Luettua tulee - ja paljon. Vähän kai jo ammatin puolesta. Itsensä huvittaminen on joskus koetuksella, mutta silloin tällöin sekin onnistuu. Tuomas Vimman kohdalla eritoten.
Helsinki 12 on aivan loistavaa tykitystä! Kieli toimii. Päähenkilö on hillitön asshole, mutta silti niin symppis. Ei tää nyt mitään Dostojevskia ole, mutta ehtaa uutta kotimaista.
Vastaavaa kamaa on sitten Trainspottingin jatko-osa Porno, jos ei Vimmasta vielä saanut tarpeekseen. Kirja on mulla vielä kesken, mutta eiköhän se yön pimeinä tunteina tule kahlattua ja taas aamulla on silmät ristissä.
Junamatkalla lukaisin myös Petri Tammisen Muistelmat. Erittäin huvittavaa lyhytproosaa, jonka voi lukea matkalla Espoosta Helsinkiin. En kuitenkaan suosittele. Kappaleet on puolen sivun mittaisia, mutta tiheää tunnelmaa täynnä, jota täytyy jäädä kelaamaan, ellei höröttele naurusta.
Toki viimeisen kuukauden aikana on naatiskeltu myös Suutarin kirja Sami Heleniuksesta ja Tervon Myyrä.
Tää syksy tuntuu olevan pirtein kirjasyksy moneen vuoteen, niinkuin viime sunnuntain Hesari jo ehti mainostaakin.
...pino yöpöydällä kasvaa...