Esim. noin. Jotta jotakuta voi pitää kuninkaana (esim. palvoa kadulla odottaen aukeavia parvekkeen ovia), sellaisella ihmisellä on ~aina ollut jonkinlaista valtaa, ts. alistussuhde itseään kuninkaana pitäviin. Minulla ei ole tuollaista suhdetta edes "kuningatar Silviaan". Hassua tässä on se, että kuninkaalliset itse ovat nykyään kuin keitä tahansa, jopa juttelevat tapaamilleen ihmisille - ja silti nauttivat "kuninkaallisen asemansa" suomista eduista, kuten ihailusta.
John Lennon tiivisti tähänkin liittyen mielestäni varsin oivaltavasti seuraavassa kappaleessa:
https://www.youtube.com/watch?v=jknynk5vny8
Varmaan kuninkaallisetkin ovat ihmisille jonkinlaista kipulääkettä.
Öh. Naantali on olemassa, ihan itsenäisenä kuntanakin vieläpä.
www.naantali.fi
Kuten sanoin, että kuninkaallisiin uskominen on mielestäni huvittavaa, niin se on imo selkeätä.
Kuvastaa kyllä tämän kollektiivisen aivopesun luonteesta jotakin tämäkin keskustelu. :-)