Ironia lienee lähempänä, mutta aivan sama, voi sen määritellä sarkasmiksikin.
Tämä menee nyt hiukan tylsäksi. Uskotko, että tämäkin on tosissaan kirjoitettua?
Mitä tulee sarkasmiin/ironiaan, niin joo lienet sittenkin lähempänä oikeaa tuossa, myönnetään.
Seurajoukkueiden osalta en juuri ole tosissani ilmaisuissani, koska mulla ei niihin lopulta ole niin suuria siteitä. Toki, kuten sanoin, olin pettynyt eilen, ja käsittelin asian tuollaisella provoilun ja ironian sekamelskalla, mutta en varsinaisesti kuitenkaan vihainen. Maajoukkueeseen liittyvissä avautumisissa on enemmän tunnetta mukana, ja vaikka tyylini on osittain samanlainen, on niissä oikeasti aika suuri lataus mukana. En toki toivo, että kukaan olisi ampunut aikoinaan Sundinia tai viimeksi jenkkien aiheuttama pettymys oli myös raju, mutta tuolloin mulla meni kuppi nurin siten, etten pystynyt enää hassuttelemaan kontrolloidusti. Voi tietysti olla, ettei nämä sävyt erotu tekstistä niin selkeästi, mutta näin minä ne asiat koen.
Mun on pakko myöntää pikkumaisuuteni, mutta en osaa jättää tätä tähän:
In USA they have Ronald Reagan, Bob Hope and Johnny Cash.
Se hemmo joka epäili tuhkan rikkovan satelliitit oli myös mainio.
Joo, molemmissa tapauksissa aivan kohtuuttoman hauskaa.
