Kalevan Pallon pelitapa etoo sen vastustajia. Yleisönkään ei uskota pitävän siitä. Kun päävalmentaja
Pekka Virta aloitti KalPan edustusjoukkueen käskijänä vuonna 2006, hän kehitti joukkueelleen uniikin, äärikiekollisen pelitavan, josta muotoutui 2000-luvun lopussa koko seuran pelillinen identiteetti. Kuopiolaiset hukkasivat fokustaan Virran käytyä välillä muualla valmentamassa, mutta kun luotsi palasi tänä syksynä Pohjois-Savoon, hän palautti myös pelitavan entiselleen.
Se raastaa vastustajien hermoja.
- Oma pelaaminen on KalPaa vastaan vain sellaista
seisoskelua ja odottelua. Siinä vain katsellaan keskialueella, kun toiset jättelevät kiekkoa toisilleen omalla puolustusalueellaan, Rauman Lukon keskushyökkääjä
Jonne Virtanen tuhahtaa.
Kauden kolmannen ottelunsa KalPaa vastaan pelanneen Tampereen Tapparan päävalmentaja
Jussi Tapola mollasi tuolloin vastustajaa tylsäksi.
- Pelissä
ei tapahtunut mitään, hän sanoi.
Tamperelaispuolustaja
Teemu Aalto lauloi silloin ottelun jälkeen samaa virttä.
-
Ei tapahtunut oikein mitään.
Turun Palloseuran päävalmentaja
Kai Suikkanen harmittelee vastustajana lähinnä KalPan sujuvaa kiekollista pelaamista.
- Välillä tuntuu, että he puolustavatkin kiekollisina, kun me muut puolustamme perinteisesti kiekottomana, Suikkanen hymähtää.
- Eihän se Virtaa kiinnosta, mitä me muut heistä mietimme, mutta enpä tiedä,
pitääkö yleisökään sellaisesta pelaamisesta, Virtanen puolestaan aprikoi.
Hämeenlinnan Pallokerhon hyökkääjä
Tuomas Vänttinen ei usko, ettei KalPan kiekottelu viihdyttäisi katsojia. Vastustajana se on kuitenkin hankala.
-
Siellä vain jätellään ja jätellään ja veivaillaan. Vaikka onhan siellä
muutama fyysinenkin pelaaja. Ja puolustuspäädyssä joutuu olemaan koko ajan antennit pystyssä, koska kalpalaiset vaihtavat jatkuvasti paikkaa. Varmaan sillä liikkumisella sukupuoltakin, Vänttinen hörähtää.
Siksi KalPaa vastaan ei kannata rynnätä syvälle karvaamaankaan. Vikkelä joukkue syöttelee näppärästi itsensä pois paineen alta.
-
Ei siinä ole järkeä. He tulevat sitten vain ohi, Virtanen sanoo.