godofthunder
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät, Detroit Red Wings
Huvittaa, että stereotyyppiset uskomukset pitävät kuin pitävätkin paikkansa.
Olen tämän viikon istunut logistisista syistä firmamme osastolla, jossa työntekijöistä noin 90 prosenttia on naisia. Itse keskityn omiin juttuihini, mutta tässä kuluneen viikon aikana on tullut havaittua se millainen juoruilun ja selkäänpuukottamisen kehto tämä osasto on.
Olen kuullut kahviautomaatilla käydessäni kuinka Suvin mies on aivan kauhea sika, joka enemmän tienaavana käyttää häikäilemättömästi tätä valtaa. Ukko on muutenkin täysi porsas, joka vetää itsensä illanistujaisissa itsensä aina aivan jumiin.
Äsken tässä kävi tervehtimässä entisiä kollegoitaan henkilö, joka on ylennyt esimiesasemaan. Kaikki oli ihanaa ja fantsua siihen asti kun kerroksen ovi sulkeutui henkilön selän takana. Sellaista loan heittoa en ole Jatkoajan ulkopuolella kuullutkaan. Tyyppi haukuttiin työntekijänä, sanottiin että ottaa aina kunnian toisen duuneista ja mässäiltiin menossa oleva avioero.
Lisäksi erään reilusti ylipainoisen naisen aloittama elämäntaparemppa on jonkin sortin kestovitsin roolissa.
Tällaista täällä!
Mitä nyt tuota oman hallituksen juttelua omasta työ-ympäristöstään, (kostaa yksinomaan naisista) tuo kuulemma aivan normaalia. Kasvotusten ollaan mielinkielin, mutta auta armias kun et ole itse paikalla, niin alkaa sensortin kampitus sekä selkäänpuukottaminen, ettei paremmasta väliä. Kun näistä avautui mulle ensimmästä kertaa, niin olin aivan monttu auki. Kuulemma kaikenlainen ryhmätyö, "yhdessä kehittäminen" yms täysin mahdotonta, kun kaikki ajavat vain omaa etuansa. Kysyinkin, että eikö olisi vain helpompaa puhaltaa yhteen hiileen, ja kehittää sitä touhua yhdessä. Vastaus oli vaan tuijotus, ja kysymys; "onnistuuko toi muka teillä?".
Itse kun olen luottarina miesvaltaisellla alalla, niin totesin vain, että meillä ainakin täysin normaalia. Mua ei noiden juttujen perusteella sais töihin naisvaltaiselle alalle, ei koskaan, eikä mitenkään...