Muistan ensimmäisen liigapelin, jonka kävin katsomassa. Se oli HPK - JyP HT ja lopputulos oli 4-4. Itse pelistä en muista muita yksityiskohtia kuin tuon lopputuloksen. Kaveri raahasi silloin mukanaan peliin ja en mä tarvinnut kuin sen yhden pelin ja musta tuli Kerhofani loppuelämäkseni. Se hallin tunnelma oli sellainen, minkä halusin kokea vaan uudestaan ja uudestaan. Etsin tässä juuri historian syövereistä tuon kyseisen ottelun. Se pelattiin 29.10.1989, eli viiden kuukauden päästä tulee 30 vuotta kuluneeksi tuosta hetkestä, kun annoin pikkusormen ja melko nopeasti menetin sydämeni Kerholle.
Paljon on nähty ja lukemattomia muistoja on. 90- ja 2000-luvuilla tuli melkein kaikki kotipelit nähtyä ja vieraspeleissäkin tuli kohtuullisesti käytyä. 2010-luvulla olen asunut muualla, joten hieman on tällä vuosikymmenellä hiipunut paikalla nähtyjen pelien määrä vuositasolla, mutta varsinkin nyt Pennasen kausilla on taas kiihtynyt tahti selvästi. Yritin talvella pohdiskella, että kuinkahan monta Kerhon peliä mä olen paikan päällä nähnyt ja päädyin siihen, että noin 800 peliä olen varmaan ollut katsomassa.
Se ensimmäinen mestaruus oli iso juttu, eikä se unohdu ikinä. Siitä oli ehtinyt siinä vaiheessa kaukalon laidalla haaveilla jo 16 vuotta ja fiilis oli lievästi liikuttunut Porin Isomäessä 22.4.2006 ja myöhemmin torilla. En uskonut, että Kerho voisi enää sen parempaa fiilistä tarjota, mutta perun puheeni. Tämä keväthän oli siis suoraan jostain nuoruusvuosien fantasioista, jossa kaadetaan joku suurseura finaalissa altavastaajana. Eikä ainoastaan finaalissa, vaan saakeli 3 suurseuraa putkeen. Siellä kaatui Tepsi, joka on niin monet keväät meiltä katkaissut. Siellä kaatui Tappara, joka romutti sen unelman vuonna 2003, kun uskoin sen jo tapahtuvan. Sitten vielä Kärpät, jonka kohtaamisesta tuli vuosikaudet haaveiltua 2000-luvun alkupuolella, mutta ei vaan osunut koskaan vastaan. Ja vielä game sevenin jatkoajalla, huh. Pieni harmitus jäi siitä, että ratkaisu tuli sen ansaitsemattoman Heponiemen jäähyn aikana, mutta se miten Kärppäfanit siihen pääasiassa suhtautuivat, paikkasi sen harmituksen. Kyllä Kerho tän ansaitsi.
Nyt niitä mestaruuksia on sitten kaksi ja kun siihen luetaan ne lukemattomat himmeämmät mitalit nyt päälle, niin onhan nämä vuosikymmenet tarjonnut kannattajalle todella paljon. Pienen seuran menestys ja mitalivuori on sellainen, että ei siihen pysty kuin ehkä JYP lievästi vastaamaan. Tuokin on kyllä toiminut aika paljon Kerhoa isommilla pelaajabudjeteilla kuitenkin menestysvuosinaan, joten onhan Kerho ihan omaa luokkaa, kun suhteutetaan resurssit menestykseen. Olen vaan niin saakelin ylpeä tuosta joukkueesta. Ollut aina ja olen tänään. Se on se, miltä juuri nyt tuntuu. #munhpk