Olen ollut koulun, työn ja vapaa-ajan kautta tekemisissä, siis pitempään kuin kerran/yhden päivän aikana about kuuden Afrikan kansallisuuden, kahden Pohjois-Amerikan ja viiden Keski-/Etelä-Amerikan kansallisuuden, sekä parinkymmenen Euroopan kansallisuuden edustajien kanssa.
Meillä on omat kulttuurieromme kaikilla, tapoja ja maneereja jotka vaikuttavat viihtymiseen ja kanssakäymisen onnistumiseen.
Afrikan kansallisuuksista ainoa joiden kanssa tuli ongelmia koulun aikana olivat somalit. Johtui ehkä siitä että he olivat muslimeja, joka vaikutti heidän käyttäytymiseensä naisia kohtaan sekä meno- ja tuloaikoihin, tosin tuossakin joukossa oli yksi erittäin mukava kaveri.
Muista afrikkalaisista en sanoisi muuta negatiivista kuin että lämmityspatteria ei saa piirtää rakennussuunnittelussa keskelle lattiaa, ja että asuinrakennuksissa tulee olla ikkunoita. Pohjois-Euroopassa kun harvemmin rakennetaan mallia bambumaja.
Afrikkalainen hiphoppari on mielestäni yhtä kaukana New Yorkin Bronxeista kuin suomalainenkin hiphoppari, mutta sallittakoon löysät housut kaikille ihonväristä riippumatta, omapahan on laahustuksenne.
Pohjois-Amerikkalaisille tutuille olen lähinnä kateellinen, tosin siksi että heistä iso osa on elänyt klassisen rokin parhaita vuosia kun minä olin vasta siemen ja vauva. Ei siis liity varsinaisesti heidän ominaisuuksiinsa ihmisinä, tosin olen ylimielisenä nauranut monen yleistiedolle, stereotypiassa on paljonkin perää etenkin amerikkalaisten maantieto-osaamisen suhteen.
Etelä-Amerikan asukkaat joita olen tuntenut ovat olleet kaikki parempia tanssimaan kuin minä, niin hyviä että oikein vituttaa. Olen paikkaillut asiaa paremmalla viinapäällä, suomalaisen tyttökaverin kauhistellessa tangotaiturin yhtäkkistä horjumista kossuhumalassa. "Se ei oo koskaan ollu tuommonen!"
Tangoas nyt, perkele! ~HA!
Aasialaisista japanilaiset osallistuvat rientoihin, kiinalaiset eivät. Vaikuttaa moraaliin ja ilmapiiriin. "Nehän näyttävät kaikki samanlaisilta". Intialaisista hyvä karma, pakistanilaiselle kämppikselle oli hauska nauraa - arkkitehtuuriopiskelija oli nääs saippuaoopperatähti kotimaassaan. Priceless.
Euroopassa nyt on niin monelaista notta kun olemme kuitenkin jokseenkin samanlaisia perustarpeiltamme on yksilökohtainen juttuuntuleminen kaikista helpointa, ainakin niin kauan kuin löytyy yhteinen kieli, kielitaidottomuus puolin ja toisin pistää saman tien syömään miestä. Itse asiassa eräs kauneimmista tapaamistani tytöistä tuli Saudi-Arabiasta, mutta kun en ranskaa osannut niin koitas valloittaa joku pelkästään tätä ruhoa keikuttamalla...
Kyllä Euroopastakin löytyy paljon jokseenkin värittömiä ja tylsiä henkilöitä, ja etenkin jolle suomalainen voi näyttää kuinka paljon jaksaa juoda, mutta myös paljon joille jopa me olemme eksoottisia, kiinnostavia ja enemmän vaihtelevaa persoonallisuutta kuin moni muu turhan järeästi omissaan kiinni oleva.
Niin, kuten sanoin, kyllä se sosiaalisuus eniten vaikuttaa, parin kaljan jälkeen osataan niin monessa maassa tutustua paremmin, me vain vedämme vielä siitä yli. Mitä minä mielestäni olen siis näillä reissuilla oppinut on se että jos maltettaisiin olla rasistisia vain idiootteja ja aivottomia yksilöitä kohtaan? Toimii parhaiten, ns. elämän ignore-toiminto päälle.
Minä väitän että Suomessa on "rasistien" lisäksi myös hel~wetin paljon porukkaa joka ymmärtää mustaa, kuivaa (ei viittaus neekereihin) huumoria ja osaa nauraa tarvittaessa kaikelle, myös itselleen. Tosikot ovat kuitenkin vielä pahempia kehityksen pysäyttäjiä, niinkuin ne "kansainväliset" tamperelaiset yliopisto-opiskelijat jotka suuttuivat neekerivitseistäni...ahahah...minä siis en ollut suvaitsevainen, huolimatta edeltäneestä parin vuoden onnistuneesta yhteistyöstä mustista mustimpien Simbajannujen kanssa. On se orkele.
*****
Mikä minun pointtini oli, jos sellainen siis oli? Mielestäni PILLUN PIHTAILU eli seksin panttaaminen aiheuttaa arkielämässä paljon enemmän ongelmia, turhautumista, väkivaltaa ja kahnauksia kuin ihonvärit ja härskit vitsit.
~KAMA SUTRA, CUNTS.