Jos joku haluaa riehaantua IIHF:n jokakeväisessä rahastusturnauksessa, kokea onnistumisen ja pettymyksen hetkiä, pukeutua värikkäästi ja pitää ääntä, ja vieläpä nauttii tilanteesta, niin keneltä se on pois? Mutta ei, niin vaan tulee joku naama kurtulla oleva kannatuskulttuuri-poliisi kertomaan että ihan väärin mukana eletty. On se, on se hurjaa.
Tästähän juuri oli kyse. Monet Suomessa tärisevät Azerbaidzan-voitosta, mutta pelkästään tässä ketjussa on heille sekä koko joukkueelle naurettu joka helkkarin pelin jälkeen (jopa voitettujen). Ihan samaa se minusta on kuin jääkiekon MM-kisojen vähättely ja niitä seuraaville naureskelu. Samalla lailla se myös ottaa ihmisiä aivoon.
Se, mitä kukin pitää tärkeänä, lienee jokaisen oma valinta? Jos haluaa seurata jalkapallomaajoukkuetta huolimatta siitä, että he eivät ikinä voita yhtään mitään, ei se minusta ole sen kummempi pilkan aihe kuin aikuiset äijät heittelemässä telkkareitaan pihalle jonkun Ruotsille 5-6 hävityn lätkämatsin jälkeen.
Itse nauran koko aiheelle. Ei luulisi olevan keneltäkään pois, jos suomalainen joukkue menestyy lajista riippumatta.