Melkoisen keveää pahaa tahtoa, pölhöyttä ja matalimpia yhteisiä nimittäjiä. Siinä on vasemmiston koko kuva.
Kuva ei kirkastu yhtään vaikka edetään Arhinmäestä Soinin kautta Urpilaiseen, koko juttu on isossa kuvassa menneisyyteen katsovaa todellisuuspakoa ja larppausta erinäisillä poliittisilla identiteeteillä.
Mielenkiintoista on huomata, että myös vihreät loistavat monelta osin "keveydellään", jota mielestäni oli yritetty pukea sanalliseen muotoon viimeisimmässä Presidentin kansliassa:
Yle Areena (Presidentin kanslia, lähetysaikaa 6 päivää). Vihreät ovat arvofetissistien puolue, substanssipuoli jää heikohkoksi aivan vihreiden politiikan
ydinalueillakin, kysymys ei ole vain tietämättömyydestä puolustuspolitiikasta tai muistakin vähemmän humanistisista harrastuksista, joiden ottamiseksi haltuun pitäisi harrastaa muutakin kuin teennäistä moraalilarppausta. Ituja voi syödä ja kamppeensa kannattaa kierrättää, ja tästä tulee varmasti ihan IhQu-fiilis, mutta yksilötasolta edettäessä ihmispopulaatioiden tasolle olisi ymmärrettävä muutakin kuin nyyttikestien järjestämiseen liittyviä visaisia ongelmakohtia. Ei etteikö SDP:n tulevaisuus olisi siirtymässä henkilö henkilöltä vihreisiin, toisaalta siellä on jo odottamassa vasemmiston menneisyys, nämä totalitaristit, joten jää nähtäväksi, että mitä tästä keitoksesta syntyy?
Nykyinen ja tuleva hallitus tekevät kansalaisia syvästi koskettavia ratkaisuja työhön, yrittämiseen ja sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä. On siellä myös se kolmikantaisesti neuvoteltava eläkepaketti edessä, josta vasemmistolaiset valehtelevat julkisuudessa kuin kreetalaiset, tähän vertaukseen ei enää kreikkalainenkaan "rehellisyys" mittatikuksi riitä. On ihmisten tyhmyyteen vetoamista tämä vasemmistolaisten nykyinen homma (mihin Erkki Tuomiojakin on substanssipuolella kiinnittänyt huomiota), että kysymys onkin ehkä vain sävyeroista sen suhteen, että mihin pölhöpopulismin kentässä vasemmiston, perussuomalaiset ja SDP:n sijoittaa. Esitetty järjestys ei ole mitenkään sattumanvarainen, juuri näin nämä puolueet tulee vasemmisto-oikeisto -jaossa sijoittaa, sanoi puoluesihteeri Jungner sitten mitä tahansa.
Melko surullista on, että varmasti ainakin yksi näistä kolmesta on tulevassa hallituksessa. Mikään ei juuri missään muutu ja saamme tasan niin paljon kuin ansaitsemmekin. Suomi säilyy monella tapaa umpiona ja eräänlaisena kaurismäkeläisenä saarekkeena, jossa aika ja arvot ovat pysähtyneet pysyvästi 1970-luvun lähiöiden baareja muistuttavalle tasolle.
EDIT näin aamukahvin aikaan: Tästäkin huolimatta puoluepolitiikan kuva on parempi kuin millaisena se tiedotusvälineiden kautta ihmisille suodattuu. Lähes jokainen vastuullisuuteen kykenevä poliitikko on "syvällisempi" toimija kuin miksi toimittajat hänen julkisuuskuvaansa poliittisista ja kaupallisista syistä "muokkaavat". Omalla tahollaan vastuullisen politiikan kuluttajan olisi hahmotettava, että juuri po. vuorovaikutuspinnassa on se suurin ongelma, jopa substanssiin tai substanssin puutteeseen liittyviä kysymyksiä vakavampi häiriötekijä. Vaatimattomana mielipiteenäni esitän, että se maksaa vaivan, niin oikealla kuin vasemmallakin, jos politiikkaan ja politiikkoihin yrittää tutustua muidenkin kuin naistenlehtien tai maamme päämedioiden kaupallis-poliittis-ortodoksisten "katsauksien" kautta.