Tämä päivänpolttava kysymys on heitetty ilmoille ensin USA:ssa ja nyttemmin myös Suomessa, missä päivystää Euroopan lihavin kansa. Hienoa. Mistä tämä johtuu? Luulen tietäväni ainakin osan vastauksesta. Syitä on pääasiassa kolme:
1) Lihas painaa enemmän kuin läski
Meikäläinen törmää salilla jatkuvasti ihmisiin, jotka tulevat ensi kertaa treenaamaan ja tilaavat seuraavansisältöisen kunto-ohjelman; "Haluan lisää muskeleita ja painoa pois". Aika mahdoton yhtälö. Vähän kuin menisi parturiin ja haluaisi lyhemmäs niskasta (tätä eivät ÄTPPOMK:laiset tietenkään tee!) ja pidemmäksi päältä. Rankasti ylilihavassa ihmisessä on paljon höttöä eli silkkaa nestettä ja rasvaa. Kun tällainen laardikasa aloittaa dieetin, tuntuu painonpudotus aluksi helpolta. Nesteet ja läski lähtevät ensin - ja aika nopeastikin. Kiinteämmän massan pudottaminen on vaikeampaa ja joskus, esimerkiksi urheilijoiden tapauksessa, tarpeetontakin. Jääkiekkoilija käy hyvästä prototyypistä vartalomalliin, jota itsekin suosin ja mihin kuntosalitreenillä pyritään. Samaa hakevat myös sprintterit, voimistelijat jne. Makuasioitahan nämä tietysti ovat, mutta tämä lihaksikas, sopusuhtainen vartalotyyppi on nykytrendi urheilu- ja kuntosalimaailmassa.
On ihan normaalia, että 180-senttinen kiekkoilija painaa 95 kiloa olematta lihava. Samoin salitreenaaja. Kyse on massan laadusta. 180-senttinen 95-kiloinen liikuntaa harrastamaton henkilö sen sijaan mitä todennäköisimmin näyttää ainakin hieman lihavalta. Olen sitä mieltä, että oikean kuvan painon ja pituudenkin suhteesta antaa em. estimaattien lisäksi rasvaprosentin mittaus. Jos prossa on miehellä alle 15 ja naisilla alle 20, ei ole syytä huoleen. Läskiä ei ole liikaa. Massaa voi olla toki omaan makuun nähden liikaa, sillä lihas paitsi painaa enemmän, myös kerää nestettä jonkun verran. Painijat, nyrkkeilijät ja muut painoluokkaurheilijat tekevät tavallisen ihmisen korviin hurjilta kuulostavia painonpudotuksia; Marko Asell pudotti normaalipainostaan 92 kilosta aina ennen kisoja 85 kiloon, mikä oli hänen sarjansa. Urheilijalle tuo on itse asiassa aika helppoa. Lyhyt, tiukka ja nesteitä poistava dieetti kuorii ylimääräisen liuoksen kehosta. Nyrkkisääntö; jos rasvaprossasi on alle 15 (naisilla 20) ja rinnanympäryksesi on suurempi kuin vyötärön ympärysmittasi, olet suht. hyvässä kondiksessa riippumatta siitä, mitä vaaka kertoo. Ja sama päinvastoin.
Eli siis; osa ihmisten kasvaneesta painosta johtuu juuri urheilun lisääntymisestä, eikä tältä osin ole huolestuttava trendi. Parikymmentä vuotta sitten oltiin yleisesti ottaen himmelimäisempiä. Tämä tuli esiin esimerkiksi Badding-elokuvan yhteydessä. Leffan puvustaja sai haltuunsa aitoja 70-luvun vaatteita joukkokohtauksiin ja nykynuoriso ei meinannut mahtua niihin. Kamat kiristivät enemmän hartioista kuin vatsan kohdalta.
2) Ravinto; liikaa hiilihydraattia, liian vähän rasvaa
Täältä löytyy urheilu poissulkien suurin syy kasvavaan painoon. Länsimaiset ihmiset syövät päin helvettiä verrattuna entisiin aikoihin. Kevyttuotevouhotus on saanut ihmiset tuntemaan luontaista rasvakammoa, mikä on huono asia. Ravinnossa täytyy olla noin 20% rasvaa. Mielellään hyvälaatuista sellaista, esimerkiksi kalarasvat ja oliiviöljy. Oikea rasvatasapaino polttaa huonoa rasvaa. Eli kuten kankkusenkin suhteen sanotaan; se lähtee sillä, millä se on tullutkin. Kankkunen viinalla ja rasva rasvalla.
Nykyihminen kyttää elintarvikkeita valitessaan ainoastaan rasvaprosenttia eikä huomaa katsoa hiilihydraatti- ja proteiiniosiota ollenkaan. Kun rasvaa on pienennetty, on makua saatu hiilihydraatteja lisäämällä. Hiilihydraatit ovat suomeksi sanottuna sama asia kuin sokeri ja niitä on kahdenlaisia; pitkiä hiilaihydraatteja (viljatuotteet, puuro, hedelmät) ja lyhyitä hiilihydraatteja (vehnätuotteet, valkoinen pasta, makeiset, leivonnaiset jne). Pitkävaikutteiset hiilihydraatit ovat oikein annosteltuna välttämätön ravinnon- ja energianlähde. Ne vaikuttavat nimensä mukaisesti kauan pitäen verensokerin pitempään oikealla tasolla. Lyhyet hiilarit ovat myrkkyä. Niillä saa hetkellisiä verensokerin nousupiikkejä, mutta sen lisäksi ne kumuloivat hiilarintarvetta ja näläntunnetta. Liian suuri hiilihydraattimäärä muuttuu elimistössä pitkäaikaiseksi rasvaksi.
3) Ravinto; liikaa hiilihydraatteja, liian vähän proteiinia
Liialliset hiilihydraatit ovat siis pääsyy siihen, että ihmiset lihovat ja ihmettelevät samalla, että miten se on mahdollista kun syön vain kevyttuotteita. Se on mahdollista siksi, että rasva ja proteiini korvataan hiilihydraateilla (=sokerilla) ja vieläpä pääasiassa huonoilla eli lyhyillä hiilihydraateilla. Nykyihminen syö rasvan lisäksi aivan liian vähän elimistön toista tärkeää rakennusainetta eli proteiinia. Proteiinia pitäisi niin ikään olla vähintään 20 % (mielellään enemmän!) sisäänmenevästä ravinnosta. Proteiini on lihasten rakennusaine ja lisäksi proteiinillakin on rasvaa polttava vaikutus. Itse asiassa ihminen voisi teoriassa syödä pelkkää proteiinia lihomatta. Tähän perustuu muinainen Atkinsin dieetti, jota ei kannata kokeilla, sillä niitä hyviä hiilihydraattejakin tarvitaan. Proteiinia saa kalasta, lihasta, siipikarjasta, kananmunista, hapanmaitotuotteista, rahkasta, raejuustosta.
Jos ihmiset muistaisivat kevyttuotevimmassaan sen vuosikymmeniä vanhan ja tylsän ravintoympyrän ja söisivät oikeassa suhteessa rasvaa, proteiinia ja hyviä hiilihydraatteja, ei lihomista tapahtuisi. 50-luvun suomalaiset eivät olleet läheskään niin lihavia kuin nykykansa, vaikka he vetivät karjalanpaistia, läskisoosia ynnä muuta. Mutta! Silloin ei nautittu irtomakeisia, vaaleaa leipää, virvoitusjuomia, cafe lattea ynnä muuta siinä määrin kuin nyt. Rasvaa syötiin, mutta myös proteiinia lihan ja kalan muodossa. Samoin hyviä hiilihydraatteja ruisleivässä, puuroissa, juureksissa jne.
Salaliittoteoriat ovat mainio ja kiinnostavakin ilmiö. Salaliittoja nähdään jokaisen asian ympärillä, niin myös ravintomaailmassa. USA:ssa ainakin on olemassa yhdistys, jonka mukaan hiilihydraattien (=sokerin) pakkosyöttö on kansainvälisen elintarvike- ja lääketeollisuuden yhteinen salaliitto. Kun ihmiset syövät sokeria eli hiilihydraattia, he tulevat siitä riippuvaiseksi samalla tavalla kuin kofeiinista, tupakasta, alkoholistakin tullaan. Tämä on muuten lääketieteellisestikin todistettu; makean ahmiminen nostaa ja myös laskee verensokerin nopeasti ja kierre on valmis. Ja kun ihmiset tulevat sokeririippuvaiseksi, he ostavat lisää teollisesti käsiteltyjä elintarvikkeita (mm. kevyttuotteita) ja maksavat niistä myös mielellään enemmän kuin epäilyttävästä tuoretavarasta. Lisäksi läskistyvä väestö työllistää mukavasti myös lääkäreitä, hammaslääkäreitä, liikuntabisnestä, lääketeollisuutta....
1) Lihas painaa enemmän kuin läski
Meikäläinen törmää salilla jatkuvasti ihmisiin, jotka tulevat ensi kertaa treenaamaan ja tilaavat seuraavansisältöisen kunto-ohjelman; "Haluan lisää muskeleita ja painoa pois". Aika mahdoton yhtälö. Vähän kuin menisi parturiin ja haluaisi lyhemmäs niskasta (tätä eivät ÄTPPOMK:laiset tietenkään tee!) ja pidemmäksi päältä. Rankasti ylilihavassa ihmisessä on paljon höttöä eli silkkaa nestettä ja rasvaa. Kun tällainen laardikasa aloittaa dieetin, tuntuu painonpudotus aluksi helpolta. Nesteet ja läski lähtevät ensin - ja aika nopeastikin. Kiinteämmän massan pudottaminen on vaikeampaa ja joskus, esimerkiksi urheilijoiden tapauksessa, tarpeetontakin. Jääkiekkoilija käy hyvästä prototyypistä vartalomalliin, jota itsekin suosin ja mihin kuntosalitreenillä pyritään. Samaa hakevat myös sprintterit, voimistelijat jne. Makuasioitahan nämä tietysti ovat, mutta tämä lihaksikas, sopusuhtainen vartalotyyppi on nykytrendi urheilu- ja kuntosalimaailmassa.
On ihan normaalia, että 180-senttinen kiekkoilija painaa 95 kiloa olematta lihava. Samoin salitreenaaja. Kyse on massan laadusta. 180-senttinen 95-kiloinen liikuntaa harrastamaton henkilö sen sijaan mitä todennäköisimmin näyttää ainakin hieman lihavalta. Olen sitä mieltä, että oikean kuvan painon ja pituudenkin suhteesta antaa em. estimaattien lisäksi rasvaprosentin mittaus. Jos prossa on miehellä alle 15 ja naisilla alle 20, ei ole syytä huoleen. Läskiä ei ole liikaa. Massaa voi olla toki omaan makuun nähden liikaa, sillä lihas paitsi painaa enemmän, myös kerää nestettä jonkun verran. Painijat, nyrkkeilijät ja muut painoluokkaurheilijat tekevät tavallisen ihmisen korviin hurjilta kuulostavia painonpudotuksia; Marko Asell pudotti normaalipainostaan 92 kilosta aina ennen kisoja 85 kiloon, mikä oli hänen sarjansa. Urheilijalle tuo on itse asiassa aika helppoa. Lyhyt, tiukka ja nesteitä poistava dieetti kuorii ylimääräisen liuoksen kehosta. Nyrkkisääntö; jos rasvaprossasi on alle 15 (naisilla 20) ja rinnanympäryksesi on suurempi kuin vyötärön ympärysmittasi, olet suht. hyvässä kondiksessa riippumatta siitä, mitä vaaka kertoo. Ja sama päinvastoin.
Eli siis; osa ihmisten kasvaneesta painosta johtuu juuri urheilun lisääntymisestä, eikä tältä osin ole huolestuttava trendi. Parikymmentä vuotta sitten oltiin yleisesti ottaen himmelimäisempiä. Tämä tuli esiin esimerkiksi Badding-elokuvan yhteydessä. Leffan puvustaja sai haltuunsa aitoja 70-luvun vaatteita joukkokohtauksiin ja nykynuoriso ei meinannut mahtua niihin. Kamat kiristivät enemmän hartioista kuin vatsan kohdalta.
2) Ravinto; liikaa hiilihydraattia, liian vähän rasvaa
Täältä löytyy urheilu poissulkien suurin syy kasvavaan painoon. Länsimaiset ihmiset syövät päin helvettiä verrattuna entisiin aikoihin. Kevyttuotevouhotus on saanut ihmiset tuntemaan luontaista rasvakammoa, mikä on huono asia. Ravinnossa täytyy olla noin 20% rasvaa. Mielellään hyvälaatuista sellaista, esimerkiksi kalarasvat ja oliiviöljy. Oikea rasvatasapaino polttaa huonoa rasvaa. Eli kuten kankkusenkin suhteen sanotaan; se lähtee sillä, millä se on tullutkin. Kankkunen viinalla ja rasva rasvalla.
Nykyihminen kyttää elintarvikkeita valitessaan ainoastaan rasvaprosenttia eikä huomaa katsoa hiilihydraatti- ja proteiiniosiota ollenkaan. Kun rasvaa on pienennetty, on makua saatu hiilihydraatteja lisäämällä. Hiilihydraatit ovat suomeksi sanottuna sama asia kuin sokeri ja niitä on kahdenlaisia; pitkiä hiilaihydraatteja (viljatuotteet, puuro, hedelmät) ja lyhyitä hiilihydraatteja (vehnätuotteet, valkoinen pasta, makeiset, leivonnaiset jne). Pitkävaikutteiset hiilihydraatit ovat oikein annosteltuna välttämätön ravinnon- ja energianlähde. Ne vaikuttavat nimensä mukaisesti kauan pitäen verensokerin pitempään oikealla tasolla. Lyhyet hiilarit ovat myrkkyä. Niillä saa hetkellisiä verensokerin nousupiikkejä, mutta sen lisäksi ne kumuloivat hiilarintarvetta ja näläntunnetta. Liian suuri hiilihydraattimäärä muuttuu elimistössä pitkäaikaiseksi rasvaksi.
3) Ravinto; liikaa hiilihydraatteja, liian vähän proteiinia
Liialliset hiilihydraatit ovat siis pääsyy siihen, että ihmiset lihovat ja ihmettelevät samalla, että miten se on mahdollista kun syön vain kevyttuotteita. Se on mahdollista siksi, että rasva ja proteiini korvataan hiilihydraateilla (=sokerilla) ja vieläpä pääasiassa huonoilla eli lyhyillä hiilihydraateilla. Nykyihminen syö rasvan lisäksi aivan liian vähän elimistön toista tärkeää rakennusainetta eli proteiinia. Proteiinia pitäisi niin ikään olla vähintään 20 % (mielellään enemmän!) sisäänmenevästä ravinnosta. Proteiini on lihasten rakennusaine ja lisäksi proteiinillakin on rasvaa polttava vaikutus. Itse asiassa ihminen voisi teoriassa syödä pelkkää proteiinia lihomatta. Tähän perustuu muinainen Atkinsin dieetti, jota ei kannata kokeilla, sillä niitä hyviä hiilihydraattejakin tarvitaan. Proteiinia saa kalasta, lihasta, siipikarjasta, kananmunista, hapanmaitotuotteista, rahkasta, raejuustosta.
Jos ihmiset muistaisivat kevyttuotevimmassaan sen vuosikymmeniä vanhan ja tylsän ravintoympyrän ja söisivät oikeassa suhteessa rasvaa, proteiinia ja hyviä hiilihydraatteja, ei lihomista tapahtuisi. 50-luvun suomalaiset eivät olleet läheskään niin lihavia kuin nykykansa, vaikka he vetivät karjalanpaistia, läskisoosia ynnä muuta. Mutta! Silloin ei nautittu irtomakeisia, vaaleaa leipää, virvoitusjuomia, cafe lattea ynnä muuta siinä määrin kuin nyt. Rasvaa syötiin, mutta myös proteiinia lihan ja kalan muodossa. Samoin hyviä hiilihydraatteja ruisleivässä, puuroissa, juureksissa jne.
Salaliittoteoriat ovat mainio ja kiinnostavakin ilmiö. Salaliittoja nähdään jokaisen asian ympärillä, niin myös ravintomaailmassa. USA:ssa ainakin on olemassa yhdistys, jonka mukaan hiilihydraattien (=sokerin) pakkosyöttö on kansainvälisen elintarvike- ja lääketeollisuuden yhteinen salaliitto. Kun ihmiset syövät sokeria eli hiilihydraattia, he tulevat siitä riippuvaiseksi samalla tavalla kuin kofeiinista, tupakasta, alkoholistakin tullaan. Tämä on muuten lääketieteellisestikin todistettu; makean ahmiminen nostaa ja myös laskee verensokerin nopeasti ja kierre on valmis. Ja kun ihmiset tulevat sokeririippuvaiseksi, he ostavat lisää teollisesti käsiteltyjä elintarvikkeita (mm. kevyttuotteita) ja maksavat niistä myös mielellään enemmän kuin epäilyttävästä tuoretavarasta. Lisäksi läskistyvä väestö työllistää mukavasti myös lääkäreitä, hammaslääkäreitä, liikuntabisnestä, lääketeollisuutta....