En osaa nyt pukea sanoja kirjaimiksi, mutta kaupungissa ei välttämättä tajuta tätä että mikä siinä auton/2-pyöräisen laittelussa on niin kivaa, mutta itse sanoisin että harrastuksen lisäksi siinä on kivaa se että loppujenlopuksi kun on hinkannut vuoden jos toisenkin sitä ajoneuvoa autotallissaan, niin onhan se lopputuloksen ja ennenkaikkea oman kädenjäljen näkyminen.
Olen asunut maalla, suvussani on autonrassaajia sekä ammatiltaan että harrastuksen puolesta, mutta itseäni ei ole koskaan jaksanut kiinnostaa. Ihan hyvä taitohan se on, mutta ei kiitos. Autojen näprääminen ei itsessään ole junttia, tai en minä sellaiseksi itseäni kokenut, kun pakon edestä ensimmäisiin autoihini jotain pikkuremppaa tein, mutta harrastuksen vuoksi autojen rassaaminen vetoaa aika usein juntteihin sieluihin.
Juuri viime viikolla seurailin sivusta, kun ysiluokkien kevätprojekteja esiteltiin. Monella pojalla oli yllättäen aiheena mopon tuunaus, yhdellä mönkijän ja yhdella auton. Siinä näiden tulevien amiksien jutustelua seurailin, osa samalla raplaili milloin mitäkin osaa irti kulkupeleistään ja varsin innostuneesti niistä paskaisista mötiköistä jutteli. Tuli vain mieleeni, että näille mä olen yrittänyt tuupata päähän jotain talouden suhdanteita, kunnallispolitiikkaa ja vastaavaa teoriatietoa viimeisen yhdeksän kuukauden ajan. Ihan hauskoja jannuja, ei siinä mitään, mutta onhan se fokus aika kaukana varsinkin ysin keväällä noista peruskoulujutuista. Joo, viisi päivää vielä.
Mutta tämän aiheenhan tiivistää Justimus oivallisesti musavideollaan Wunderboy. En tiedä, kuinka hyvin kyseinen tuotos avautuu isompien kaupunkien kasvateille, mutta ainakin tuolla Savon sydänmailla, pikkukaupungin sykkeessä tämä amismeininki elää ja voi hyvin.
Justimus - Wunderboy - YouTube