Vai että pääsi pakki unohtumaan..
No "unohtuihan" se minultakin kyydistä mm. toiselle Rovajärven leirille lähtiessämme, pakin paikan tetsarissa täyttivät juuri kertakäyttölautaset, joita käytin viimeiset kuukaudet koskematta pakkiin kertaakaan ennen kuin vasta kotiutusta edeltävässä kamojen palautusrumbassa.
Olikin muuten kyseinen peltitötterö melkoisessa homeessa sinne joskus unohtuneen ruisleivän vuoksi, ei auttanut siihen hajuun ja kukkimiseen kovimmatkaan hinkkaukset ja varusvaraston mummolla olikin naama entistä kurtummassa täysraiskatun pakkini vastaanottaessaan.
Samalta leiriltä "unohtui" valitettavasti myös suojanaamari ja se saatanan sadeviitta jolla ei tehnyt hevon vittua, näin saatiin lisää tilaa tärkeämmille asioille kuten vesipulloille ja muistaakseni omille vaatekappaleille.
Yksi jälkikäteen huvittavimmista muistoista onkin edelleen se, kun Rovalla mittausryhmämme kanssa iltatuimaan saavuimme skuttaan yöpymispaikallemme esikunta- ja huoltopatterin (vai mikä lie olikaan nimeltään, ei enää muista) alueelle, ja lähinnä uusista innokkaista oppilaista koottu huoltopatterillinen jässiköitä lymyili puiden alla nasset naamallaan ja sadeviitat päällään.
Patterin päällikkö huikkasi meille ryhmämme RaSi:n lavalle, että suojeluhälytys on käynnissä, suojautukaa heti. Meitä oli lavalla mittausupseeri ts. kokelas, kaksi mittausaliupseeria (minä ja toinen aligeeseri) sekä muistaakseni kuusi tykkimiestä eli uskolliset mittamiehemme.
Joukostamme tasan yhdellä oli nasse ja viitta mukana, lopuilla ne olivat "unohtuneet" kassulle kaapin syvyyksiin Vekaranjärvelle. Ei voinut kuin nauraa, muiden hönkiessä tastalla nasseihinsa reilun tunnin verran, mittaryhmän painaessa kaikessa rauhassa nuotion sytytyspuuhiin ja iltapalan odotteluun lippis tai korkeintaan kypärä päätä koristaen.
Hengissä selvittiin onneksi siitäkin hälytyksestä.