Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Sonny Burnett]

Martti Issakainen
Kuormarengin sota
Yleensä sotakirjat kertovat etulinjan ja kaukopartiomiesten sankariteoista mutta tämä kirja on niistä rintamalinjojen perässä tulevista puurtajista. Tositapahtumiin perustuvana herätti monia ajatuksia tämäkin teos. Kuinka rakentaa tieuraa jäiseen ja mutaiseen korpeen. Tai se kun saavut taistelukentälle etujoukkojen jälkeen ja saat tehtäväksesi siirtää mm lihakoukkua apuna käyttäen yli 200 venäläissotilaan ruumiit kenttähautaan. Kovia hommia nuokin.

Ankarat ajat- Suomalaisten talouskriisien pitkä historia
Jari Eloranta ja Roope Uusitalo

Tuore tietokirja jossa käydään läpi Suomen talouskriisit aina nälkä- ja katovuosista aina Ukrainan sotaan asti. Välissä tietysti omat sotamme. Ensin keskinäiset, sitten NL:ää vastaan. Sen jälkeen 60-luvun rakennemuutos. 70-luvun öljykriisi, 90-luvun suuri lama, 2000 finanssikriisit, korona ja hyökkäyssodan tiedetyt vaikutukset. Yli 300 sivuinen pläjäys.

 

[alwahla]

Seuraavana lukuvuorossa on Corson Whiteheadin Nickelin pojat. Juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta sivuja toivoisin olevan tuossa kirjassa vähintään puolet enemmän. Noh, katsotaan mitä siitä tulee.

 

[RödaBastärd]

Seuraavana lukuvuorossa on Corson Whiteheadin Nickelin pojat. Juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta sivuja toivoisin olevan tuossa kirjassa vähintään puolet enemmän. Noh, katsotaan mitä siitä tulee.

Whiteheadilta lukenut Nickelin Pojat, Maanalaisen Rautatien sekä Kieron Miehen Manifestin. Kaikki hyviä, mutta etenkin Nickelin Pojat oli mieleeni.

 

[Ilmari Ahde]

Seuraavana lukuvuorossa on Corson Whiteheadin Nickelin pojat. Juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta sivuja toivoisin olevan tuossa kirjassa vähintään puolet enemmän. Noh, katsotaan mitä siitä tulee.

Whiteheadilta lukenut Nickelin Pojat, Maanalaisen Rautatien sekä Kieron Miehen Manifestin. Kaikki hyviä, mutta etenkin Nickelin Pojat oli mieleeni.

Hyvän tarinan voi kertoa vähemmälläkin sivumäärällä. Joskus tuskastuttanut kun tuntunut, että olisi voinut kerrontaa tiivistää tuhdisti eikä kertomus olisi kärsinyt yhtään.

Pidin itsekin Nickelin Pojista. Kirjasta, en pojista... selittäminen vaan pahentaa tilannetta.

Jaa mitä luen, Steffen Jacobsen - Nyt minusta on tullut kuolema. Atomipommin kehittäminen jännityskirjan aiheena, aika kavalkadi tunnettuja nerokkaita mieliä mukana. Kirjan fyysisestä olemuksesta tein tyhjänpäiväisen huomion jonka nyt kanssanne jaan, kovin paksua paperia on sivut vaikka on pehmeäkantinen kirja.

 

[Stolk-2]

Viipuri 1918 on luettu. Kirjassa aukaistiin hyvin tapahtumien alkua ja kulkua kaikessa kaaottisuudessaan. Henki oli halpa ja kuolema saattoi koitua kenen tahansa kohtaloksi. Valkoisista kenraaleista Löfström haudattiin historian kirjoista unohduksiin kun hänen ja Mannerheimin välillä oli skismaa.

Nyt on vuorossa Faith No Moren kirja.

 

[tinkezione]

Glitter Bandin universaalien poliisivoimien kokeneemman edustajan Tom Dreyfusin seikkailuista kertova Prefect-trilogia jatkuu nyt vastikään ilmestyneellä päätösosallaan Machine Vendetta. Tämän myötä myöskin Revelation Space -universumi jää telakalle, kirjailijana siis Alastair Reynolds.

Luettu ja olipa kyllä hyvä tämäkin.

Seuraavaksi käsiin samalta kirjailijalta vaihteeksi standalone-hommaa eli tuoreehko Eversion.

 

[maken veivi jr.]

Antti Tuomainen

Mies joka kuoli.
——
Ihan hauska jos musta huumori uppoaa, ei nyt toisaalta mitenkään erityisen mieleenpainuva.

 

[heketsu88]

Luin toissapäivänä loppuun James Clavellin Shôgun - osa 1. Kirjasta on tehty pari tv-sarjaa (yksi 1980-luvulla ja nyt 2020-luvulla). Kirja kertoo englantilais-hollantilaisesta luotsista John Blackthornesta (esikuva William Lee Adamsista), jonka laiva Erasmus haaksirikkoutuu yhdelle Japanin saarista. Shôgunissa kuvataan hyvin kahden eri kulttuurin kohtaaminen, uskontojen erilaisuus, toisten tapojen oudoksuminen ja tottuminen niihin. Japanilaisten lisäksi protestanttinen Blackthorne joutuu selviytymään kirjassa jo 1520-luvulla Japaniin saapuneiden katolisten jesuiittojen kynsistä, jotka pitävät Blackthornea kerettiläisenä ja uhkana heidän kaupankäynnilleen Japanissa.

 

[Rod Weary]

Iain M. Banksin Pintakuvio. Tämä on nyt kolmas Kulttuuri-teos mulle, tätä ennen oli Aseiden käyttö ja Pelaaja. En edellenkään tajua tuosta Kulttuurista hevon helskuttia. Muutenkin nuo ovat omaan makuuni liikaa sekametelisoppaa. Seuraavaksi jotain helppotajuisempaa.

 

[Kilgore Trout]

Iain M. Banksin Pintakuvio. Tämä on nyt kolmas Kulttuuri-teos mulle, tätä ennen oli Aseiden käyttö ja Pelaaja. En edellenkään tajua tuosta Kulttuurista hevon helskuttia. Muutenkin nuo ovat omaan makuuni liikaa sekametelisoppaa. Seuraavaksi jotain helppotajuisempaa.

Kulttuuri, anarkistissosialistinen utopia, hedonistinen, avaruuden Woodstock.
Minusta ihan parasta mitä scifissä on aikaiseksi saatu, ja olen nauttinut kaikista siihen universumiin kirjoitetuista kirjoista.

 

[Kilgore Trout]

Whiteheadilta lukenut Nickelin Pojat, Maanalaisen Rautatien sekä Kieron Miehen Manifestin. Kaikki hyviä, mutta etenkin Nickelin Pojat oli mieleeni.

Olen myös lukenut nuo kaikki, ja eilen aloittelin jostain kirja-alesta ostamaani Balladia John Henrystä.
Se on lojunut pinossa jo pitkään, eikä tunnu ainakaan alussa lähtevän kovin notkeasti liikkeelle. Ehkä se siitä paranee.

 

[Tarinankertoja]

Kulttuuri, anarkistissosialistinen utopia, hedonistinen, avaruuden Woodstock.
Minusta ihan parasta mitä scifissä on aikaiseksi saatu, ja olen nauttinut kaikista siihen universumiin kirjoitetuista kirjoista.

Banksilta ilman "M"ää kande lukea ainakin esikoisteos "Ampiaistehdas", "Kävelyä lasilla" ja "Siirtymä". Kävelyä lasilla on "M" puutumisesta huolimatta scifikirja.. ei kulttuuri jne avarsuusooppera, mutta ei se ny normiromaanikaan ole.

"M" kirjoista "Matter" ei ole Wikin mukaan suomennettujen listoilla? Olen sit varmaan lukenu enkuksi, ihmetyttää ettei käännetty, erinomanen Kulttuurikirja

 

[L. Öysä]

Kulttuuri, anarkistissosialistinen utopia, hedonistinen, avaruuden Woodstock.
Minusta ihan parasta mitä scifissä on aikaiseksi saatu, ja olen nauttinut kaikista siihen universumiin kirjoitetuista kirjoista.

Samaa mieltä. Tässä sarjassa on niin älytön määrä kaikenlaista scifi-diggarin mielikuvitusta kiihottavaa judanssia että moro.

 

[Falling Star]

Nyt on luvussa Aku-Tuomas Mattilan kirjoittama "Bogart Co. Ainoa. Yksinäinen". Jos on ollut sarja huonoja opuksia monta peräkkäin niin nyt ollaan vaihteeksi ytimessä. Vaikka asiat käydään äärettömällä pieteetillä Lordin kirjan tapaan, ei tämä ainakaan ensimmäisen neljänneksen perusteella ole millään tapaa tylsä eikä varsinkaan itseään toistava. Tekisi mieli ahmia ja ahmia erittäin mielenkiintoista dataa ajalta, jolloin ääniteteollisuus oli jotain aivan muuta kuin nykyään ja suomalainen bändi vientituotteena lähes vitsi. Nautin kuitenkin vain palan kerrallaan makustellen lukemaani ja pidän kyllä suunnattomasti. Mikäli kirjan taso pysyy loppuun asti yhtä korkealla tulee tästä vahva suositus vaikkei bändistä kauheasti perustaisi. Saapa nähdä sivutaanko lopussa lähes saman poppoon Sound Of R.E.L.S.'iä ja Ressun soolouraa. Huomaa kyllä kirjoittajasta, että on alueen musiikkihistoria hyvin hallussa ja saa punottua tarinaan mukaan monenlaista detaljia.

 

[Rod Weary]

Samaa mieltä. Tässä sarjassa on niin älytön määrä kaikenlaista scifi-diggarin mielikuvitusta kiihottavaa judanssia että moro.

Se on just se sama, mikä mua tossa tökkii. Ei saa yhtään mistään kiinni, kun on liikaa, mihin tarttua. Syksyllä lukemani LotR oli just hyvä esimerkki tästä. Leffoja näkemättä olisi ollut jälleen ihan toivoton urakka. Tosin siitä en tykännyt siksi, kun Tolkienien teksti oli kulttimaineeseen peilattuna täyttä tuubaa.

Banksin teksti on kyllä muuten ihan laadukkaan oloista, mutta less is more, ihan oikeesti!

 

[L. Öysä]

Syksyllä lukemani LotR oli just hyvä esimerkki tästä. Leffoja näkemättä olisi ollut jälleen ihan toivoton urakka. Tosin siitä en tykännyt siksi, kun Tolkienien teksti oli kulttimaineeseen peilattuna täyttä tuubaa.

Ok. Mielipiteet on jokaisella omansa. Itse en lähtisi kutsumaan Tolkienienin tekstiä tuubaksi, vaikkakin ymmärrän, että se saattaa mielipiteitä jakaa. En minä itsekään hänen kirjoitustyylinsä erityinen fani ole, mutta kyllä itse olen uppoutunut täysillä nauttimaan hänen luomastaan maailmasta jokaisella luku-/kuuntelukerralla.

 

[Rod Weary]

Ok. Mielipiteet on jokaisella omansa. Itse en lähtisi kutsumaan Tolkienienin tekstiä tuubaksi, vaikkakin ymmärrän, että se saattaa mielipiteitä jakaa. En minä itsekään hänen kirjoitustyylinsä erityinen fani ole, mutta kyllä itse olen uppoutunut täysillä nauttimaan hänen luomastaan maailmasta jokaisella luku-/kuuntelukerralla.

Noissa fantasia ja scifi-maailmoissa on kaksi puolta. Toinen on se maailman luominen, mutta ihan yhtä tärkeää on se tekstin laatu. Tolkienilla se ei mielestäni ole kovinkaan hääviä. Ja kyllä mä leffat nähtyäni tykkäsin siitä maailmasta, mitä kirjassa kuvataan. Mutta kokonaisuus jätti mut hyvinkin kylmäksi ennakko-odotuksiin nähden.

Olen jo vissiin tässäkin ketjussa ihmetellyt, miten olen silloin lukioikäisenä voinut tykätä Frank Herbertin Dyynistä. Siinäkin on kiehtova maailma ja asetelma muutenkin sellainen, mitä luen mielelläni. Mutta uusintakierros vanhempana ja viisaampana oli melkoinen pannukakku. Noin kirjallisilta ansioiltaan ihan täyttä sontaa. Ei Asimovin Säätiö-trilogiakaan (joo, niitä on tehty sen jälkeen lisää) kovin paljon paremmaksi vetänyt. Ja se oli mulle aikanaan wau-efekti ekaa kertaa luettuna.

Maailma muuttuu, eskoseni (antakaa sakkoa, saatana!). Tai jos ei maailma, niin omat laatuvaatimukset nyt ainakin.