Sori OT, mutta kuinka pitkälle ajassa pääsit/pääsitte?
Riippuen sukuhaarasta, pääasiallisesti noin 1500-luvulle. Aika pitkälle noudattelee kirkonkirjoista saatavaa tietoa, joskin joistakin esivanhemmista on säilynyt perimätietona hieman kaukaisempaa, mutta tietoa ei voi sanoa mitenkään kattavaksi.
Mielenkiintoista sukututkimuksissa on esivanhempien valtaisa lukumäärä. Ei tarvitse mennä montaa sukupolvea taaksepäin, kun määrä on jo räjähtänyt. Matemaattisesti kaava on selkeä, kaksi vanhempaa, 4 isovanhempaa, kahdeksan heidän vanhempaansa. Viisitoista sukupolvea tekee jo reilu 60 000 isovanhempaa. Tietysti käytännössä asia ei mene aivan noin, sillä samoja esivanhempia tulee väistämättä eri haaroista vastaan, mutta uskaltanee sanoa, että tuossa ajassa kuitenkin on tuhansia esivanhempia jokaisella. Siksi minua on aina huvittanut, kun ihmiset poimivat jonkin sukulinjan ja korostavat olevansa juuri sitä sukua. Se on huvittavaa siksi, että yhden linjan osuus kokonaisuudesta on murto-osa, eikä siksi ole mielekästä nostaa yhtä linjaa esiin, jos ei puhuta aivan lähihistoriasta.
Rasismiin aihe kytkeytyy siten, että joillakuilla ihmisillä on taipumus ajatella olevansa ns. parempaa sukua. Se on rasistinen ajatus, mutta myös typerä. Ylipäätään genetiikka ei määritä ihmisarvoa, vaan jokainen on oma yksilönsä ja ansaitsee tulla arvioiduksi itsenänsä.
@KotkaSydän geenitutkimukset kertovat meille lähimmiksi sukulaiskansoiksi ruotsalaiset ja virolaiset. Kielisukulaisuus kiertää hieman eri tavalla, eikä esimerkiksi kielisukulaiset Unkarista ole geneettisesti meitä lähellä. 1500-luvulla Suomessa oli noin 200 000 asukasta, 1000-luvulla kymmeniä tuhansia. Eli vaikka tänne olisi alunperin vaeltanut suht yhtenäinen joukko, vuosisatojen aikana tulijat lännestä tai etelästä ovat muuttaneet alkuperämme läntiseksi, vaikka kytkös itään löytyy. Olennaista on se, että mikään kansa ei ole muuta kuin sekoitus, joissa lähialueet korostuvat. Samoja ihmisiä lopulta kaikki.
Keitä me olemme? linkin takana mielenkiintoinen artikkeli.