En nyt yritä syyllistää sinua mitenkään, mutta tiedoksi sekä sinulle että kaikille muillekin. Luultavasti tämän jo tiesitkin, enkä tietenkään tiedä, oliko mukananne muita, vähän isompia lapsia tms. Ja kukin tekee tavallaan, joten en myöskään yritä sanoa, että pientä lasta ei saisi viedä jne.
Vajaa parivuotias (siis iällisesti vajaat kaksi, ei älyllisesti vajaa kaksivuotias) ei itse vielä ymmärrä tai osaa toivoa pääsyä Muumimaailmaan tai mihinkään muuhunkaan huvipuistoon. Tai kolmevuotias ja samaa pätee vielä ehkä neljä- tai viisivuotiaisiinkin. Noin pienet nauttivat melkein mistä tahansa kivasta yhdessä tekemisestä, missä saa puuhata isän, äidin tai muun itselleen turvallisen ja/tai tärkeä aikuisen kanssa jotain. Useimmissa tapauksissa retki lähimetsään tai johonkin muuhun normaalista päivärytmistä (se normi leikkipuisto) hieman poikkeavaan paikkaan on pienelle nassikalle ihan yhtä antoisa kuin huvipuistokin, tulee yleensä vanhemmille vaan paljon halvemmaksi kuin se huvipuisto. Mitä pienempi, niin sen varmemmin se lähimetsä tai muu on tosiasiassa vieläpä se parempi vaihtoehto kuin huvipuisto laitteineen.
Vaikka asettelitkin sanasi varovaisesti, niin sen verran minua jäi tämä viesti viimeisimmän kakkuni sakkoni saatana aikana kaivelemaan että pakko nyt tulla vielä kirjoittelemaan kun vankilasta olen pois päässyt.
Meillä on nyt tuollainen vajaa 2,5-vuotias (iällisesti, älyllisyydestä vaikee vielä sanoa, mutta isäänsä jos tulee niin Mensan paperit on jo takataskussa). Hän on ollut verrattain lyhyen elämänsä aikana 3 kertaa lentokonematkalla, alle vuoden ikäisenä ja sitten uudestaan jonkun verran päälle vuoden ikäisenä lapsi ja vaimo tulivat mukaan kun minulla oli työhommia Espanjan Vigossa, ja samojen matkojen aikana oleiltiin muutamia päiviä myös Madridissa. Tänä kesänä käytiin ihan vaan lomamatkalla Barcelonassa, ja ajeltiin myös samaisella matkalla autolla Andorraan, Ranskan puolella piipahdettiin ja erinäisissä Espanjan rantamestoissa myös vietettiin aikaa.
Lähinnä kyseessä on toki ollut siitä, että vaikka meillä on lapsi, matkustellaan siitä huolimatta yhä toisinaan ihan ulkomaillakin asti eikä vain jumiteta lähimetsässä, koska lapset ei tiedä mitään eikä muista mitään niin mitä järkeä tehdäkään yhtään mitään. Ehkä ne ei tiedäkään eikä muistakaan, mutta minä ja vaimo tiedetään ja muistetaan, ja meidän on jotain muutakin välillä kiva tehdä ku mennä leikkipuistoon tai metsään tai autotien varteen kattelee rekkoja ja busseja.
Mutta ollaan me myös sitä ajateltu että jos lapsi pienestä asti tulee mukaan vähän pidemmällekin, ja tottuu vaikkapa lentokoneessa olemaan, niin isompana sen kanssa on sitten helpompi mennä kun se matkustelu sun muu kohkaaminen on jo tuttua touhua. Ja vaikkei näistä mistään matkoista kai tosiaan pitäisi lapselle mitään muistikuvia vielä jäädä, niin ainakin toistaiseksi melkein päivittäin lapsi muistelee tuon viimeisimmän matkan Barcelonaa ja Andorraa ja Carcassonea, ja sitä kuinka Andorrassa lensi helikoptereita ja Barcelonan kaksikerrosbussissa nähtiin papukaija ja tuli iso ukkonen, ja sitä kuinka lentokoneessa piti aina laittaa vyö kiinni kun kapteeni laittoi merkkivalon päälle. Aina kun huomio kiinnittyy vaikkapa taivaalla menevään lentokoneeseen, muistellaan merkkivaloa ja lapsi on varma siitä että lentokone menee Espanjaan, tai Barcelonaan - tää on toki äärimmäisen noloa että lapsi tollee sanoo, vähän sama ku Johanna Tukiainen jonka lempipaikkoja maailmassa oli Miami ja sitten myös USA. Ehkä se sit on vajaa monella tapaa..
Eilen sattumalta piti keksiä jotain tekemistä lapsen kanssa, jotta vaimo saisi rauhassa jäädä himaan sairastamaan. Ehdottelin jotain juttuja muksulle, eikä mikään oikein napannut kodin lego-leikkejä enempää, mutta kun sanoin että mennäänkö lentokoneita katselemaan niin jo lensi legot helvettiin ja mentiin heti hakee lenkkarit, koska lentokoneet menee Espanjaan ja kapteeni laittaa merkkivalon päälle kun laitetaan vyö kiinni ja mennään katsomaan niitä joo mennään jo. Mentiin sitten kattelemaan laskeutuvia lentokoneita Helsinki-Vantaan lähistölle ja sen jälkeen vielä ilmailumuseoonkin, ja molemmissa paikoissa Espanjat ja Andorrat ja kapteenin merkkivalot ja kakkoskerroksisen bussin papukaijat sun muut matkalla käyneet jutut käytiin taas moneen kertaan läpi.
Vaikka toki on tehty kesän aikana muutakin, niin ei mikään muu asia ole jättänyt tuollaista jälkeä pojan ajokoppaan kun matka Espanjaan. En minä tiedä unohtaako se vielä tuon koko homman tässä, mutta jotenkin voisi kuvitella että jos tässä iässä jo iskostuu tuollaisia asioita päähän, niin isompanakin on sitten iisimpi mennä sitten vaikkapa sinne lentokoneeseen sen kanssa kun on jo jotain muistijälkeä takaraivossa siitä mimmosta lentokoneessa on, ja ettei siellä tarvitse pelätä, ja tietää miten siellä pitää käyttäytyä.