon itsestään kirjoittaman sarjan "kaunokirjallista tekstiä".

Päätalon kohdalla sana kaunokirjallisuus kannattaakin laittaa lainausmerkkeihin.

 

[Suomi-Salama]

Päätalon kohdalla sana kaunokirjallisuus kannattaakin laittaa lainausmerkkeihin.

Millä perusteella?

Itse olen lukenut Päätalon Iijoki-sarjan moneen otteeseen alusta loppuun. Aivan vertaansa vailla oleva omaelämäkerta, joka tallentaa kyllä loistavalla tavalla suomalaisen 1900-luvun pienen ihmisen historian ihmiskuvauksineen, murteineen, tekoineen ja tapoineen. Päätalon tekstiin sisälle pääseminen vaatii hiukan tavallista enemmän lukijalta kärsivällisyyttä, mutta se palkitseekin sitten ruhtinaallisesti.

 

[Uleåborgir]

Päätalon kohdalla sana kaunokirjallisuus kannattaakin laittaa lainausmerkkeihin.

Lainausmerkit siksi, että Päätalo käytti itse hyvin usein Iijoki-sarjassaan juuri muotoa "kaunokirjallista tekstiä".

On totta, ettei Kalle ollut paras kirjoittaja kieliasullisesti tai kieliopillisesti, mutta Kallen tuotannossa sisältö on muotoa tärkeämpi. Päätalo kävelytti Iijoki-sarjan romaaneissaan esille valtavan määrän kiinnostavia todellisia henkilöitä kuten Hiltu-Jakin, Itäpään Keisarin, Hoikkalan Kallen, Kummun Patruunan, Priittastiina Päätalon os. Neulikon... Erilaisia traagisia ja hauskojakin tilanteita on sarjassa runsaasti, myös jännitystä ja sotaa on tarjolla kun ottaa sarjasta käteensä oikean kirjan.

Parisuhdedraamaa, puukotuksia, veneerisiä tauteja, juopottelua, mömmöjä, lestadiolaisia. Ymmärrän silti, että kertakäyttökirjallisuuden ystävät eivät tästä materiaalista hirveästi pidä, tai ehkä pitäisivätkin jos heillä riittäisi malttia paneutua siihen kunnolla.

Kuten Suomi-Salamakin kiteyttää on koko sarjassa kysymys ainutlaatuisesta elämänkerrasta. Se kertoo yhden ihmisen historian, mutta samalla myös historian ympäröivästä yhteiskunnasta, vaietusta Koillismaan maakunnasta ja Suomen valtiosta kun niiden ajankuvat peilautuvat Kallen oman elämän kautta. Koillismaan murre on hyvin rikas ja osuva ja Taivalkosken murre onkin yksi niistä syistä miksi Päätalon tuotannosta pidetään. Sanottakoon tässä se, että murre korostuu dialogeissa, muu osa kirjallisuudesta on yleensä kirjakielellä kirjoitettua joillakin Päätalon murteen mehukkaimmilla ilmauksilla maustettuna.

 

[Alamummo]

Kyllä Kalle olis saanut elämänsä pukattua ulos kahdessakin kirjassa, mutta kivahan se oli kahdenkymmenen vuoden ajan työntää "kaunokirjallinen" tuotos aina joulumarkkinoille. Eikös yksi kirja julkaistu vielä postuuminakin - varmaan perintöveroja kattamaan...

Se, että ei pidä Päätalon pöhötuotoksista ei ole merkki kertakäyttökirjallisuuden arvostuksesta. Mutta ymmärrän kyllä, että siellä Oulun suunnalla ollaan innoissaan, että joku on siitäkin nurkasta maata vaivautunut ulostamaan runsaan määrän tekstiä.

 

[Uleåborgir]

Kyllä Kalle olis saanut elämänsä pukattua ulos kahdessakin kirjassa, mutta kivahan se oli kahdenkymmenen vuoden ajan työntää "kaunokirjallinen" tuotos aina joulumarkkinoille. Eikös yksi kirja julkaistu vielä postuuminakin - varmaan perintöveroja kattamaan...

Se, että ei pidä Päätalon pöhötuotoksista ei ole merkki kertakäyttökirjallisuuden arvostuksesta. Mutta ymmärrän kyllä, että siellä Oulun suunnalla ollaan innoissaan, että joku on siitäkin nurkasta maata vaivautunut ulostamaan runsaan määrän tekstiä.

Kovasti vaikuttaa, että olet vaarallisilla vesillä tässä keskustelussa. Tulet sivusta mussuttamaan muille kuitenkin mieluisesta kirjailijasta. Et taida oikein ymmärtää mistä puhut, montakos Kalle Päätalon teosta olet lukenut ja mistä kohdasta tuotantoa?

Ja kyllähän tuokin vaikuttaa, että Päätalo on kotoisin tästä hoodeilta, vain 150 km:n päästä Oulun keskustasta. Tosin Kalle eli 81 ikävuodestaan 61 muualla kuin täällä Oulussa, mm. n. 55 vuotta Tampereella.

 

[ervatsalo]

Remestä ja Beevoria

Niin, itselläni on juuri nyt työn alla sekä uusintakierroksella oleva Beevorin Stalingrad, ynnä Remeksen Nimessä ja veressä.

Nimestään huolimatta Stalingradissa lentää enemmän verta.

Loppukaneetiksi päädyn vielä mainitsemaan, että em. Remes on siitä jännä kirjailija, etten tiedä pidänkö hänen teoksistaan vai en, vaikka olen kaikki ko. herran "aikuisten" kirjat lukenut.

Täältä tähän

 

[Major Julli]

Kyllä Kalle olis saanut elämänsä pukattua ulos kahdessakin kirjassa, mutta kivahan se oli kahdenkymmenen vuoden ajan työntää "kaunokirjallinen" tuotos aina joulumarkkinoille. Eikös yksi kirja julkaistu vielä postuuminakin - varmaan perintöveroja kattamaan...

Se, että ei pidä Päätalon pöhötuotoksista ei ole merkki kertakäyttökirjallisuuden arvostuksesta. Mutta ymmärrän kyllä, että siellä Oulun suunnalla ollaan innoissaan, että joku on siitäkin nurkasta maata vaivautunut ulostamaan runsaan määrän tekstiä.

Tommy Tabermanin ja Seppo Hyrkäksen mukaan Päätalo on tajunnan virran mestari, joka huussissa käydessäänkin näkee pöntössä vuosikerrallisen Nälkämään Nakke Nakuttajaa, joka tuo hänen mielensää ihmeellisiä sattumuksia poikavuosilta, ja tähän tuhlautuu satoja sivuja paperia.

En ole mitenkään yllättänyt että nämä Päätalon puolustelijat tunnustavat Kärppien ja Jypin värejä.

 

[ervatsalo]

Mutta ymmärrän kyllä, että siellä Oulun suunnalla ollaan innoissaan, että joku on siitäkin nurkasta maata vaivautunut ulostamaan runsaan määrän tekstiä.

Niin, koko ko. sarjan läpikahlanneena umpi-hämäläisenä en malta olla huomauttamatta, että ko. kirjailijan teokset ovat pikkutarkkuudessaan mitä paras tapa tutustua entisaikojen ihmisten elämään.

Eikä niitä kaikkia ole pakko putkeen lukea. Ottaa vaikka väliin akkainkirjailija Anna-Leena Härkösen tuotantoa, niin saa vähän perspektiiviä siitä, kuka on klassikkokirjailija ja kuka ei.

Täältä tähän

 

[Alamummo]

Kovasti vaikuttaa, että olet vaarallisilla vesillä tässä keskustelussa. Tulet sivusta mussuttamaan muille kuitenkin mieluisesta kirjailijasta. Et taida oikein ymmärtää mistä puhut, montakos Kalle Päätalon teosta olet lukenut ja mistä kohdasta tuotantoa?

Oikeassa olet. Makuasioista ei sovi kiistellä, joten lopetan osaltani tähän. Kysymykseesi vastaan kuitenkin: Olen lukenut yhden, tuotannon alkupäästä (eka tai toka). Mummuvainaani näitä luki ja keräsi ja totesin tämän yhden kirjan lukemisen jälkeen, että on mielestäni silkkaa pitkästyttävää tuubaa, enkä tykkää ollenkaan.

 

[Suomi-Salama]

Tommy Tabermanin ja Seppo Hyrkäksen mukaan Päätalo on tajunnan virran mestari, joka huussissa käydessäänkin näkee pöntössä vuosikerrallisen Nälkämään Nakke Nakuttajaa, joka tuo hänen mielensää ihmeellisiä sattumuksia poikavuosilta, ja tähän tuhlautuu satoja sivuja paperia.

En ole mitenkään yllättänyt että nämä Päätalon puolustelijat tunnustavat Kärppien ja Jypin värejä.

Puolustelija? Jokaisella saa minun puolestani olla kyseisestä kirjailijasta ja hänen tuotannostaan millainen mielipide tahansa. Toki kuitenkin toivoisi, että ennen kuin sellaisen muodostaa, tutustuisi kirjailijan tuotantoon ihan ajatuksen kanssa. Toisaalta en minäkään Hyrkäksen provosoivasta junttisovinismista ja Tabermanin nössöhempeilystä niin pidä. Sitä taas en ymmärrä, mikä yhteys Päätalolla ja mainitsemiesi seurojen kannattamisella on.