Kyllä täytyy näin keskustalaisena äänestäjänä olla jossain määrin hämmästynyt tästä Väyrysen valinnasta ulkomaankauppaministeriksi. Joko Väyrynen on kokemuksellaan, tietämyksellään ja taidoillaan todella vakuuttanut Vanhasen/muut keskustalaiset ja siten ansainnut ministerin paikkansa tai sitten Vanhasen arvostelukyky heittää pahemman kerran. Onhan Väyrysellä menneisyydessä omat luurankonsa raahattavaan, mutta toisaalta ei hänen älykkyyttään/oikeassa mielentilassa kiistämätöntä kyvykkyyttään (lue=ajattelee enemmän Suomen ja puolueensa etua) voi kokonaan jättää yhtälön ulkopuolelle. Mutta siltikin, kyllä veti sangen hiljaiseksi tämä valinta. Varsinkin, kun pätevän tuntuisia valintoja tähän hommaan olisi ollut muitakin. Jos tästä hommasta positiivisia asioita yrittää etsiä, niin lähinnä ne rajoittuvat siihen, ettei ulkomaankauppaministeriksi valittu ketään "untuvikkoa" (Väyrysen ulkoministeripestit neljän eri hallituksen aikana), ja että Samuli Pohjamo pääsee jälleen MEP:ksi Väyrysen paikalle.
Muuten eniten pettymystä tuotti Liisa Hyssälän jatkopesti (vaikkakin hivenen vaihtuneena) hallituksessa. Pistää suorastaan vihaksi, sillä Oulun vaalipiiristä olisi ollut heittää kehiin Keskustan puheenjohtajistoon kuulunut Antti Rantakangas - joskin tämän alan ministerin posti ei olisi Rantakankaan ominta alaa ollutkaan.
Kolmas ihmettelyn/harmittelun kohde on liikenneministerin, Anu Vehviläinen, valinta. Sukupuolikiintiön puolesta tarjolla olisi ollut mm. Vanhanen I -hallituksen liikennevaliokunnan pj. Markku Laukkanen, joka kyllä valiokuntapuheenjohtajuutensa ansiosta olisi ollut ehdottomasti valmiimpi ehdokas tälle pallille. En tiedä, onko ajatukseni liikenneministerin asemasta vanhanaikaisia, mutta jos JOKU ministeriö, niin silloin tämä pitäisi rajata VAIN miehille kuuluviksi. Voiko käytännössä naisella olla riittävää tietotaitoa tai kokemusta liikenneministerin eri osa-alueista, jossa kiistatta yksi merkittävimmistä on siis raskas liikenne? Mielestäni ei voi (toki poikkeuksia on, mutta Vehviläinen ei tällainen poikkeus ole).
Edelleen, Sirkka-Liisa Anttilan valinta maatalousministeriksi. Edelleen vetoan agrologi Antti Rantakankaan vahvaan läpimenoon. Onhan Anttilalla rutkasti kokemusta, mutta siltikin olisin uudistumista toivonut.
Muuten valinnat eivät mitenkään suuria tunteita herätä, Paula Lehtomäen raskaus lienee suurin syy hänen ympäristöministerin pestiin. Kiviniemelle tuli arvoisensa posti ja Pekkarisen "jatko" superministeriössä ei yllättänyt yhtään.
Eli siis eivät menneet nämä valinnan aivan "putkeen". Mutta toivottavasti näille valinnoille on sellaisia perusteita, joista meillä tavallisilla pulliaisilla ei ole tietoa. Muutenpa näitä muutamaa valintaa ei oikein pysty ymmärtämään.
Mutta nyt on siis hallitus selvillä ja "näillä mennään". Puheet on nyt takana; nyt on tekojen aika.