Mitä helvettiä? Kirja on aina parempi.
Ei tietenkään ole aina parempi.
Robert Blochin romaani Psyko on kelpo teos, hyytävä trilleri. Alfred Hitchcockin kirjan perusteella ohjaama elokuva taas on yksi parhaista kauhuelokuvista mitä on tehty ja klassikko. Aika harva varmasti edes on lukenut kirjan, vaikka se siis on oikein mainio.
Stephen Kingin pienoisromaanit Ruumis ja Rita Hayworth - avain pakoon ovat myös Kingin proosaa paremmasta päästä. Silti Stand By Me sekä Shawshank Redemption (erityisesti jälkimmäinen) ovat elokuvina unohtumattomia.
Ensimmäinen Star Wars -elokuva on merkkipaaluelokuva, joka synnytti miljardibisneksen. Lucasin kirjoittama romaani tarinasta on kömpelön ontuva, siitä ei saa lainkaan samanlaista käsitystä tai tunnelmaa kuin elokuvasta.
Esimerkkejä on vaikka kuinka. Useimmiten toki alkuperäinen klassikkokirja on tärkeämpi, laajempi ja parempi - sekä tietysti se ensisijainen kokemus, jonka kautta kyseisen tarinan maailmaan on tutustuttu. Mutta yhtä hyvin voi olla niinkin, että vasta huippuelokuva saa ihmiset lukemaan kirjan ja etsimään sen käsiinsä.
Tällä hetkellä nauran Seitsemän seinähullua sankaria -elokuvalle, jonka olen katsonut vajaa kymmenen kertaa. Nauran myös sille tiedolle, että elokuvan pohjana oleva ns. kulttisarja on melkoisen surkea eikä liity oikeastaan mitenkään elokuvaan.