Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Ronning #7]

Eli siis siinä 'Football my arse' kirjassa on vitsejä, joiden alkuperäisten henkilöiden paikalle on vaihdettu futarien nimi?

Itselläni alkaa olla loppusuoralla Dan Brownin Demonit ja Enkelit.

 

[avatar]

Vihdoin ja viimein jaksoin kaivaa käsiini Naomi Kleinin No Logon. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa näin alkumetreillä. Tosin osviittaa kyllä jo tiesinkin opuksesta. Onko tyytyväisiä kirjan lukijoita?

 

[scholl]

Eli siis siinä 'Football my arse' kirjassa on vitsejä, joiden alkuperäisten henkilöiden paikalle on vaihdettu futarien nimi?

Kirja on koostettu kirjoittajan kymmenien vuosien aikana keräämistä jalkapallojutuista. Erikoisista maaleista, sanonnoista, mitä pelaajat tai valmentajat ovat esittäneet jne.

 

[Decimal]

Viimeksi tuli luettua Ari Paskan hengentuotos, Pallinaama. Suosittelen.

 

[I ro1]

Dan Brown: Meteoriitti.
Vaikuttaa ihan OK teokselta. Kenties sitä samaa, mitä Ken Follet tarjoaa.

 

[ervatsalo]

Työn alla

Niin, itselläni on tällä hetkellä työn alla Charles Bukowskin Postitoimisto, sekä Clive Cusslerin Sahara.

Cusslerista sanottakoon, että ko. teos on taas rasittavan tyypillistä jenkkihenkistä sankaripaukuttelua ja maailmanpelastamista. Sama tosin toistuu herran muissakin tekeleissä.

Bukowskissa sen sijaan juodaan, naidaan, haistaan pahalle ja ollaan avoimesti antisankareita.

Täältä tähän

 

[Kiekkojuristi]

Tarkotuksena olisi lukea tämä uusi Dan Brown - kirja. Onko täällä joku sen jo lukenut ja millainen lukukokemus mahdollisesti oli? Kannattaako ostaa?

Kuuntelin teoksen äänikirjana ruotsiksi, kun tuppaavat ilmestymään siellä ½ vuotta ennen kuin Suomessa.

Brownilla on kaikissa kirjoissaan samanlainen kaava, eli ongelma ja sen kehittyminen, jokin lukijan yllättävä seikka ja lopuksi päähenkilöiden rakastuminen. Sulavaa luettavaa/kuunneltavaa ja teknisesti mielenkiintoista.

Ok kirja.

 

[Grome]

Tuomas Vimman Helsinki 12. Ihan luettava kirja. Muutamia kunnon naurun purskahduksia on mahtunut mukaan ja jotkut naurattaa jälkikäteenkin, kun on alkanut muistelemaan.

Kaveri kyseli mm. työhaastattelussa kysymyksiä firmastaan, joihin ei itekään tiennyt vastauksia. Kirjan tapahtumat luonnollisesti Helsingissä, niin kiva lukea tutuista nurkista.

 

[Trenchtown]

Minäkin luin tuon Dan Brownin Meteoriitin, ja täytyy sanoa, että aikaisemmat miehen kirjat lukeneena ei ollut minkäänlaisia ongelmia pahiksen keksimisessä tai juonenkäänteiden ennustamisessa. Samanlaisia tuntuvat olevan kyseisen kirjailijan kaikki teokset. Tämä oli ehkä jo vähän liiankin helppoa luettavaa.

 

[archieG]

Dan Simmonsin Ilium ja Olympos, loistavaa scifiä. Tulee mieleen ko. kirjailijan Hyperion-saaga. Eeppisyyttä, runoutta ja kaikkea mahdollista samojen kansien sisällä. Hyperionien ystäville taattua tavaraa.

Hyperion-saaga putoaa myös täällä.

Luin uudestaan Jeff Longin Helvetin Piirit ja Vuosi Nolla opukset. Uskomattoman hienoja kirjoja ja ennenkaikkea kirjoja, joista riittää ajateltavaa vielä pitkään lukemisen jälkeen. Suosittelen.

 

[Erling]

Eilen saatiin valmiiksi saksalais-losangelesilaisen juoppohullun Charles Bukowskin kirja "Naisia", jossa seikkailee kirjailijan eräänlainen omakuva tai alter ego Henry "Hank" Chinaski.
Kirjassa vanha ja ruma runoilija sikailee, nai 20-30 vuotiaita kauniita naisia ja dokaa pari patteria olutta sekä puolikkaan viskipullon päivässä.

Aikamoista rappiotahan kirja alusta loppuun on, mutta siinä samalla Bukowski dissaa vähän kaikkia kaikesta. Silleen ovelasti. Kirja oli hyvä lukea, sillä CB ei todellakaan rakentele mitään vaikeita lauseita ja teksti on kuin takoisi viiden kilon lekalla otsaan.
Itse kun on tottunut lukemaan viime aikoina venäläisiä klassikoita, Kunderaa ja oikiksen pääsykoekirjoja niin tarvitsin aika reippaan kourallisen camp-huumoria tätä kirjaa lukiessani. Välillä ne jutut kieltämättä vetää vähän yli. Mutta se nyt vaan kuuluu tähän.

Suosittelen tätä ehdottomasti varsinkin niille joiden mielestä kirjat on pellejä ja runoilijat hinttareita.
Itse haluaisin lukea jonkun toisenkin Bukowskin jotta sitä vähän näkisi jatkuuko sama tyyli kaikissa. Silloin tosin en miestä enää pidä läheskään yhtä suuressa arvossa kuin nyt. Tuollaisen kirjan kirjoittaminen on vaikeampaa kuin luulisi, sillä kirjailija voi helposti sortua toistoon lukijan menettäessä mielenkiintonsa.
Viimeksi mielestäni Tuomas Vimma osoitti, ettei sitä rilluttelua ja patsastelua jaksa lukea kuin yhden nidoksen verran.
Toisaalta Vimma ja Bukowski tekevät sen vähän eri lailla eri lähtökohdista, mutta you get my point.

 

[smasa]

Tämän päivän kirjastolöytö:

Geoffrey Regan: Päin mäntyä - kirja sotilaallisista tunaroinneista

Vasta muutama ensimmäinen sivu eli jokunen tarina luettu, mutta lupaavalta vaikuttaa. Kirjassa esitellään läjä pahemmanlaatuisia sotilasmokia, alkaen johtamiskyvyttömistä johtajista päätyen poliittisen tason virheisiin ja suomalaisiinkin munauksiin. Kaikkea sitä rintamilla tapahtuukin, kovaa juttua.

 

[Tep]

Dan Brownin 'Meteoriitti' tuli eilen luettua loppuun, lukemiseen ei mennyt kuin pari päivää. Hyvä suoritus minulta siis. Opus jätti tosin hyvin ristiriitaiset fiilikset jälkeensä.

Kirjan pääpahis ja tulevat juonenkäänteet olivat käsittämättömän helposti arvattavissa. Kaikki Brownin kirjat jotka ovat suomennettu, on tullut allekirjoittaneella luettua ja kaikissa tuntuu olevan samanlainen muotti, jota ei ilmeisesti voi muokata mihinkään suuntaan. Tuntuu kuin kirjailija kasaisi faktaa&fiktiota, taputtelisi ne ja muun aineiston muottiinsa, lätkäisisi pari klisettä, pari vakiojuttua (mm. kirjan päähenkilö(t) pääsevät petihommiin lopussa) ja yliampuvaa käännettä mukaan ja that's it. Myös kirjan alussa ollut "Kaikki tässä kirjassa esiteltävä teknologia on olemassa" -lausahdus ihmetyttää, kun mukana on lumikivääriä ja vastaavia härpäkkeitä, joita ainakaan oman tietoni mukaan ei ole olemassa, väitettiin sitten kirjassa mitä vain.

Muttamutta, kirjasta kuitenkin pidin, vaikka kaikki hyvin ennalta-arvattavaa olikin. Kirja oli mielenkiintoinen, ja ennenkaikkea imaisi minut mukaansa, siitä todisteena se että jaksoin opuksen lukea vain parissa päivässä. Brownin olisi kuitenkin syytä heittää tämä räikeä itsensätoisto pois, ja äkkiä. Tosin 'Da Vinci-koodin' jälkeen kauppa käynee vaikka kirjassa kerrottaisiin maalin kuivumisesta seinässä, mutta kumminkin.

 

[Alamummo]

Tarttuipa Akateemisesta mukaan jälleen yksi ruotsalaisdekkari eli Leif GW Perssonin kirjoittama Kesän kaipuusta hyiseen viimaan. Täytyy kehua, sillä dekkarin rakenne on mielenkiintoisen monitasoinen ja siinä kuvataan mukavasti henkilöiden ajatuksia kanssaihmisistään. Eli käyttäydytään korrektisti ja ajatukset ovat kaikkea muuta; rasistisia, sovinistisia, nationalistisia, perverssejä. Kukaan ei ole sitä, miltä näyttää. Ajankohta on Ruotsi poliittisessa kriisissä ja tämä näkyy ja tuntuu juonessa. Suosittelen!

 

[Vakio]

Muttamutta, kirjasta kuitenkin pidin, vaikka kaikki hyvin ennalta-arvattavaa olikin. Kirja oli mielenkiintoinen, ja ennenkaikkea imaisi minut mukaansa, siitä todisteena se että jaksoin opuksen lukea vain parissa päivässä. Brownin olisi kuitenkin syytä heittää tämä räikeä itsensätoisto pois, ja äkkiä. Tosin 'Da Vinci-koodin' jälkeen kauppa käynee vaikka kirjassa kerrottaisiin maalin kuivumisesta seinässä, mutta kumminkin.

Ensinnäkin olen yllättävän samaa mieltä kanssasi siitä, että opus ikään kuin tempaisi mukaansa, mutta oli kuitenkin jotenkin ennalta-arvattava ja väljähkö. Sain teoksen loppuun pari päivää sitten.

Syy miksi kommentoin tekstiäsi on kuitenkin se, että tämä on Brownin varhaisempaa tuotantoa kuin Da Vinci-koodi, joten Meteoriitissa ei ainakaan Da Vincia toisteta, jos nyt sitä edes tarkoitit. Nyt on vaan tullut kiire suomentaa ja julkaista kaikki Brownin aikanaan kirjoittamat kirjat, koska kauppa käy Da Vincin varjolla.

Tarkistin asian:

Enkelit ja demonit on kirjoitettu v. 2000,
Meteoriitti v. 2001
Da Vinci-koodi v. 2003.

 

[Tep]

Syy miksi kommentoin tekstiäsi on kuitenkin se, että tämä on Brownin varhaisempaa tuotantoa kuin Da Vinci-koodi, joten Meteoriitissa ei ainakaan Da Vincia toisteta, jos nyt sitä edes tarkoitit. Nyt on vaan tullut kiire suomentaa ja julkaista kaikki Brownin aikanaan kirjoittamat kirjat, koska kauppa käy Da Vincin varjolla.

Jep, olin kyllä tietoinen että Meteoriitti on kirjoitettu ennen Da Vinci-koodia, joten sitä ei tosiaankaan toistettu, vaan jo aiempaa (aiempia? En ainakaan henk.koht. tiedä millainen "kaava" herran ensimmäisessä kirjassa on) kirjaa. Valitettavasti kirjoitin tavoilleni uskollisesti hieman epäselvästi, kuten myös sanoessani tuon "...koodin jälkeen kauppa käynee vaikka...", tarkoitin tulevaa/tulevia kirjoja ja nyt tosiaan Da Vinci-koodin jälkeen suomennettuja "vanhoja" kirjoja.

Ja enpä olisi epäselvemmin taaskaan voinut kirjoittaa...

 

[Tobias]

Kesälukemista

Huomenta,

pamautin tässä toimistolle töihin ja osuipa silmiin viimeksi lukemani kirja, eli Igor Uszczapowskin Optionen und Futures verstehen.
Tästä kirjasta huomaa, kuinka johdannaiskauppa on saavuttanut Suomeen verrattuna vahvan aseman Saksassa (ja toki muuallakin Keski-Euroopassa).

Hyvä kirja, 400 sivua silkkaa optioteoriaa, suosittelen!

 

[Koirapoika]

Tarttuipa Akateemisesta mukaan jälleen yksi ruotsalaisdekkari eli Leif GW Perssonin kirjoittama Kesän kaipuusta hyiseen viimaan. Täytyy kehua, sillä dekkarin rakenne on mielenkiintoisen monitasoinen ja siinä kuvataan mukavasti henkilöiden ajatuksia kanssaihmisistään. Eli käyttäydytään korrektisti ja ajatukset ovat kaikkea muuta; rasistisia, sovinistisia, nationalistisia, perverssejä. Kukaan ei ole sitä, miltä näyttää. Ajankohta on Ruotsi poliittisessa kriisissä ja tämä näkyy ja tuntuu juonessa. Suosittelen!

Katsos vaan, emäntä on kirjakaupassa töissä ja saivat jotain arvostelukappaleita ilmaiseksi, Tolstoin Sota ja rauha oli toisena ja tämä Leif GW Perssonin kirja toinen, on ilmeisesti lukaistava. Itsellä on luvussa Anthony Swofford: Merijalkaväen mies, sama mistä on tehty elokuva Jarhead. Leffa on näkemättä, mutta kirja on puoleen väliin mennessä ihan mainio. Vähän eri näkökulmaa sotaan.

 

[Alkiolainen]

Puolivallaton puolue

on Tuomo Yli-Huttulan kirjoittama opus, jota voisi hyvin nimittää myös Niinistö-historiaksi. Kirjassa käydään läpi kokoomuksessa tehtyjä ratkaisuja 1970-luvulta aina tämänvuotisiin presidentinvaaleihin saakka. Pääpaino on toki 2000-luvulla. Ihan mielenkiintoinen opus, jonka avulla on helpompi ymmärtää mm. sitä, miksi Ville Itälä puoluejohtajana näytti siltä kuin näytti. Hyvin paljastuvat myös puolueen sisäiset kuppikunnat. Kirjassa yritetään katsoa myös hieman tulevaisuuteen. Kovasti tuntuu Yli-Huttula olevan sillä kannalla, että vuoden 2012 presidentinvaaleissa kokoomuksella ja keskustalla voisi yhteisehdokkaana olla muuan Jorma Ollila.

 

[dali]

Viimeksi tuli luettua Kauko Röyhkän Tien laidalla Waterloo, joka kertoo parin parikymppisen nuoren viikonlopusta maantien varressa, kun he joutuivat vahtimaan autoa. Kaksikon pään sisälle mennään pienissä hetken kuvauksissa ja muisteloissa.

Kirja oli taattua Röyhkää; vinoa henkilökuvausta, erikoista symboliikkaa ja mustanpuhuvaa huumoria. Siitä plussaa, että teos oikeasti nauratti ääneen pariin kertaan, vaikka tapahtumat ovat samalla kamalan surullisia.

Suosittelen kesälukemiseksi. Kirjasta ei oikein viitsi paljastaa enempää, koska sen makeimmat kohdat pitää itse lukea.

 

[Taze]

Enkelit ja demonit on kirjoitettu v. 2000,
Meteoriitti v. 2001
Da Vinci-koodi v. 2003.

Itse sain viimesimpänä loppuun tuon Enkelit ja demonit. Da Vinci on luettuna jo aiemmin ja pitää kai tuo Meteoriittikin lukaista.

Ei Enkelit ja demonit mielestäni aivan Da Vincin tasolle yllä, mutta ihan mukavaa luettavaa ja lopussa oli vielä koukku, jota en kyllä arvannut tulevaksi. Kaverini kävi Roomassa viime kesänä ja kiersi nuo Enkeleissä ja demoneissa mainitut paikat läpi (no ei sentään Vatikaanin arkistossa) ja kyllähän ne kuulemma ovat tuollaisia kuin kirja kertoo.

Nyt on MM-kisojen ajan taukoa kirjojen suhteen, ei viitsi aloittaa mitään, kun ei kuitenkaan ehdi juurikaan lukea.

 

[Major Julli]

Philip K. Dick

Olen nyt muutaman vuoden tauon jälkeen innostunut lukemaan Philip K. Dickin tuotantoa kun huomasin kirjastossa että uusia suomennoksia on taas tullut. En jaksa tilailla mistään netistä kirjoja joten tyydyn siihen mitä kirjastosta saa suomeksi tahi englanniksi.

Miehen tuotanto on varsin poikkeavaa sci-fin valtalinjasta, ja omana huippukautenaan mies oli käytännössä täysin tuntematon suurelle yleisölle. Kuitenkin mies on lähes yksin luonut kirjallisuuden lajin jossa tapahtumapaikkana on lähitulevaisuuden ylikansoittunut maapallo ahdistavina suurkaupungeineen. Sille ovat velkaa niin Blade Runnerit, Total Recallit, Minority Reportit (perustuvat miehen teoksiin), Raidit, Terminaattorit, Matrixit ja monet muut. Se mikä miehen kirjat erottaa seuraajistaan on väkivallan ja toiminnan väheisempi osuus ja 60-luvun Kalifornian heijastuminen tekstiin happoineen ja vastakulttuureineen.

Kirjailija itse veti kehonsa (ja mielensä) varsin pahaan kuntoon huumeilla, ja kärsi pahoista hallusinaatioista loppuvuotensa (syntyi 1928, kuoli 1982). Loppuvuosinaan Dick eli erittäin vahvan harvakuvitelman vallassa että maailma oli vieläkin vuodessa 1 ekr ja koko nykyaikainen maailma oli harhatila jonka valtaapitävät olivat luoneet. Samoin uskonnolliset teemat ja pohdiskelut nousivat määräviksi tekijöiksi jälkipään teoksissa.

Miehen tuotannossa kannattaa aloittaa alkupään teoksilla, koska myöhempien teosten uskonnollisis-sävytteiset tripit voivat olla liikaa ilman tutustumista miehen luomaan maailmaan. Hyviä kirjoja aloittaa tutustuminen miehen tuotantoon ovat: Ubik (Ubik), Maailma jonka Jones teki (The World Jones Made), Oraakkelin kirja (The Man in the High Castle) ja Palkkionmetsästäjä (Do Androids Dream of Electric Sheep?). Kunhan miehen tuotannossa on sisällä kannattaa lukea Valis (Valis) ja Hämärän vartija (A Scanner Darkly).

 

[cottonmouth]

H.P. Lovecraftin novellikokoelman "Kuiskaus pimeästä" vuosilta 1927-1931. En enää yhtään ihmettele miksi kaverin sanotaan olevan viimeisen sadan vuoden kovin kauhukirjailija ja nyt kun termistö alkaa tulla tutuksi alkaa ymmärtää vaikutuksen populaarikulttuuriin yleisemminkin. Todella harmi, että kuoli jo alle viisikymppisenä.

 

[The M]

Miehen tuotannossa kannattaa aloittaa alkupään teoksilla, koska myöhempien teosten uskonnollisis-sävytteiset tripit voivat olla liikaa ilman tutustumista miehen luomaan maailmaan. Hyviä kirjoja aloittaa tutustuminen miehen tuotantoon ovat: Ubik (Ubik), Maailma jonka Jones teki (The World Jones Made), Oraakkelin kirja (The Man in the High Castle) ja Palkkionmetsästäjä (Do Androids Dream of Electric Sheep?). Kunhan miehen tuotannossa on sisällä kannattaa lukea Valis (Valis) ja Hämärän vartija (A Scanner Darkly).

Myös novelikokoelma Mahdoton planeetta (Collected stories of Philip K Dick) on hyvä tapa tutustua miehen tuotantoon. Oma suosikkini on Hämärän vartia josta tulossa olevaa elokuvaa en odota pätkääkään vaikkakin se näyttää varsin persoonalliselle.

Tällä hetkellä luettavana on Terry Pratchetin Monstrous regiment.

 

[Alamummo]

Myös novelikokoelma Mahdoton planeetta (Collected stories of Philip K Dick) on hyvä tapa tutustua miehen tuotantoon. Oma suosikkini on Hämärän vartia josta tulossa olevaa elokuvaa en odota pätkääkään vaikkakin se näyttää varsin persoonalliselle.

Tällä hetkellä luettavana on Terry Pratchetin Monstrous regiment.

Mukavaa, kun otitte ko herran puheeksi. Täytyykin kaivaa hänen kirjojaan taas kesälukemistoksi. Pidän hänen tavastaan kuvata tulevaisuutta.