Tulipahan säikäytettyä taloyhtiön kyttääjä pahemman kerran. Tämä mummo on klassinen kyttääjä, ei sinällään mikään erityisen vittumainen, mutta ilmestyy aina paikalle katselemaan jos jotain tapahtuu. Viime kesänä varastoa siivotessa tämä tantta tallusteli postilaatikolle, ja oli siinä postilaatikolla varmaan sen vartin, yrittäen kurkistella mitä meidän varastossa on.
No kuitenkin, huomasin vieneeni erään tärkeän paperin aamupäivästä paperinkeräykseen, ja lähdin melko vittuuntuneena tätä lappua sieltä jäähallin kokoisesta lootasta kaivelemaan. Laitoin vielä roskakatoksen oven perästä kiinni, koska kyllähän se vähän oudolta näyttää, kun aikuinen mies tonkii paperia. Meillä on roskakatoksessa yhdessä kohtaa tullut kahden laudan väliin sellainen viiden sentin kokoinen aukko, joka on aikalailla mun (180cm) silmien kohdalla. Jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, että joku katselee, ja saatana, sieltä aukosta minun suoritustani seurasi utelias pari silmämunia. Heti sinne päin katseltuani silmämunat katosivat, mutta sivusilmällä huomasin, kuinka ne ilmestyivät hetken kuluttua jälleen samalle paikalle. Katsoin taas heti suoraan sinne päin, ja kun mummeli meni "piiloon", otin pari nopeaa askelta, ja asetuin hänen vastustajaksi aukon toiselle puolelle. Jumalauta se säikähti kun meikäläisen silmät oli vastassa, isolla äänellä tuli "HUI KAMALAA", ja minä repesin aivan älyttömään nauruun.
Tarkistin kuitenkin ettei muori saanut sydänkohtausta, ja koska hän vaikutti vain vittuuntuneelta, jatkoin nauramista. Siellä se on varvistellut jotta näkee mitä minä teen roskakatoksessa. Ai saatana, vieläkin naurattaa. Aurinko paistaa, perjantai ja tälläinen episodi. Kyllä elämä on välillä ihanaa.
