Kuvitelkaa (jos se on vaikeaa, herättäkää se Pier Paolo Pasolini sieltä kallon sisältä ja kutsukaa hätätilassa myös Industrial Light & Magic apuun):
Mies ja nainen ovat miehen asunnolla. Tietokone on toki käynnistetty ja herätetty mp3-formaattia toistava soitin taustaäänen tuottajaksi. Soitin on yhteistyössä miehen kanssa ja soittelee Beatlesia, Elvistä ja jopa Duran Durania(!).
Kynttilät syttyvät, viinilasien pohjat alkavat näkyä. Pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun päätteeksi silmät ahmivat toisistaan sielua ja käsi ajautuu vääjäämättä toiseen käteen. Ja sitten se soitin keksii sen - seuraava soitettava biisi on Nine Inch Nails - Closer.
Koska olen herrasmies, harvoin näin tapahtuu, mutta pakko myöntää että nimenomaisessa tapauksessa purskahtivat kirjaimellisesti juomat suusta. Ajatuksia tuo soitin taitaa lukea, mutta onkos niitä pakko noin julkeasti tuoda esille?
Kerouac
... sikälihän tämä tietysti on asia jolle nauroit äskettäin, eikä asia mille naurat juuri nyt, mutta onneksi me emme täällä Jatkoajassa ole tarkkoja moisista asioista, emmekä rakastele pilkkua.
EDIT: Ja niille, joille ao biisi ei ole tuttu, sanojen googlettaminen varmasti avaa tilanteen humoristisuuden(?)