Milloin HIFK muuttui miespilluksi?

  • 151 036
  • 463
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Miespillu, siinäpä vasta päivän pelastava sana, kiitos. En osaa sanoa, että milloin IFK:sta olisi tällainen pusi tullut, mutta kova tuntuu olevan ahdistus ja ihan ymmärrettävistä syistä. Paljon urheiluhistoriaa lukeneena tapaan jostain syystä itsekin yhdistää IFK:n mielikuvissani aina jonnekin niihin aikoihin, kun Hurriganes oli voimissaan, Kalevi Sorsan ruma naama joka uutisissa, Hakki hallitsi pistepörssiä ja Nordiksella oli Korvan Raunon mielestä ihan omat säännöt. Vaikka Jokerit onkin ollut koko mun elämäni ajan Helsingin selvästi menestyksekkäin joukkue, niin ei se ole mitenkään erityisesti jäänyt koskaan mieleen tai kiinnostanut. Kumpaakaan en kannata, mutta jos Helsingissä käydessä alkaa tehdä mieli mennä katsomaan kiekkoa, niin en vielä tähän päivään mennessä ole Jokereiden peliin omilla rahoilla mennyt. En siis usko, että IFK-vaari olisi mihinkään kuolemassa, mutta ehkäpä toimistolla olisi edullista tuulettaa ylimääräiset nostalgiat pois ja siirtyä tähän päivään. Faksinkin voisi laittaa vaikka vitriiniin näytille ja hommata ajanmukaiset vehkeet pöydälle.
 

Clocks

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mulla on ikävä Iiro Järveä, Tom Laaksosta, Jereä, Allua, Nielikäistä, Mäkiahoa, Brennania, Halkidista, Marekkia, Schnabelia, Vopattia, Ustrnullia ja lukemattomia muita ketä en nyt muista.

Siinähän niitä tuli. Nimiä joiden ansiosta hallilta sai kyllä usein lähteä lyötynä, muttei koskaan nöyryytettynä.

edit: Pääsin juuri kosketuksiin sisäisen tutinaa & tötinää -mieheni kanssa. Ymmärsin että haluan takaisin Mobergin, Heinon ja Matikaisen. Haluan corn dogeja ja Go IFK:n. Nyt tuli Pesoselle noutaja. Vittu, sä koulutat niitä. Lostedt rip his head off.
 
Viimeksi muokattu:

mikaw

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Aloitus oli kun narri-soppa laitettiin leikkimään valmentajaa. Vastenmielinen entinen apina-puolustaja HIFK:n valmentajana. Ei tosiaankaan näin! Osittain voisi syyllistää erästä Matikaista, mutta ehkäpä se ei niin ole väliksi. Mitä täältä luettu niin ilmeisesti kyseistä heppua ei niin ole kaivattu.

Toinen kerta oli kun pelle-lauma hakkasi erään HIFK:n pelaajan. Tähän ei tietenkään tehty mitään vaan odotellaan, että joku muu joukkue tulee tökkimään eikä taaskaan tehdä mitään. Luonnollisesti sika-kummolan ja muiden jeesustelijoiden johdolla hoidetaan tuo siten, että HIFK:n kohdistuu isoin ongelma.
 

Salo70

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, PENA, RAMI, FRANK
edit: Pääsin juuri kosketuksiin sisäisen tutinaa & tötinää -mieheni kanssa. Ymmärsin että haluan takaisin Mobergin, Heinon ja Matikaisen. Haluan corn dogeja ja Go IFK:n. Nyt tuli Pesoselle noutaja. Vittu, sä koulutat niitä. Lostedt rip his head off.

Amen brother. Olinkin unohtanut Paten tyystin! Mulla oli jopa ihmiskuula t-paita. Lostedt olis varmaan mielellään jäänyt kohtuullisella korvauksella jengiin roolipelaajaksi. Aikoinaan kun IFK:lla oli vielä rintakarvat niin oikein odotti että pääsi hallille jo alkulämmittelyyn. Loppuaikoina se meni siihen että aina muisti "ei vittu, tänäänkin on matsi". Yhtä kiinnostavaa kuin katsella maalin kuivumista tai jotain saatanan virkamiesten palaveria.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Olen täysillä mukana kaipaamassa örvellystä ja ylilyöntejä, kun menestystä ei näköjään saa. Pitää hyväksyä, että mestaruus tulee näköjään harvoin. Miksi siinä välissä ei voisi olla yleistä Imekää meisseliä -asennetta? Tähän aiheeseen liittyen: Mälkiän HIFK oli paska jengi, mutta osasi viihdyttää. Joonas Vihko ajeli Ässien veskarin Porissa. Tuli joukkotappelu ja Kaakku sanoi Nielikäiselle aitiossa: -Hyppää sekaan, me maksetaan sakot. Pasi lähti muistaakseni Pasi Puistolan (?) kimppuun, joka yritti painia. Nielikäinen työnsi kaveria kauemmaksi, jotta pääsi lyömään. Jälkikäteen pari Ässä-fania (oikeasti vain pari, muut ovat alan miehiä) valittivat, että Nielikäinen tappeli "epäreiluun NHL-tyyliin". Tuolla kaudella HIFK:lla oli jäähypörssin top kympissä parhaimmillaan 8 jätkää! Ottaisin yhä Mälkiän ennen Soppaa valmentajaksi.
 

Salo70

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, PENA, RAMI, FRANK
Olen täysillä mukana kaipaamassa örvellystä ja ylilyöntejä, kun menestystä ei näköjään saa. Pitää hyväksyä, että mestaruus tulee näköjään harvoin. Miksi siinä välissä ei voisi olla yleistä Imekää meisseliä -asennetta?

Juuri näin! Viihteen ja vahvan tunnetilan vuoksihan hallilla käydään. Ei liian järkevää touhua vaan OJ:n tyyliin; "niin ja autokin pitäis laittaa mutta ei todellakaan mitään tilavaa perheautoa vaan semmonen urheiluauto että hyvä ku yks mahtuu kyytiin" (joku haastattelu kun Päällikkö lähti IFK:sta Kingseihin).
 

Harald73

Jäsen
Suosikkijoukkue
1897
Mike Eavesin kaudella HIFK oli jenginä täysin paska, mutta kertaakaan ei lähdetty kaukalosta pää painuksissa. Vastustaja sen sijaan lähti kaukalosta pää kainalossa ja täydet pisteet takataskussa. Silloin vielä saattoi olla ylpeä joukkueestaan, vaikka pelilliset ansiot olikin vähäiset.

Ennen oltiin tosiaan jäähypörssissä paalupaikalla ja vastustajat kusi housuun viimeistään kehä kolmosella. Nordis ei ollut kaverille kiva paikka tulla hakemaan pisteitä ja jos niitä annettiin, niitä ei ainakaan annettu ilmaiseksi, kuten nykyisin on tapana. HIFK sai ilmaista mainetta mediassa isona pahana punaisena, eduskunta pui meidän ylilyöntejä ja lapset kasvoi kieroon katsomossa, kun seurasivat HIFK:n tarjoamaa, kukkahattutätien ja setien kauhistelemaa, kiekkonäytelmää. Meno oli kuin moukarihäkissä ja heikoimmat sortui elontiellä.

En tietenkään tarkoita, että kiekko on pelkkää tappelua ja ylilyöntejä, mutta nykyinen muniin puhaltelu, kontaktin välttely se, että kaiken maailman karvanaamat saa teloa meidän pelaajia, eikä kukaan tee mitään, on anteeksi antamatonta.

Miten tähän on tultu ja miten tästä eteenpäin, ei mitään havaintoa ja vaikea tällaisesta tilanteesta on noustakaan ilman sitä vanhaa kunnon "haistakaa paska" -asennetta. Missä vaiheessa piti alkaa kaiken maailman kummoloitten ja muiden ringettepeelojen perseitä nuolemaan?

Tämä nykyinen ei ole mun HIFK!
 

Salo70

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, PENA, RAMI, FRANK
Asiallista tekstiä!
Melkein tippa linssissä sai lukea, enempää ei voi olla samaa mieltä. Pitäis uskaltaa reagoida, Pena uskalsi. Kenkää vaan jos epäilyttää. Parempi katua tehtyä kuin tekemätöntä. No, matseissa käynti on osaltani ohi. Huomasin että pärjää ilmankin. Rangersin peleissä käyn jos ja kun vielä tulee käytyä Nykissä. Lätkän seuraaminen loppuu multa kokonaan sitten kun Don Cherry joskus heittää veivin.
 

ludvig

Jäsen
Mulla on ikävä Iiro Järveä...

Heh, samantien nousi mieleen pölyttyneistä kätköistä muisto siitä, kun Igor haastoi Wadea wanhassa hallissa tappeluun ja tämä ikuistettiin Hesarin urheilusivuille puolen aukeaman kuvalla. Kuvassa mörkömäinen Järvi piteli metrin lyhyempää herrasmies-Wadea rinnuksista kiinni, joka yritti epätoivoisesti rauhoitella tilannetta.

Itsekin kaipaan tarkkis-HIFK:ta. Valmentajana pitäisi olla butch-tyylinen persoona ja kapteenina rujo ja romuluinen pakki tai edes öykkärimäinen sekä hieman alkoholisoitunut tähti eikä nykyisen kaltaiset juudakset.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Itsekin kaipaan tarkkis-HIFK:ta. Valmentajana pitäisi olla butch-tyylinen persoona ja kapteenina rujo ja romuluinen pakki tai edes öykkärimäinen sekä hieman alkoholisoitunut tähti eikä nykyisen kaltaiset juudakset.

Kyllä mä haluaisin HIFK:hon myös pari perinteistä oikuttelevaa taiteilijatyyppiä. Kavereita, jotka ovat huonona iltana todella paskoja, mutta välillä tulee iltoja milloin syntyy 3+2 -tehot maagisilla otteilla. Joskus nämä heebot ottavat ottelun loppupuolella aivan järjettömiä jäähyjä, jotka maksavat juuri silloin voiton. Mutta seuraavassa pelissä paukkuu 4+0. Patrick O'Sullivanissa oli tätä elementtiä ja niin vaan lähti hänkin. Yksi juttu, mitä on ikävä, on myös aito ja mihinkään perustumaton ylimielisyys. Vaikka ollaan liigassa sijalla 8 ja vastaan tulee liigaa johtava landejengi, niin silti lähdetään täysin rotsi auki liikenteeseen! Ja sitten ollaan huonoja häviäjiä ja sikaillaan ottelun lopussa. Nykyinen HIFK ei osaa tätä perinnettä ollenkaan.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Kyllä mä haluaisin HIFK:hon myös pari perinteistä oikuttelevaa taiteilijatyyppiä. Kavereita, jotka ovat huonona iltana todella paskoja, mutta välillä tulee iltoja milloin syntyy 3+2 -tehot maagisilla otteilla. Joskus nämä heebot ottavat ottelun loppupuolella aivan järjettömiä jäähyjä, jotka maksavat juuri silloin voiton. Mutta seuraavassa pelissä paukkuu 4+0. Patrick O'Sullivanissa oli tätä elementtiä ja niin vaan lähti hänkin. Yksi juttu, mitä on ikävä, on myös aito ja mihinkään perustumaton ylimielisyys. Vaikka ollaan liigassa sijalla 8 ja vastaan tulee liigaa johtava landejengi, niin silti lähdetään täysin rotsi auki liikenteeseen! Ja sitten ollaan huonoja häviäjiä ja sikaillaan ottelun lopussa. Nykyinen HIFK ei osaa tätä perinnettä ollenkaan.

Komppaan täysillä. Itse rakastuin O'Shittiin täysin, koska sisäinen mulkkuni aisti, että tässä kaverissa olisi uuden Calounin aineksia.

Viihdettähän tämä vain on. Jos ei kattilaan ole mitään realistisia mahdollisuuksia, tulee viihdearvot esittää juuri näillä prändin mukaisilla otteilla. Nykyisestä rosterista sitä tarjoavat vain IK, Lädä ja varauksin Märkä.

On erittäin hyvä merkki, että sen tason pelaaja kuin Sailio on saanut jatkikseen oman (ylistävän) ketjunsa. Missään muussa jengissä se olisi mahdollista. Prändistä on sentään edes rippeet jäljellä. Säälittäväthän ne ovat, mutta silti. Edes rippeet.
 

Le Banner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK täältä ikuisuuteen! 106-105 NYR
Hyvä kysymys ja tarkkaa vastausta suhteellisen vaikea antaa, mutta onhan tämä jonkinlaista pilluilua ollut jo aika pitkään. Itse haluaisin myös, kuten tuossa aikaisemmatkin kirjoittajat viittasivat niin vanhan kunnon "tarkkisjengin" takaisin.
Tappio matsissa tuntuu aina paskalta tottakai, mutta joku kunnon härdelli tai totaalinen pimahtaminen antaisi sitä vanhaa kunnon tunnetta joka loistaa jokaisessa liigamatsissa valitettavasti tällä kaudella.

Upeinta olisi jos Pentti tulisi takaisin ja käskyttäisi kunnolla koko kevään. Satatonnia sakkoihin ja häkki täynnä joka ilta. Väkivalta ja ylilyönnit ovat ihania asioita ja pieni hippunen voisi tulla kaukaloihinkin.

Ai niin. Eilenhän joku Kontula tai Kantola murjoi jotain ja siitä kymmenen pistettä ja tölkki koffia.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Upeinta olisi jos Pentti tulisi takaisin ja käskyttäisi kunnolla koko kevään. Satatonnia sakkoihin ja häkki täynnä joka ilta. Väkivalta ja ylilyönnit ovat ihania asioita ja pieni hippunen voisi tulla kaukaloihinkin.

The Sir Penttiä jaksaisin hyvinkin katsoa tämän kevään. Bonuksena useita ikivihreiksi päätyviä sloganeita!
 

Le Banner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK täältä ikuisuuteen! 106-105 NYR
The Sir Penttiä jaksaisin hyvinkin katsoa tämän kevään. Bonuksena useita ikivihreiksi päätyviä sloganeita!

Ehdottomasti. Siinä saisi mediakin oman osansa kun Pena pauhaisi jostain ylilyönnistä ja siitä kuinka kaveria ei jätetä IFK-paidassa, mutta tämä on vain märkä uni meille, sillä neppailu jatkukoon. Veikkaan tosin, että Sailio taklaa kerran ainakin kun dunkkuun ropsahtaa raum bojilt.
 

hemmo_1973

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen täysillä mukana kaipaamassa örvellystä ja ylilyöntejä, kun menestystä ei näköjään saa....Ottaisin yhä Mälkiän ennen Soppaa valmentajaksi.

Lueskelin tänään erästä urheilujulkaisua, jossa suoraan sanottuna aliarvioitiin meitä HIFK-faneja sen suhteen, että emme osaa kannustaa oikein ja haluamme mahdottomia asioita yhtä aikaa. Sivuhuomatuksena todettakoon, että aika moni media on ottanut kuluvan kauden aikana tehtäväkseen osoittaa, että HIFK:n fanit olisivat jotenkin tempoileva ja ylivaativa, aika ajoin joukkueesta ja sen tekemisestä itsepintaisesti määräysvaltaa vaativa joukkio. Sitten vielä kuittailua brändikiekkovaatimuksista jne. No, se heille suotakoon.

Mutta aiheeseen - örvellyksistä ja ylilyönneistä on lyhyt matka siihen, että joukkue luo identiteettinsä uudelleen ja saa taisteluhengen päälle. Muistelkaapa kauden 2005-2006 play off-sarjaa HPK:ta vastaan. Oli myllyjä, maalivahdin yliajoja, mahtava nousu 0-3 tappioasemasta voittoon kolmannessa matsissa, Nielikäisen yksi voittomaalikin HPK.n paidassa jne. Eli lähes täydellistä vastakohtaa nykymenoon. Mälkiä - eteläkarjalainen 'kusipääkiekko', fuck you asshole-episodi jne. Tavallaan hienoa aikaa ja myös Penan 'kulta-aikaa'.
 
Viimeksi muokattu:

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Aloitus oli kun narri-soppa laitettiin leikkimään valmentajaa. Vastenmielinen entinen apina-puolustaja HIFK:n valmentajana. Ei tosiaankaan näin! Osittain voisi syyllistää erästä Matikaista, mutta ehkäpä se ei niin ole väliksi. Mitä täältä luettu niin ilmeisesti kyseistä heppua ei niin ole kaivattu.

Toinen kerta oli kun pelle-lauma hakkasi erään HIFK:n pelaajan. Tähän ei tietenkään tehty mitään vaan odotellaan, että joku muu joukkue tulee tökkimään eikä taaskaan tehdä mitään. Luonnollisesti sika-kummolan ja muiden jeesustelijoiden johdolla hoidetaan tuo siten, että HIFK:n kohdistuu isoin ongelma.

Onko tästä luettavissä vähän niinkuin rivien välistä, että HIFK:n alennustila johtuu oikeastaan vain ulkoisista tekijöistä.
-Soppa on paska, mutta mitä voi olettaa kun kaveri pelasi joskus vitun narreissa.
-Vitun narrit kävi raukkamaisesti kimppuun, joten peli on paskaa ainakin vuoden.
-Vitun Kummola! Salee sekin on vitun narri!

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö "Milloin HIFK muuttui miespilluksi?" painota, että HIFK on miespillu enemmän kuin, että milloin tarkalleen tämä tapahtui? En tarkoita, etteikö syitä voisi etsiä ja pohtia, mutta valmiiden ja yksinkertaistettujen vastausten antaminen tyyliin "vitun narrit, niiden syytä" on ehkä vähän turhaa.
 

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Nokka Jalonen mielestäni aloitti toiminnallaan IFK:n miespilluuden. IFK:sta tuli jotenkin liian järkevä, urheilullinen ja tylsä.
Näinhän siinä kävi ja huvittavaa tai ehkäpä ennemminkin tragikoomista asiassa on se, että tämä tiedettiin jo etukäteen ja moni pitkänlinjan HIFK kannattajistakin kiinnitti asiaan asianmukaisesti huomiota. Mutta aika moni, melkein suurin osa, ryminäpronssimiehistä käänsi rotsin sillä samalla sekunnilla kun menestystä tuli. Muutamia viimeisiä mohikaaneja täälläkin kirjoittavien joukossa vielä on, mutta ymmärrettävistä syistä he ovat olleet tovin aika hiljaa. Nyt kun menestys on taas mitä on, näitä ryminäpronssimiehiä taas kuoriutuu esiin...
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Lueskelin tänään erästä urheilujulkaisua, jossa suoraan sanottuna aliarvioitiin meitä HIFK-faneja sen suhteen, että emme osaa kannustaa oikein ja haluamme mahdottomia asioita yhtä aikaa.
Itse lopetin urheilun roskalehtien lukemisen tämän takia. Sama juttu kerrataan kaudesta toiseen, ainona tarkoituksena oikeasti vain myydä lehtiä. Ontto rumpu kumisee siis taas kerran uudestaan.
 

Kreisi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen Laatuperintä OY
Ihme vitun vikinää taas.
Laji itsessään on muuttunu jo aika saatanasti sitten niiden karvatoosa aikojen.
Ja joskus on kivaa ja joskus sukelletaan paskaan, niinkuin nyt.
Mut hei, mikäs tässä, mulla on punainen snorkkeli ja aina tulee kausi uusi!
Tuolla ulkona on maailma.
 

Löysä66

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Windy Cityn Inkkarit
Lyhyesti: Siinä vaihessa kun homma muuttui rahan, järjen ja tunteettomuuden orjaksi. Enne oli fanikatsomo siellä missä pitääkin, nakit haaleita ja katsomossa myytiin "poppornii" ja käsiohjelmia. Viinaaki sai vaan taskumatista.
 

Bismarck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Nokka Jalonen mielestäni aloitti toiminnallaan IFK:n miespilluuden. IFK:sta tuli jotenkin liian järkevä, urheilullinen ja tylsä. Tunne tapettiin.

Vaikka Nokan joukkueessa pelasi esimerkiksi Brennan, Tervetuloa Stadiin Tuukka, Nokan ekalla HIFK 1. jäähytilastossa, toisella heikohko 7. ja mestaruuskaudella 3. (esim. Sheddenin kaudella 4.), haistatukset savo-afrikkalaiselle, HIFK:maisen röyhkeä haistatus sarjan voiton jälkeen Ämmä-Westerlundille, joka kutsui punaisia rikollisjoukkioksi jne.? Kyllä Nokka ajoi loppua kohti HIFK:ta juuri hollilleen, jossa voittaminen ja röyhkeä meininki ei leikannut kiinni toisiinsa estäen menestystä. Kyllä se miespilluus lähti jo 90-luvulla juuri niinä Iiro Järvien ja muiden aikana, jolloin jo kauden alussa tiesi, että eihän toi paska menesty, kun HIFK:ssa on kiva pelata ja pelleillä ja tämä kaikki huipentui Matikaisen aikana, kun enää ei edes Mobergmaisesti säästetty fygyä, vaan pistettiin menemään kaikenlaisiin keskinkertaisuuksiin.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
IFK, respektit suomalainen Jokerit
Lyhyesti: Siinä vaihessa kun homma muuttui rahan, järjen ja tunteettomuuden orjaksi. Enne oli fanikatsomo siellä missä pitääkin, nakit haaleita ja katsomossa myytiin "poppornii" ja käsiohjelmia. Viinaaki sai vaan taskumatista.

No jaa, "The B2" jotenkin aikuistui vuosituhannen vaihteessa ja kliimaksi katosi siinä Aran aikakauden lopulla. Shedsin kausi mentiin jo "lisäajalla".

Oma vastaukseni kysymykseen on kertakaikkisen hämmentävä: Miespilluilu alkoi Jalosen myötä, joka toi mukanaan tiettyä tarkoituksenmukaisuutta IFK:hon. Omasta näkökulmastani 1998 on siksi viimeinen "brändin voimalla voitettu" mestaruus. Vai kuka muistaa ylilyöntejä, häröilyä, vittuilua vastustajalle kaudelta 2010-11...? Kuopion oma väriongelmainenkin taisi kuulla kunniansa jo kautta aikaisemmin?

W&S:n IFK oli ja on kaikkien aikojen IFK...vaikka totta kai, kyynel (ja riemu) nousi silmään keväällä 2011. 1998 ei kumarreltu pätkääkään yhtään ketään. Muistakaapa vaikkapa viimeinen runkkarin peli, jossa oli teoreettiset chanssit jopa runkosarjan voittoon: #11 heitti hanskat...okay peli päättyi muistaakseni 3-3 ja töpselit sai kokea pikkuveljen raivon ekalla kierroksella. Mutta huh huh...en edelleenkään pysty vertaamaan sitä tunnetilaa vm. -98 esim. vuoteen 2011 tai 1983...1980 olin vielä sen verran riiviö, ettei siitä sen enempää.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Ei-aikuisuuden tilassa olevat fanit

Miespillu on jopa hieman absurdi sana, jolla tarkoitetaan selkärangatonta ihmistä tai tässä yhteydessä organisaatiota.

IFK oli ennen Stadin ylväs joukkue. Näinä ylväinä aikoina IFK:ta pelättiin ja vihattiin. Seurasta oltiin ylpeitä niin pelaajien kuin fanien keskuudessa. Pelaajat ja fanit seisoivat joukkueen mukana jopa ylimielisellä ylpeydellä ja varmuudella. Tänä päivänä IFK ei ole entisensä. Aivan kuin seura olisi kuihtunut. IFK on vanha vaari, joka on hiljaa kuolemassa pois. Vaari asustelee vieläkin siinä samassa vanhassa, betonisessa talossa. Poika ei enää tiedä, miten vaariinsa suhtautuisi. Vaari alkaa olla suoranainen riesa. Olisiko helpotus, jos aika jättäisi hänestä lopullisesti? Jos vain voisin itse pysytellä poissa, poika usein ajattelee. Rakkaus on kuitenkin syvä ja betoninen talokin niin kodikas. Se haju ja ne muistot...

Minä en enää usko vaarin ihmeparantumiseen. Aion päästää vaarista irti. Lähden etsimään kadonnutta luottamusta, intohimoa ja rakkautta. Toivottavasti löydän sen Bollikselta. Toivon löytäväni myös teidät sieltä.

Onhan tämä aivan kaamean väärä luulo ja tulkinta. Onneksi siellä HIFK:n toimistolla ei hommia hoideta tuuliviirinä, yhden kauden perusteella.

HIFK:n heikoin lenkki ovat ei-aikuisuuden tilassa olevat fanit.

Johtava
 
Viimeksi muokattu:

miklaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät (Sympatiat HIFK)
Olen täysillä mukana kaipaamassa örvellystä ja ylilyöntejä, kun menestystä ei näköjään saa. Pitää hyväksyä, että mestaruus tulee näköjään harvoin. Miksi siinä välissä ei voisi olla yleistä Imekää meisseliä -asennetta? Tähän aiheeseen liittyen: Mälkiän HIFK oli paska jengi, mutta osasi viihdyttää. Joonas Vihko ajeli Ässien veskarin Porissa. Tuli joukkotappelu ja Kaakku sanoi Nielikäiselle aitiossa: -Hyppää sekaan, me maksetaan sakot. Pasi lähti muistaakseni Pasi Puistolan (?) kimppuun, joka yritti painia. Nielikäinen työnsi kaveria kauemmaksi, jotta pääsi lyömään. Jälkikäteen pari Ässä-fania (oikeasti vain pari, muut ovat alan miehiä) valittivat, että Nielikäinen tappeli "epäreiluun NHL-tyyliin". Tuolla kaudella HIFK:lla oli jäähypörssin top kympissä parhaimmillaan 8 jätkää! Ottaisin yhä Mälkiän ennen Soppaa valmentajaksi.

Kun tämä löyhästi viittaa Ässiin, niin kausi 2005-06, jolloin viimeksi on saatu jotain aikaan, oli myös kausi, jolloin Ässät muistaakseni rikkoi SM-liigan jäähyennätyksen.

Nickersonin katsomoon kiipeilyt ja kilahdus mm. TPS-pelissä jäivät mieleen eikä niitä kukaan muu enää ehkä muista. Välierissäkin Kärppien maalille ajettiin siten agressiivisesti, että K Jalonen pillastui täysin ja sekosi pelikirjassaan.

Olin Ässät-TPS-pelin aikana aikanaan pesemässä autoa ja TPS johti jotain 1-4 Porissa tms kun Nickerson survoi jotain sentteriä huvikseen kupoliin. Kuuntelin Auran Aaltojen selostajan itkemistä, miten Nickerson kuuluisi sijottaa johonkin ensikotiin tapauksen takia. Ulos pelistä tietysti jne. Kotiin päästessä tilanne olikin 5-4 Ässille, wtf. TPS sekosi täysin tosta tapauksesta. Hieno mies ainakin tolla kaudella eikä kukaan edes kuollut.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Mutta aika moni, melkein suurin osa, ryminäpronssimiehistä käänsi rotsin sillä samalla sekunnilla kun menestystä tuli.

Näytä mulle yksikin joukkue, jonka faneille ei kelpaa mestaruus. Jotain rotia tohonkin.

Muuten myönnän, kuten olen myöntänyt koko ajan, että K.Jalonen ei tehnyt muhun lähtemätöntä vaikutusta. 2/3 kausista oli scheibaa. Mutta kyllä mä diggasin mestaruudesta. Arvotin jo toisessa ketjussa SW:n mestaruuden ja hopean miljoona kilometriä -11 mestaruuden edelle. 97-99 HIFK oli valtakunnallinen ilmiö.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös