Miksi väestö lihoo, vaikka kevyttuotteita myydään ja liikunta lisääntyy?

[Uleåborgir]

Veikkaisin osasyyksi lihomisilmiöön yhä enemmän ihmisille määrätyt psyykelääkkeet. Suomalaisista 700 000 käyttää mielenterveyslääkkeitä.

Monesti niiden - etenkin neuroleptien - yksi yleisistä sivuvaikutuksista on aivojen ruokahalukeskuksen stimulointi, jolloin lääkkeitä käyttävät syövät enemmän kuin kuluttavat.

 

[Arttu#29]

Nainen Subwayssa näytti vuosi sitten syyn siihen miksi väesto lihoo. Subway ruokahan on "kevyttä" (?), ainakin sellainen puolikas patonki. Tämä melko suurehko nainen ennen minua tilasi kaksi kokonaista patonkia ja söi itse molemmat. Tässä sitten menee koko "keveyden" idea metsään. Tottakai lihoo jos syö liikaa jotain, kohtuu kaikessa!

 

[mice]

Itsehän taas ihmettelen näitä joka puolelta vastaan tulevia superkevytrasvatonlaittispesiaalituotteita, joita tunkee korviin ja silmiin mainoksissa jatkuvasti. Rajansa noillakin. Ymmärrän toki näiden tärkeyden, mutta eikö sitä enää muuta olekaan olemassa. Miten ihmeessä ennen on pärjätty ihan tavallisilla tuotteilla, ja nyt ei voi syödä enää kuin sitä kevyintä versiota.

 

[hilapiste]

Joo, tämä aihe alkaa olemaan yhä ajankohtaisempi erityisesti länsimaissa kun liikalihavien ja ylipainoisten määrä kasvaa. Mitä tuossa lueskelin aikaisempia kirjoituksia niin hyviä syitä löytyi, mutta itse korostaisin vielä yhtenä suurena syynä tuota liikunnan määrää.
Lapset pelaavat yhä enemmän tietokoneella ja vähemmän ulkoilmassa touhuavat ja aikuiset tekevät yhä enemmän istuma/sisätyötä jolloin kulutus on vähäisempää. Onneksi osalla lapsista on liikunnallisia harrastuksia, jolloin tulee niissä edes liikuttua. Aikuisväestöstäkin iso osa ei liiku juuri ollenkaan jos eivät harrasta mitään liikunnallista. Eli kävely ja pyöräily ja muut hyötyliikuntatavat ovat jääneet lähes kokonaan pois ihmisten elämästä. Kuinka moni esimerkiksi tekee työmatkat tai käy kaupassa ja muilla asioilla kävellen tai pyörällä, poislukien ehkä opiskelijat? Sitähän pidetään melko outona jos naapurin arska käy marketissa ruokaostoksilla pyörällä. Tämä liikkumattomuus yhdistettynä runsaskaloriseen ruokavalioon niin eiköhän paino jo lähde nousemaan.
Sekin on varmasti niin, että hyväkuntoisten ja huonokuntoisten ero kasvaa, koska monesti ne jotka harrastavat liikuntaa, myös tekevät enemmän hyötyliikuntaakin. Kun taas ne jotka eivät liiku niin eivät liiku sitten yhtään mitenkään.
Nyt menee vähän off-topiciksi, mutta esimerkiksi huippu-urheilussahan tämän eron huomaa, länsimaissa elämä on jo sellaista, että pelkällä harjoittelulla ei oikein kestävyyslajeissa enää kehity samalle tasolle kuin esim. Afrikassa, jossa elämä on jo luonnostaankin liikunnallisempaa. Ja näinhän Suomessakin on ollut joskus.

 

[kaizu]

Miten ihmeessä ennen on pärjätty ihan tavallisilla tuotteilla, ja nyt ei voi syödä enää kuin sitä kevyintä versiota.

Tekemällä huomattavasti enemmän ruumiillista työtä. Kyllä mututuntumalta voisi heittää, että istumatyöntekijä lihoaa väkisinkin vuosien varrella, jollei harrasta liikuntaa. Niin paljon on eri houkutuksia tarjolla. Ennen oli vähemmän niin istumatyötä kuin houkutuksia.

Kuvernööri on mielestäni asian ytimessä, ratkaisevaa on juuri se, miten liikunnan kokee - mielekkäänä ja nautintoa tuottavana vaiko pakkopullana, joka tehdään terveyden ja ulkonäön vuoksi. Viimeksi mainitulla ryhmällä kun tuo liikunta aina tuppaa lupaavan alun jälkeen jäämään, sitten on taas hyvä aloittaa "ensi vuonna"

 

[Osmo Rapeli]

Osa kasvaa jo penskana urheilulliseen elämäntapaan jossa harrastetaan mielihyvästä, osa sitten yrittää vanhempana ottaa kiinni ja harrastaa siksi että pysyy kunnossa - näinhän ei saada mitään aikaiseksi kun sisäinen motivaatio on nollassa.

Hyvin sanottu.

Kännykkä ja internet ovat myös yksi asia mikä ohjaa sosiaalisuutta eristäytyneempään muotoon pelien ohella. Kaverien kanssa voi harrastaa ja keskustella koneen välityksellä. Aiemmin kaverien kanssa pyöriminen piti ohjata tekemisen puutteessa johonkin joista yksi jännittävimmistä oli joukkueurheilu. Aina on ollut niitä joita urheilu ei kiinnosta mutta väitän että nimenomaan niiden rajatapausten, tavallisten, ei urheilussa niin lahjakkaiden nuorten joiden tavallaan piti valita onko yksi kotona vai kavereiden kanssa urheilemassa, massa on kallistunut sinne kotisohvalta sosiaalisuuteen. Voi olla että virallisesti harrastajamäärät eivät ole välttämättä mitenkään radikaalisti vähentyneet, ja että urheilu kyllä kiinnostaa nuoriakin edelleen, mutta koneet vievät joka tapauksessa paljon enemmän aikaa.

Kyllä minäkin urheilen punttia about neljä kertaa viikossa, mutta ei esim. luistelemaan vain tule lähdettyä perkele vaikka kenttä on tuossa 500 metrin päässä. Syytän asiasta kamuja joilla ei koskaan ole aikaa ja innostusta lähteä porukalla pelailemaan, vaikka nämä nyt ovat vain järjestelykysymyksiä, ja vaikka olen itse samalla yhtä laiska. Ja pyörää en ole jaksanut korjata vaikka työmatka olisi nytkin tasainen 6 kilsaa.

 

[Jeffrey]

Ketjun otsikkoa kommentoin, ja varsinkin noita kevyttuote humpuukia. Tosi on, että rasva lihottaa, mutta kevyttuotteiden seurauksena myös kansa syö enemmän, vaikkakin "vähärasvaisemmin".

Välipalat ovat tällaisesta hyvä esimerkki. Kovinkaan moni ei tiedä millainen välipala olisi paras mahdollinen, ja vaikka tietäisivät haluavat syödä jotain paremman makuista. Iso-osa ihmisistä syö varmasti voileipiä pääsääntöisesti välipalaksi. Mikäli käytät leivissäsi todella vähärasvaisia levitteitä, leikkeleitä ja juustoja on siinä se riski, että syöt leipiä useamman jolloin itse leivästä saatava energia määrä on todella kova. Varsinkin vaaleassa leivässä on hirveästi energiaa, mutta se ei täytä. Ja loppujen lopuksi liiallinen energia määrä on jopa pahempi kuin liiallinen rasvan määrä, toki rasvassakin on hirveästi energiaa, mutta jokin kombinaatio näissä kevyttuotteissa olisi löydettävä.

 

[HangoverFairy]

Kevyttuoteita tosiaan syödään puolta enemmän.

Itsellä painoon vaikutti kaljan juonnin vähentäminen. Aikasemmin tuli juotua 6-10 pulloa viikonlopussa ja paino on pudonnu 102kg --> 91 kg. Tosin on tullu vähennettyä kaikenlaisten kevytviinereiden ja -pullien syöntiä myös.
En tiedä mitä tuo liikunta tarkoittaa, mutta vaaka-mambon tanssiaskeleet ovat kans lisääntyneet ja ehkä hiukan polkupyöräilykin.

Aina ei ole pakko syödä, jos on nälkä, mutta jos tanssittaa niin on pakko tanssia.

 

[sampio]

Kuvernöörillä ja Golden AWella on asiaa tuossa edellä, valitettavan hyvin kuvatunlaisen asennoitumisen liikuntaan näkee tuttavapiirissä. Muutamilla henkilöillä on ongelmia vyötärönsä kanssa lähinnä siksi, ettei minkäänlaista motivaatiota liikkumiseen ole. Sitä ei ole ollut lapsena eikä nuorena, ja aika vaikea se on kaivaa nyt aikuisenakaan, vaan helpompi vaihtoehto näyttää olevan uskoa kaiken maailman poppakonsteihin, joilla saa ehkä hetkellisen tuloksen, mutta elintapojen jatkuessa vanhoina ei mitään pysyvää saada tapahtumaan.

Itse en ole ollut koskaan mikään himoliikkuja, mutta lapsesta saakka olen kuitenkin pallon perässä juossut, ja tietenkin lukioaikoihin piti huolestua hauiksen koosta jne. Motivaatio ja hyvä fiilis liikkumiseen on siis aina ollut. Paljolti pitää kumartaa isäukon puoleen, joka hitsasi maalikehikot ja koripallokorit, kolasi tossupallokentät ja haastoi teinipoikia pituushyppykisaan yms. Ehkä se juuri noista kokemuksista kumpuaa, että koskaan ei liikkuminen ole ollut mikään vastenmielinen asia, vaan aina on jonkin mielekkään tavan löytänyt, vaikka en varsinaisesti ole mitään lajia tosissani treenannut koskaan. Tuosta höntsäilytaustasta on tosin se haitta, että usein se viimeinen rypistys kuntoiluun on ollut vaikea löytää, vaikka säännöllisesti liikkuisinkin, ts. huippukuntoinen en ole koskaan ollut.