Miksi vain ylioppilaita arvostetaan?

[TheChef]

Itse valmistun keskiviikkona kokiksi ja en koe olevani yhtään sen huonompi kuin ylioppilaatkaan.
Ärsyttää vaan kun radio, teevee yms pauhaa uusista ylioppilaista ja siitä mitä uudet ylioppilaat saavat tänä vuonna lahjaksi. Per**le!!!
Ihmisiä mekin ollaan!!!
Ja me sentään olemme jo valmiina täyttämään sitä kuuluisaa "huutavaa työvoimapulaa" kun taas lukiolaiset joutuvat oikean ammatin saadakseen käymään koulua vielä 3-6 vuotta...
Arvostakaa myös meitä...
Myös ammattikoululaiset ovat ihmisiä...

Anteeksi paatos. Alko vaan ärsyttämään...

 

[dude]

Olet asian ytimessä hyvä veli (?)

Ylioppilas ei ole mitään. Itse olen vuoden tuota titteliä kantanut ja kuunnellut kateellisena "amisten" juttuja, kun heillä on työpaikat ja autot ja asunnot tulossa. Ylioppilailla ei ole mitään.

Itselleni lukio oli ja jos saisin uudelleen valita olisi nytkin, itsestään selvä asia. Minä haluan kouluttaa itseni, mutta en missään tapauksessa väheksy ammattikoulun käyneitä. Jokaiselle työlle tarvitaan tekijänsä ja mikään ammatti ei ole toista tärkeämpi.

Onnea valmistuville ammattikoululaisille!




Ja myös niille ylioppilaille.

 

[Oloneuvos]

Viestin lähetti TheChef
Itse valmistun keskiviikkona kokiksi ja en koe olevani yhtään sen huonompi kuin ylioppilaatkaan.

Onneksi olkoon vaan valmistumisesta. Kaltaiseni gastronautit arvostavat tavattomasti kokintaitoja. Ruoanlaitto on taidetta.

Mitä tulee lukioon sanoisin, että kyseessä on yleissivistävä koulu, jolle myöhempi opiskelu pohjautuu. Kovaa hommaa sen lakin saaminenkin on monelle, joten ilman muuta uudet (ja miksei me vanhemmatkin) ylioppilaat ovat ansainneet juhlansa.

Onnittelut kaikille nyt eri oppilaitoksista valmistuville tasapuolisesti.

 

[tiikeri]

Olen samaa mieltä ylioppilaiden yliarvostuksesta. Heillä on vielä vähintään 4 pitkää opiskelijan nälkävuotta edessä, kun taas ammattikouluista ym. laitoksista valmistuneet voivat lähteä hakemaan duunia ja tekemään rahaa. En halua mitenkään vähätellä ylioppilaita ja heidän valintaansa, mutta itse en ainakaan jaksaisi noin kauan ja paljon opiskella ammattini takia. Varmasti löytyy hyviä töitä vähemmälläkin työnteolla. Tietenkin eri juttu jos välttämättä haluaa esim. juristiksi tai lääkäriksi...

Onnea kaikille opintonsa tänä keväänä päättäneille!

 

[Tapio Rautalapio]

Viestin lähetti tiikeri
Olen samaa mieltä ylioppilaiden yliarvostuksesta. Heillä on vielä vähintään 4 pitkää opiskelijan nälkävuotta edessä, kun taas ammattikouluista ym. laitoksista valmistuneet voivat lähteä hakemaan duunia ja tekemään rahaa. En halua mitenkään vähätellä ylioppilaita ja heidän valintaansa, mutta itse en ainakaan jaksaisi noin kauan ja paljon opiskella ammattini takia. Varmasti löytyy hyviä töitä vähemmälläkin työnteolla. Tietenkin eri juttu jos välttämättä haluaa esim. juristiksi tai lääkäriksi...

Onnea kaikille opintonsa tänä keväänä päättäneille!

Eiköhän tässäkin ole tärkeintä se, että sitä tehdään mistä tykätään. Eli jos tykkää sähköasentamisesta tai CNC-sorvauksesta, niin sitten opiskellaan sähköasentajaksi tai sorvariksi. Toisaalta taas tunnen tapauksia, jotka ovat lukion jälkeen hankkineet ammatillisen koulutuksen. Aika lähelle näitä käytännön hommia pääsee myös ammattikorkeakoulussa. Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, ettei yleissivistyksestä ikinä ole haittaa. Jos jaksaa sykkiä lukion kunnialla läpi, niin pidän sitä ainakin yhtä hyvänä saavutuksena kuin ammatillista loppututkintoa. Kyllä ylioppilas on aina ylioppilas ainakin minun papereissa, vaikka kyllä siinäkin on perää, että heitä vähän yliarvostetaankin.

Noista mainitsemistasi opiskelijan nälkävuosista on pakko olla eri mieltä. Minusta opiskelu on juuri jumalattoman mukavaa hommaa, enkä nyt tarkoita ainoastaan bailaamista ja yletöntä ryyppäämistä, vaan ennen kaikkea sitä tyydytyksen tunnetta, jota tuntee omien opintojen edistymisestä. En minä vaan millään raaskisi siirtyä työelämään heti täysi-ikäisenä. Omat opintoni jatkuvat näillä näkyminen ainakin seuraavat viisi vuotta. Minulle tuo on juuri sopiva aika.

 

[Hiili]

Arvostetaanko ylioppilaita? :-o

 

[Sistis]

Ylioppilastutkinto on yliarvostettu. Ainakin siltä tuntuu nykyään. Siitä ei ole käytännön hyötyä oikeastaan ollenkaan - jos ei oteta huomioon opiskelupaikan valintakokeeseen saatavia pisteitä ja mahdollista paperivalinnassa saatua opiskelupaikkaa. Mutta sinällään pelkkä tutkinto on yhtä tyhjän kanssa. Se ei ole enää sama, mikä oli joskus 60-luvulla ja sitä ennen. Nykyään siitä on tullut monille pakkomielle. Lakki on saatava juuri silloin, kun "kaikki" muutkin ikäluokasta saavat - epäonnistumista ei sallita itselleen. No onhan se ollut näin aiemminkin, mutta silloin oli kyseessä se, että yo-tutkinto toimi ikään kuin pääsykokeena yliopistoon. Nykyään tutkinnosta on tullut ikään kuin koko kansan tutkinto. Vanhemmat eivät enää tunne niinkään ylpeyttä siitä, että heidän lapsensa saa valkolakin, vaan pettymystä siitä, jos tuleekin reput.

Lukion tarkoitus on toki olla yleissivistävä koulu, millaisena se täyttääkin paikkansa erinomaisesti. Ylioppilastutkinto asettaa kaikki maamme lukiot tasavertoiseen asemaan ja vertaa jokaista oppilasta keskenään. Mutta kun otetaan huomioon, että ylioppilas ei olekaan mitään - ammatillisessa mielessä katsottuna - vaan pelkkä raakile, on käsittämätöntä, millaisena elämän ja kuoleman kysymyksenä valkolakkia pidetään.

Ylioppilasta arvostetaan enemmän, kuin ammattiin valmistuvaa. Oli sitten kyseessä ammattikoulusta, ammattikorkeakoulusta, yliopistosta tai vaikka kadettikoulusta valmistuva.

Minun silmissäni ylioppilastutkinto on menettänyt ainakin melkoisesti arvostusta. Ei sillä, etteivätkö ylioppilaskokelaat tekisi suurta työtä - tiedän kokemuksesta sen lukutuskan, mikä tuolloin koetaan - mutta kun kyseessä on todellakin vain välitavoite. Miksi sitä juhlia elämän ja kuoleman kysymyksenä ja suuremmin, kuin sitä lopullista päätavoitetta - maisterin, insinöörin tai ihan minkä tahansa papereita?

 

[ervatsalo]

Tutkinto muiden joukossa

Niin, omalta kohdaltani mainittakoon, että katsoin aikoinani olevani jo tarpeeksi yleissivistynyt, josta johtuen menin amistoon, josta tekun kautta työelämään.

Ainoa asia mitä olisin lukiosta tarvinnut vuosien varrella olisi ollut lähinnä matematiikka ja fysiikka. Tekussa ko. aineet tuottivat joltisiakin vaikeuksia, vaikka toisaalta onhan se ykkönenkin arvosana.

Asian tässä valossa sanonkin, että ylioppilastutkintoa arvostetaan ja ei arvosteta liikaa. Riippuu vähän paikasta.

Jos on oikein fiksu kaveri, niin hän menee amitsuun ja lukee siellä itsensä ylioppilaaksi. Siten toimien saa paitsi kaksi tutkintoa, myös perspektiiviä moniin asioihin.

Omasta mielestäni moisesta valkolakista vouhotetaan näin keväisin liikaa.

Täältä tähän

 

[Tykki]

Yo-hehkutus jatkuu tänä päivänä suurelta osin pelkästään siksi, että yo-tutkinnolla on edelleen merkitystä ns. suurille ikäluokille. Heidän nuoruuden aikanaan ylioppilastutkinto oli jotain suurta. Ja niinpä he ylläpitävät tätä myyttiä nykyäänkin. Katsokaapa vain juhlissanne tai toisten juhlia: Mummot, vaarit ja muut lähes eläkeikäiset ovat niitä jotka vedet silmissä ja sydämensä pohjasta onnittelevat uutta valkolakinsaajaa.

Toisaalta taas, mikään ei estä juhlimasta ammattiin valmistumista. Noista sukujuhlista ei juurikaan kannata olla katkera, jollei sitten satu olemaan sukujuhla-friikki. Ainakin omista juhlistani muistan sen, että väkinäistä tekohymyä piti ylläpitää kok pitkän päivän, kunnes sitten illalla pääsi oikeasti juhlimaan muiden valmistuneiden kaverien kanssa. Ja tässä juuri se asian ydin lieneekin: Ylioppilasjuhlat ovat sukulaisia ja muita varten, ja iltabileet itse juhlakaluja varten.

Kaikki valmistuvat, juhlikaa itseänne! Olette sen ansainneet!

 

[Timbit]

Tämä keskustelu käydään joka kevät. Ja se taas kertoo siitä, että ongelma on olemassa. Miten arvostaa ja arvottaa eri tutkintoja, jotka voivat keskenään olla hyvinkin erilaisia?

Ylioppilaat ovat sikäli yliarvostettuja, että yhteiskunta suhtautuu heihin taakkana. Moni ylioppilas opiskelee korkeakoulutasolla, jolloin heidät luokitellaan yhteiskunnan pahimmiksi loisiksi. Toisaalta, ylioppilas ei ole valmis työelämään ts. ammattitaito puuttuu, joten vain hanttihommia on tarjolla. Eikös kuulostakin hienolta?

Toisaalta, lukion ja korkeakoulun läpi käynyt on haluttua tavaraa työmarkkinoilla. Suhdanteesta riippuen, tokikin. Jos olet alle 25-vuotias, taskussasi vähintään kaksi korkeakoulututkintoa ja yli neljän vuoden työkokemus, firmat tappelevat sinusta.

Loppujen lopuksi kyse on jokaisen henkilökohtaisista arvoista. Mitä arvostaa ja miksi. Medialla on omat tapansa kertoilla eri asioista ja painottaa tiettyjä seikkoja enemmän kuin toisia.

 

[PeteX]

Jos haluat ulkomaille opiskelemaan, niin yo-paperit ovat melkein must. Töissä kyllä ehtii olemaan n. 40 vuotta joka tapauksessa, joten kyllä n. 4-6 vuoden opiskelijaelämä ennen sitä tekee terää. Onhan se tavallaan aika rankkaa kituutella vähällä rahalla vuosia kun kaverit pyörittävät samaan aikaan omia yrityksiään peruskoulupohjalta, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

Eukkoni on myös kokki koulutukseltaan ja hän hoitaa lounaskahvilamme käytännön pyörittämisen ja minä paperihommat ja markkinoinnin. Kummankin koulutusta tarvitaan, jotta homma toimii.

 

[Tapio Rautalapio]

Olisko mitään?

Ollaan tässä oikein miehissä, osittain tämän ketjun provosoimana, asiaa pohdittu ja ollaan päädytty siihen lopputulokseen, että eräs keino nostaa ylioppilastutkinnon arvostusta, olisi nostaa läpimenon rajoja. Jos vaikka läpimenon raja olisi jossakin nykyisen C-M:n tienoilla, niin veikkaisinpa, että Suomen äiditkin voisivat jälleen olla ylpeitä jälkikasvunsa suorituksista, eikä enää tarvitsisi olla häpeissään siitä, ettei sitä valkolakkia tullutkaan.

Tämä saattaisi vaikuttaa positiivisesti myös siten, ettei enää niin usealla olisi sitä ns. "pakkomiellettä" ko. asiasta. Vielä jos ylioppilastutkinnon arvostusta yliopistojen opiskelijavalinnassa saataisiin nostettua, saattaisi tämä yo-tutkinnon päivittäminen osin tarjota ratkaisua myös orastavaan akateemiseen työttömyyteen. Enää ei niin vaan mentäisikään yliopistolle chillaamaan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi nimellisesti opiskellen jotain... no, en viitsi tässä mitään alkaa vähättelemäänkään.

Itse nimittäin näkisin, että syy yo-tutkinnon (yli)arvostukseen juontaa juurensa niihin aikoihin kun se oli oikeasti kova juttu. Kuten joku on jo todennutkin nykyään pääsääntönä on se, että jengistä tulee ylioppilaita.

Ja pyydän jo tässä tosissani anteeksi, jos seuraava jotakuta loukkaan: onhan se joka tapauksessa niinkin, että eihän sellaisilla a-b:n papereilla tee oikein mitään. Jos lukion päästötodistuksen keskiarvokin sattuu pyörimään jossakin 6:sen tienoilla, niin kannattaa miettiä, olisiko sittenkin kannattanut valita ammattikoulu. Voihan sieltä sitten myöhemmin kiinnostuksen akateemista alaa kohtaan herättyä suunnata esim. avoimen korkeakoulun kautta haluamaansa tiedekuntaan. Varmasti avoimen ovareista on enemmän hyötyä, kun niistä ABBA-tason yo-papereista...

Että näin...

 

[dana77]

Re: Olisko mitään?

Viestin lähetti Tapio Rautalapio
Jos lukion päästötodistuksen keskiarvokin sattuu pyörimään jossakin 6:sen tienoilla, niin kannattaa miettiä, olisiko sittenkin kannattanut valita ammattikoulu

Lukion päättötodistuksen keskiarvo oli noin 6,5 (arviolta, sillä en osannut laskea tarkemmin). Nyt on maisterin paperit olleet taskussa 1,5 vuotta, eikä kaduta että kävin lukion.

 

[Damien]

Saahan noista sukujuhlista helvetisti rahaa ymym...
No onhan se tavallaan yliarvostettu nykyään kun 54% opiskelijoista käy lukion, ainakin meidänluokalta 19/22 meni lukioon ja kai ne kaikki sen läpäsi.

Mutta onnea kaikille ylioppilaille ja muillekkin valmistuneille.

 

[DanC]

Viestin lähetti Czescku
Pitääkin suorittaa lauantaina empiiristä tutkimusta asiasta miten meidän suvussa asiaan suhtaudutaan. Sattuu nimittäin niin hauskasti, että minä valmistun keskiviikkona kauppatieteiden maisteriksi ja sisko lauantaina ylioppilaaksi. Eipä taida suurin osa suvustani edes tietää, että minäkin valmistun, mutta osa sentään tietää, joten mielenkiintoista nähdä kumpaa tutkintoa arvostetaan enemmän. Näin etukäteen veikkaan että siskon ylioppilaspapereita.

Ensiksi onnittelut kaikille valmistuville, on kyse sitten ammattiin valmistumisesta tai lukiosta pois pääsystä.

Tuohon juttuusi liittyen voisi tosiaan todeta, että siskosi yo-papereita. Näin veikkaan sukuasi tuntematta.

Laajasti katsottuna (median hypetyksestä yms.) voisi sanoa, että mitään muuta ei noteerata vastaavassa mittakaavassa kuin ylioppilaaksi valmistumista. Eli tässä mielessä yo-tutkinto on tosiaan yliarvostettu. Toinen asia on , miten sitten perheen / suvun piirissä arvostetaan valmistumista, on sitten kyse mistä tahansa opinnoista.

Itselleni aikanaan yo-tutkinto oli tietoinen välietappi matkalla yliopistoon. Jatko valkeni jossain lukion toisen vuoden aikana. Ja yo-tutkinnossa merkitystä oli vain kahdella kokeella , matematiikalla ja reaalin fyssalla & kemialla. Muilla ei ollut merkitystä, kunhan menivät läpi. Yo-juhlat tietysti pidettiin.

Mutta kun sitten aikanaan valmistuin yliopistosta, niin eipä sitä noteerattu mediassa. Eikä myöskään suuremmin perheen / suvun piirissäkään. Tietenkään tätä jälkimmäistä ei olisi voinut tulla ennen ensimmäistä, mutta kokonaisuuden kannalta yliopistosta ammattitutkinnon saaminen on minulle todella paljon merkittävämpi asia.

Yo-juhlat ovat hieno tapa, mutta muiden tutkintojen arvostamatta jättäminen suhteessa yo-tutkintoon on perseestä. Toivottavasti perhe&suku antaa ansaittua kunniaa jokaiselle valmistuvalle. He ovat sen kuitenkin ansainneet.

ONNEA KAIKILLE VALMISTUVILLE !!!

 

[Ghost]

Kenties yksi syy siihen, että ylioppilastutkintoa arvostetaan enemmän on myös se, että ainakin täällä päin juhlitaan kovin vähän tuota ammattiin valmistumista. Itse muistan olleeni elämäni aikana kolmissa valmistujaisissa. YO-juhlia kertyi pelkästään viime vuonna kuudet. Maisteriksi valmistumista en muista koskaan juhlineeni paikan päällä, vaikka maistereitakin jonkin verran lähipiiristä löytyy.

Itse kyllä arvostan ammattiin valmistumistakin jo siitäkin syystä, että ammattikoulusta valmistutaan aloille, joita varmasti tarvitsee elämässään, mutta joiden parissa ei itsellä ole valmiuksia mennä työskentelemään ainakaan kovin korkealla tasolla. Maisterin tai insinöörin papereita arvostan kaikkein eniten jo siitä syystä, että omatkin tähtäimet ovat siellä. Minun tapauksessani maisteritutkinnossa.

 

[Huerzo]

Ensiksi onnittelut kaikille jotka joko päättävät peruskoulun, ammattikoulun, lukion, ammattikorkean, yliopiston tai jonkin muun koulutuslinjan arvosanasta riippumatta.

Ketjussa onkin tullut jo hyvin esille se, että vanhemmat polven ihmiset pitävät yllä käsitystä ylioppilaista "yli-ihmisinä". Samat papat ja mummut mainitsevat aina että meidön tyttö on naimisissa diplomi-insinöörin tai lentokapteenin kanssa ennen kuin mainitsevat edes tyttönsä nimen tai hänen ammattinsa. Tittelikultti on vielä vanhemmilla ihmisillä voimissaan...

Itse opiskelen kauppatieteiden maisteriksi, ja ne tutut joiden lapset eivät ole yhtä "korkealla" ovat asiasta hieman vaivautuneita ja he vaihtavat keskustelun aiheen johonkin muuhun tai jopa välttelevät keskustelua ylipäätään. Turhaan välttelevät. Ei yliopisto ole niin ihmeellinen paikka nykyään. Porukkaa piisaa, ja "akateemista porukkaa" valmistuu työttömäksi.

Eli ylioppilastutkintoa juhlitaan porukalla kai siksi, että se on sellainen yleistutkinto jonka riittävän moni saavuttaa ja josta monella on omakohtaisia kokemuksia. Kai siitä on tullut myös sellainen aikuistumisriitti, toinen konfirmaatio, jonka jälkeen ollaan valmiita tosielämän haasteisiin. Myös vanhemmat ovat juhlasta mielissään, sillä monilla vanhemmilla on kauhea paine "tehdä" lapsistaan ylioppilaita. Olisiko juhlat myös yksi tapa todistaa, että kasvatus on onnistunut?

Seuraava yleisjuhla onkin häät, joita sukulaisväki alkaa odotella, joten onneksi akateemiset tutkinnot eivät tunnu siinä sivussa miltään...

 

[wilco]

Viestin lähetti Huerzo
konfirmaatio

ylioppilaita

Seuraava yleisjuhla onkin häät, joita sukulaisväki alkaa odotella, joten onneksi akateemiset tutkinnot eivät tunnu siinä sivussa miltään...

Ja viimeinen sukujuhla onkin sitten hautajaiset, silloin on aika sama mitä lahjoja saa...

Onneksi meikäläinen painaa vasta kohdassa 3.

Että silleen...

 

[TheChef]

Korostan muuten ettei mulla todellakaan ole mitään lukioo vastaan. Itsekkin olisin tod. näk. sinne mennyt jos teoria kiinnostan. Mut kun oon näitä käytännön ihmisiä...

Mutta, mutta...
Mietiskelin ihan vaan itseäni viihdyttääkseni (tai yrsyttääkseni) asioita jossa tää eriarvoisuus näkyy.
1. Kaupan onnittelukorttihyllyssä on tähän aikaan vuodesta kymmenien vaihtoehtojen valikoima erilaisia ylioppilaille suunnattuja kortteja. --> Valmistuville tarjolla yleensä vain 1-2 vaihtoehtoa (jossa kuvana korkeintaan joku hikinen orvokki).

2. Julkoiseeko valtakunnallinen iltapäivälehti kaikkien suomen ammattiin valmistuneiden nimiä??

3. Lehdissä mainostetaan kymmeniä erilaisia lahjavaihtoehtoja ylioppilaille --> Saako niitä antaa valmistuville ollenkaan?

4. Esim. juhlapukua ostettaessa kauppa tarjosi 20% alennuksen YLIOPPILAILLE! --> Sain lopulta saman alennuksen kun myyjä oli rohkea (ei olis kuulemma ilman pomon lupaa saanut oikeesti niin tehdä!!!)

Näytä varmaan löytys kun jaksais vaan etsiä mut tulee pää kipeeks tämmösestä...!

 

[Edd13]

Viestin lähetti TheChef
Itse valmistun keskiviikkona kokiksi ja en koe olevani yhtään sen huonompi kuin ylioppilaatkaan.

Toisin sanoen sinusta tulee siis aivan täysi AMIS.

 

[Paitselo]

Onko uusi merkonomi ihminen, vai metrojunan sillisalaattitäyttettä? Miten aikoinaan merkanteiksi valmistuneet ovat pärjänneet työelämässä? Kehtaaks joku myöntää jotakin?

 

[msg]

Te kaikki ammattiin valmistuvat, herätkää.
Järkätkää juhlia ja kutsukaa koko suku ja tuttavat koululle ja kotiin juhlimaan.
Kai tuon arvostuksen noston voisi aloittaa omasta valmistumisestaan, jos sitä itse arvostaa.

 

[TheChef]

Ohi on, ohi on, ohi onnnn! Tämä taistomme näin ohi on!!!! Tänään se projekti päätty! Olen valmis ravintelikokki!
Juhlat tulossa 14.6 et tänne vaan kaikki! (viunaa tuskin on mut saatte jutella mun siskon kans... ;p )

 

[Sistis]

Viestin lähetti Ghost
Kenties yksi syy siihen, että ylioppilastutkintoa arvostetaan enemmän on myös se, että ainakin täällä päin juhlitaan kovin vähän tuota ammattiin valmistumista. Itse muistan olleeni elämäni aikana kolmissa valmistujaisissa. YO-juhlia kertyi pelkästään viime vuonna kuudet. Maisteriksi valmistumista en muista koskaan juhlineeni paikan päällä, vaikka maistereitakin jonkin verran lähipiiristä löytyy.

Itse olen ollut paikalla, kun serkkuni vastaanotti maisterin paperit Tampereen Lipastosta. Ihan ookoo juhla, paikalla tosin olivat lisäkseni vain mummuni, serkkuni vanhemmat ja tämän kummitäti. Juhla oli vain kukkaset ja onnea - kuulemma valmistuminen oli tapahtunut jo aiemmin, mutta tuo oli se virallinen osa. Lisäksi olen ollut toisen serkkuni valmistujaiskahveilla - titteliksi tuli sairaanhoitaja. Siellä oli vain lähisukumme. Ei mitään YO-juhlien tasoa - ei lähellekään. Lisäksi olen ollut erään tuttavamme valmistujaisissa - en muista mikä hänestä tuli. Siellä oli jonkin verran porukkaa, mutta ei yo-juhlien tasoa niissäkään.

Syitä on monia. Suurin syy on kulttuurissa. Kun valmistujaisia ei ole tapana juhlia runsaasti, niin ei niitä sitten osata juhlia. Yksi syy on myös siinä, että ammattiin valmistuva henkilö asuu lähes aina itsenäisesti eikä enää vanhempien luona, kuten ylioppilas. Näin ollen siis vanhemmatkaan eivät koe olevansa sidottuja niinkään juhlien järjestämiseen, kun valmistuminen tulee ajankohtaiseksi. Eihän kyseessä ole enää se heidän pikku-tyttönsä/-poikansa vaan itsenäinen nuori henkilö. Lisäksi asiaan vaikuttaa se, että paperit valmistumisesta saa yleensä ennen virallista valmistumisjuhlaa. Näin ollen valmistuvalla henkilöllä on yleensä työnhaku täydessä touhussa silloin kun vielä itsenäisesti pitäisi järkätä opintovelat niskassa pienellä budjetilla massiivista valmistumisjuhlaa... kyllä se taitaa se juhla silloin helposti jäädä pitämättä.

Sitäkin olen miettinyt, kun itse joskus valmistun, että ei ihmisiä oikesti kiinnosta se, että Sistis on nyt joku tylsä diplomi-insinööri. Sehän on oikeasti sellainen nimipaholainen ettei pahemmasta väliä. Siksi olen alkanut hiljaa miettimään vaihtoehtoa nimeltä "jatko-opiskelu tekniikan lisensiaatiksi", vaikkei lisensiaatin papereista juurikaan hyötyä ole - sehän on vain välietappi tohtorin tutkinnossa. No tohtoriksi en aio lukea itseäni. Tekniikan lisensiaatti on ainakin ziljoona kertaa trendikkäämpi nimike naisrintamallakin... jos vertaa joihinkin tylsiin diplomi-insinööreihin tai tohtoreihin...

Ihmisiä eivät siis oikein kiinnosta nuo tittelit, joista läheskään kaikilla ei ole edes tietoa niiden syvimmistä olemuksista. Ylioppilas on taas sellainen kulttuuriin iskostunut nimike, joka on niin tuttu ja turvallinen että sitä uskaltaa juhlia kuka tahansa....

Siinä pitkää paasausta väsyneen miehen näppäimistöltä... antakaa typot anteeksi.

 

[varjo]

Miksi valmistumista ei juhlita ja Yo-lakkia juhlitaan?

Ettei vain suurin syy ole se että Ylioppilas on juuri täysikäisyyden saavuttanut nuori joka lopettaa "koulunkäynnin" ja siirtyy sitten aikuisuuteen ja sen tuomiin haasteisiin yms.
Tämä on myös vanhemmille eräänlainen etappi jossa havaitaan että hommat on hoidettu jollain tapaa oikein, sama pätee aivan hyvin ammatilliseen tutkintoon vaihtoehtona sille ettei valmistuisi miksikään (ainakin Espoossa valitettava totuus on se että ammattikouluista _ei valmistuta_ vaan taitaa olla niin että suurin osa jättää koulun kesken).
Yo-tutkinto pitää siis selkeästi ymmärtää 12 vuotisen uran päätökseksi, eikä yrittääkään käsittää sitä irrallisena 3 vuoden osiona.
En tiedä muista mutta ainakin itselleni peruskoulun loppuminen ei todellakaan merkinnyt oikeastaan mitään mutta lukion jälkeen sitä oikeastaan vasta tajusi jonkin aikakauden elämässä loppuneen.

Itse en edes ymmärrä miksi pitäisi juhlia sitä että valmistuu korkeakoulusta, suurin osa valmistuvista kuitenkin on jo itsenäisiä ihmisiä jotka elävät omaa elämäänsä. Pitäisikö sitten äidin tulla halaamaan tuoretta maisteria? Tai suvun juhlia "suurta" saavutusta. Siinä missä koulu hoidetaan suurelta osin vanhempien tuella niin opinnot usein ovat opiskelijan oma proggis, joita seurataan suvussa lähinnä siltä kannalta että mitä opiskelijasta sitten loppujen lopuksi tuleekaan, itse valmistuminen ei niinkään merkitse.

Väitöstilaisuus onkin sitten jo eri asia ja siinähän sitten taas juhlitaankin, koska kyseessä on taas kerran selkeästi erään janan päätös, vaikkei tietenkään yhtä dramaattinen kuin abiturientilla.