Miksi Suomi on huono urheilumaa?

[Vinyl]

En varsinaisesti näe järkeä siinä, että kun vielä sentään jotain mitaleja olympiatasolta saamme, niin sitten niitäkin vähättelemme tällä tavoin. Viestimitali on jopa arvokkaampi siinä mielessä, että se osoittaa lajin kokonaisuudessaan voivan hyvin, koska neljää laatuhiihtäjää ei saada jalkeille ilman toimivaa valmennusjärjestelmää. Ja toimiva valmennusjärjestelmä takaa sitten sen, että jos lajiin ajautuu joku todellinen kestävyysurheilun superlahjakkuus, on hänellä mahdollisuudet hyödyntää tuo lahjakkuutensa ja nousta kansainvälisen tason superhiihtäjäksi.

Eli jalkapallo itseasiassa tarvii vieläkin enemmän tukieuroja koska siinä tarvitaan kokonaisuudessa enemmän hyviä yksilöitä kun keihäänheitossa, juoksussa tai viestihiihdossa. Hienoa, olemme löytäneet yhteisen sävelen.

 

[erku]

Eli jalkapallo itseasiassa tarvii vieläkin enemmän tukieuroja koska siinä tarvitaan kokonaisuudessa enemmän hyviä yksilöitä kun keihäänheitossa, juoksussa tai viestihiihdossa. Hienoa, olemme löytäneet yhteisen sävelen.

Erona näissä kai on se, että miesten keihäässä Suomi on maailman paras maa ja miesten futiksessa Suomi on kai jossain sijalla 80. Tässä mielessä voisi kai olettaa, että Suomen keihään valmennusjärjestelmä on osoittanut tehonsa ja perusteita tämän ensiluokkaisen työn tukemiseksi löytyy. Potkupallon kohdalla taas tulokset osoittavat sen suuntaista, että huippu-urheilumenestyksen kannalta lajiin satsaaminen on yhtä fiksua ja kustannustehokasta kuin takapuolen pyyhkiminen seteleillä vessapaperin sijaan. Toki kivaahan potkupallon pelaaminen on, ei siinä mitään.

 

[Hidas_ja_kankea]

Sellainen huomautus vain jalkapallon ja keihäänheiton arvottamisesta, että maailmalla Litmanen/Hyypiä erikseen ovat tunnetumpia kuin suomalaiset keihäänheittäjät yhteensä. Yleisurheilusta todella tietävä osuu kohdalle yllättävän harvoin.

Kimi Räikkösen tunnettavuutta ei kannata itsestäänselvänä ottaa edes esille.

Juu. Seuraan mielenkiinnolla keihäskilpailuja ja F1:stä en oikeastaan lainkaan.

 

[ernestipotsi]

Eri lajien tukieurojen jakamiseen tulisi soveltaa tiettyjä perusperiaatteita. Alla listatussa järjestyksessä:

1. Harrastajamäärä
2. Kilpaurheilijoiden määrä
3. Yleisön kiinnostus
4. Lajin kalleus
5. Menestysmahdollisuudet

Ensimmäinen on tärkeää ensinnäkin lasten hyvinvoinnin kannalta, mutta se myös on useimmille se ensimmäinen steppi urheilijan uralla. Litmasesta ei olisi koskaan tullut huippufutaajaa jos Lahdessa hänen lähikenttänsä tilalle olisi pystytetty Prisma. Sitten kun perusinfra on kunnossa, laji kehittyy pitkälti omalla painollaan myös kilpaurheilun suuntaan. Tässä tarvitaan tosin vain pieniä ohjaavia toimenpiteitä (lisenssit, tuomarit, muut toimihenkilöt jne).

Yleisön kiinnostus toki määrittää myös paljon sitä, missä mikäkin laji seisoo. Siinä vaiheessa kun yleisö alkaa lajista kiinnostumaan, voidaan puhua jo merkittävästä huippu-urheilusta. Tähän kohtaan liittyvät yleensä isommat investoinnit mm. hallit, stadionit ym suorituspaikat.

Lajin kalleus tulee myös ottaa huomioon. Tukieurot ovat tukia, eivät tulonjakoa, palkkioita tai muuta vastaavaa. Hieman kärjistäen jos lajin harrastamiseen tarvitaan pelkät speedot ja vettä, niin se ei tarvitse samaa tukimäärää kuin kalliimpaa välineistöä vaativat lajit.

Menestys on yllä olevassa listauksessa viimeisenä. Ihan tarkoituksella. Menestysorientoitunut ajattelumalli tukirahoissa on hyvin lyhytkatseista. Toki esim. Kiinassa tehdään näin, mutta tilanne urheilun suhteen siellä on Suomeen verrattuna hyvin poikkeava. Euroopassa urheilun asema on suhteessa paljon merkittävämpi kuin Aasiassa.
Toisekseen menestystä ei tietenkään voi mitata suoraan mitalimääriä tuijottamalla. Esim. jalkapallossa arvoikisoihin pääsy on menestystä. Menestykseen ei aina edes tarvitse kansainvälisyyttäkään. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ylivoimaisesti kovin urheiluskaba on NFL ja Super Bowl. Siis kansallinen sarja lajissa joka on lähes täysin kotimainen. Olympiakullat ja maailmanmestaruudet eivät välttämättä ole siis mikään määrite menestykselle.

Nykyään urheilu joutuu tappelemaan samoista euroista kulttuurin kanssa. Kultturia en yhtään väheksy ja silläkin on oma paikkansa tässä yhteiskunnassa. Paras tapa olisi tietysti purkaa nykyinen perusteeton pelimonopoli, jolloin urheiluun tulisi selkeästi nykyistä enemmän tuki-(sponsori)-rahaa. Veikkaus ja sen rahat eivät mihinkään katoaisi, vaikka paikallinen urheiluvedonlyönti ja sen markkinointi vihdoin Suomessa vapautettaisiinkin.

 

[TomiP]

Eri lajien tukieurojen jakamiseen tulisi soveltaa tiettyjä perusperiaatteita. Alla listatussa järjestyksessä:

1. Harrastajamäärä
2. Kilpaurheilijoiden määrä
3. Yleisön kiinnostus
4. Lajin kalleus
5. Menestysmahdollisuudet

Ensimmäinen on tärkeää ensinnäkin lasten hyvinvoinnin kannalta, mutta se myös on useimmille se ensimmäinen steppi urheilijan uralla. Litmasesta ei olisi koskaan tullut huippufutaajaa jos Lahdessa hänen lähikenttänsä tilalle olisi pystytetty Prisma. Sitten kun perusinfra on kunnossa, laji kehittyy pitkälti omalla painollaan myös kilpaurheilun suuntaan. Tässä tarvitaan tosin vain pieniä ohjaavia toimenpiteitä (lisenssit, tuomarit, muut toimihenkilöt jne).

Yleisön kiinnostus toki määrittää myös paljon sitä, missä mikäkin laji seisoo. Siinä vaiheessa kun yleisö alkaa lajista kiinnostumaan, voidaan puhua jo merkittävästä huippu-urheilusta. Tähän kohtaan liittyvät yleensä isommat investoinnit mm. hallit, stadionit ym suorituspaikat.

Lajin kalleus tulee myös ottaa huomioon. Tukieurot ovat tukia, eivät tulonjakoa, palkkioita tai muuta vastaavaa. Hieman kärjistäen jos lajin harrastamiseen tarvitaan pelkät speedot ja vettä, niin se ei tarvitse samaa tukimäärää kuin kalliimpaa välineistöä vaativat lajit.

Menestys on yllä olevassa listauksessa viimeisenä. Ihan tarkoituksella. Menestysorientoitunut ajattelumalli tukirahoissa on hyvin lyhytkatseista. Toki esim. Kiinassa tehdään näin, mutta tilanne urheilun suhteen siellä on Suomeen verrattuna hyvin poikkeava. Euroopassa urheilun asema on suhteessa paljon merkittävämpi kuin Aasiassa.
Toisekseen menestystä ei tietenkään voi mitata suoraan mitalimääriä tuijottamalla. Esim. jalkapallossa arvoikisoihin pääsy on menestystä. Menestykseen ei aina edes tarvitse kansainvälisyyttäkään. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ylivoimaisesti kovin urheiluskaba on NFL ja Super Bowl. Siis kansallinen sarja lajissa joka on lähes täysin kotimainen. Olympiakullat ja maailmanmestaruudet eivät välttämättä ole siis mikään määrite menestykselle.

Nykyään urheilu joutuu tappelemaan samoista euroista kulttuurin kanssa. Kultturia en yhtään väheksy ja silläkin on oma paikkansa tässä yhteiskunnassa. Paras tapa olisi tietysti purkaa nykyinen perusteeton pelimonopoli, jolloin urheiluun tulisi selkeästi nykyistä enemmän tuki-(sponsori)-rahaa. Veikkaus ja sen rahat eivät mihinkään katoaisi, vaikka paikallinen urheiluvedonlyönti ja sen markkinointi vihdoin Suomessa vapautettaisiinkin.

Nämä ovat arvovalintoja. Tällä rahoitusmallilla Suomen menestys tulee hiipumaan entisestään. Ehkä ihmiset oppivat arvostamaan jotain VPS-ROPS-peliä? Toki maastohiihdolla ja pyöräilyllä on paljon enemmän harrastajia kuin jalkapallolla. Pitäisikö niiden saada jalkapalloa suurempi potti tukieuroista? Hiihto kiinnostaa myös suomalaisia jalkapalloa enemmän.

 

[TomiP]

Sellainen huomautus vain jalkapallon ja keihäänheiton arvottamisesta, että maailmalla Litmanen/Hyypiä erikseen ovat tunnetumpia kuin suomalaiset keihäänheittäjät yhteensä. Yleisurheilusta todella tietävä osuu kohdalle yllättävän harvoin.

Kimi Räikkösen tunnettavuutta ei kannata itsestäänselvänä ottaa edes esille.

Juu. Seuraan mielenkiinnolla keihäskilpailuja ja F1:stä en oikeastaan lainkaan.

Tunnettavuudellahan ei ole menestyksen kanssa mitään tekemistä, eikä kuulu tähän keskusteluun.

 

[Fiftie]

Mä en nyt oikeen kyllä tiedä mitä tähän ketjuun rustais. Ilmeisesti pitäis lopettaa kaikkien lajien tukeminen, jota harrastetaan joka maanosassa, koska niissä ei todennäköisesti tulla saavuttamaan mitalia, kun taas pienemmissä lajeissa on mahdollisuus. Miksi se mitali on aina kaikki kaikessa? Eikö voi arvostaa esim. juoksijan suoritusta, jos hän on MM-kisoissa sijalla 12, ja se on ennakkoon paljon paremmin, mitä oli odotettavissa? Tai jos lentopallomaajoukkue on EM-kisoissa neljäs, niin se on täysin perseestä se suoritus, koska ei tullut mitalia? Pahoittelut, jos olen nyt ymmärtänyt ajatuksia väärin.

 

[Hidas_ja_kankea]

Tunnettavuudellahan ei ole menestyksen kanssa mitään tekemistä, eikä kuulu tähän keskusteluun.

Toistan: Sellainen huomautus
Tarkoitukseni oli ainoastaan painottaa keihäänheiton kuuluvan marginaaliin marginaaliin.

Ainakin se kuuluu enemmän kuin huomautukset viestin kyllä/ei kuulumisesta keskustelun aihepiiriin. Kirjoittajien omista moderointiyrityksistä voit lukaista säännöistä.

Eri lajien tukieurojen jakamiseen tulisi soveltaa tiettyjä perusperiaatteita. Alla listatussa järjestyksessä:

1. Harrastajamäärä
2. Kilpaurheilijoiden määrä
3. Yleisön kiinnostus
4. Lajin kalleus
5. Menestysmahdollisuudet

Meneepä minulla oikeasti täysin samassa järjestyksessä. Hmmmm? 2/3 on vähän tulkinnallinen.
Yleisön kiinnostuksen arvioiminen on hyvinkin tulkinnallista. Voisi suhteuttaa live-katsojien määrään.

 

[TomiP]

Mä en nyt oikeen kyllä tiedä mitä tähän ketjuun rustais. Ilmeisesti pitäis lopettaa kaikkien lajien tukeminen, jota harrastetaan joka maanosassa, koska niissä ei todennäköisesti tulla saavuttamaan mitalia, kun taas pienemmissä lajeissa on mahdollisuus. Miksi se mitali on aina kaikki kaikessa? Eikö voi arvostaa esim. juoksijan suoritusta, jos hän on MM-kisoissa sijalla 12, ja se on ennakkoon paljon paremmin, mitä oli odotettavissa? Tai jos lentopallomaajoukkue on EM-kisoissa neljäs, niin se on täysin perseestä se suoritus, koska ei tullut mitalia? Pahoittelut, jos olen nyt ymmärtänyt ajatuksia väärin.

Ongelmahan tässä onkin, että monissa lajeissa mitali on kansan ja toimittajien mielestä ehdoton minimitavoite, kun taas toisissa hyvä taistelu, vaikka johtaisi rumaan tappioon, on riittävä tulos hehkutukseen. Yleensä tällä ei ole edes mitään tekemistä lajin "koon" kanssa. Jos Suomi ei ole lajissa menestynyt, niin tuo hyvä taistelu riittää, jos taas menestystä on tullut, niin tuo mitali on minimi, muuten on ihan paska.

Tästä esimerkkejä, jotkut hehkuttivat Suomen otteita koriksen MM-kisoissa, vaikka Suomi oli kisojen surkein maa. Kerttu Niskasen suoritukset taas Falunissa saivat vaisun vastaanoton, vaikka kisat olivat hänen uransa parhaat MM-kisat ja menivät yläkanttiin odotuksiin nähden.

 

[TomiP]

Täällä keskustelevat jalkapallodiggarit eivät tunnu sisäistävän muutamaa seikkaa.
Ensinnäkään jalkapallo ei ole Suomen harrastetuin laji, kaukana siitä. Toiseksi jalkapallo ei ole Suomessa suosittu laji, ei mahdu mielipidemittauksissa top-5, siinä ja siinä mahtuuko top-10. Kolmanneksi jalkapalolla on suhteellisen vähän TV-katsojia, ei ole lähelläkään Suomen katsotuinta urheilulajia. Lentopallon tilanne on jalkapalloa huonompi tässä mielessä ja koripallolla tilanne on katastrofaalinen tässä mielessä.

Kaiken lisäksi menestys jalkapallossa on ollut luokattoman huonoa.

 

[Fiftie]

Ongelmahan tässä onkin, että monissa lajeissa mitali on kansan ja toimittajien mielestä ehdoton minimitavoite, kun taas toisissa hyvä taistelu, vaikka johtaisi rumaan tappioon, on riittävä tulos hehkutukseen. Yleensä tällä ei ole edes mitään tekemistä lajin "koon" kanssa. Jos Suomi ei ole lajissa menestynyt, niin tuo hyvä taistelu riittää, jos taas menestystä on tullut, niin tuo mitali on minimi, muuten on ihan paska.

Tästä esimerkkejä, jotkut hehkuttivat Suomen otteita koriksen MM-kisoissa, vaikka Suomi oli kisojen surkein maa. Kerttu Niskasen suoritukset taas Falunissa saivat vaisun vastaanoton, vaikka kisat olivat hänen uransa parhaat MM-kisat ja menivät yläkanttiin odotuksiin nähden.

No mielestäni se mitalitavoite pitää tietty katsoa niin, että missä kunnossa ja miten hyvä lajissa on urheilija ollut ennen kisoja. Se taas ärsyttää, että jotain urheilijaa ei arvosteta ollenkaan, "kun eihän saanut ees mitalia". Jossain lajeissa nyt yksinkertaisesti on vaikeampi päästä niille mitaleille, kuin toisessa. Koriksen MM-kisat ei kyllä menneet hyvin peliesityksien perusteella, mutta tunnelma jne. olivat huippua, että sitä itsekkin hehkuttelin, en niinkään peliesityksiä.

 

[erku]

Eri lajien tukieurojen jakamiseen tulisi soveltaa tiettyjä perusperiaatteita. Alla listatussa järjestyksessä:

1. Harrastajamäärä
2. Kilpaurheilijoiden määrä
3. Yleisön kiinnostus
4. Lajin kalleus
5. Menestysmahdollisuudet.

Tämä on varmaan ihan validi listaus, kun puhutaan liikuntajärjestöille annettavista valtiontuista. Sitten kun puhutaan huippu-urheilun tukemisesta eli urheilija-apurahoista ja Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön valmennustuista, mielestäni tuo listaus heittää ihan häränpyllyä ja menestysmahdollisuudet nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi kriteeriksi. Toki näinhän se ei tällä hetkellä ole, kun koris ja lentis saavat enemmän HUY:n tukia kuin vaikkapa ammunta ja paini.

 

[SamSal]

Ongelmahan tässä onkin, että monissa lajeissa mitali on kansan ja toimittajien mielestä ehdoton minimitavoite, kun taas toisissa hyvä taistelu, vaikka johtaisi rumaan tappioon, on riittävä tulos hehkutukseen. Yleensä tällä ei ole edes mitään tekemistä lajin "koon" kanssa. Jos Suomi ei ole lajissa menestynyt, niin tuo hyvä taistelu riittää, jos taas menestystä on tullut, niin tuo mitali on minimi, muuten on ihan paska.

Tästä esimerkkejä, jotkut hehkuttivat Suomen otteita koriksen MM-kisoissa, vaikka Suomi oli kisojen surkein maa. Kerttu Niskasen suoritukset taas Falunissa saivat vaisun vastaanoton, vaikka kisat olivat hänen uransa parhaat MM-kisat ja menivät yläkanttiin odotuksiin nähden.

Ei Suomi missääntapauksessa ollut kisojen surkein maa. Ihan pelkästään tulokset sen kertovat. Suomi pelasi aikatavalla tasollaan ei venynyt eikä pettänyt.
Kerttu hiihti hyvin, mutta kuten koripallojoukkueen kohdalla niin Kertunkin kohdalla odotukset kasvavat aivan käsittämättömiin mittoihin ja kuten sanoit ei tavalliselle perusjampalle riitä mikään muu kuin mitali. Monelle urheilijalle voi olla maksimi päästä vaikka arvokisoissa top-15. Ei sitä tavallinen kansa arvosta.

 

[Vinyl]

Paini ja ammunta (haulikko ja kivääri) kuuluvat kyllä molemmat lentopallon ja koripallon (tämä on tosin ehdollinen) ohella 1. kategoriaan kun puhutaan HUY:n valmennustuista kohti Rioa 2016. Mitään hajua ei ole summista mutta TÄSTÄ voi tsekata palloilulajien valmennustuet viime vuodelle. Yksittäiset painijat ja ampujat löytyvät sitten TÄÄLTÄ. Kyllä siellä näyttää mun mielestä olevan monenkin eri tatamilajin edustajat pokkaamassa apurahoja joten hankala kyllä niellä väitettä että painijoita ja ampujia tässä jotenkin sorretaan.

Muokataas vielä hieman. Saattaa olla etten vain osaa tai löydä oikeita lukuja mutta miesten jalkapallo näyttää saavan kokonaiset nolla euroa erilaisia valmennustukia huippu-urheiluyksiköltä. Jos nyt oletetaan että tämä summa jäisi tulevaisuudessa pois, niin mihin se sitten kannattaisi kanavoida uudelleen käytettäväksi?

 

[erku]

Juuri tuolta Vinylin linkkaamilta sivuilta on selvästi luettavissa, että lentis saa valmennustukea 300k ja koris 265k. Paini saa 225k ja ammunta 237k. Toki jostain mystisestä syystä palloilulajien tämän vuosien tukia ei ole ilmoitettu, joten nuo luvut siltä osin ovat viimevuotisia.

Joka tapauksessa nämä summat eivät ole missään linjassa realistisiin menestysodotuksiin, vaan on täysin ilmeistä, että näihinkin tukipäätöksiin vaikuttaa tällainen eliittilajiajattelu.

 

[Vinyl]

Toisaalta jos ynnätään mukaan yksittäisten urheilijoiden saamat apurahat niin enemmän paini ja ammunta saavat rahaa aikuisten huippu-urheiluun kun koripallo ja lentopallo.

 

[Pipolätkä]

Toisaalta jos ynnätään mukaan yksittäisten urheilijoiden saamat apurahat niin enemmän paini ja ammunta saavat rahaa aikuisten huippu-urheiluun kun koripallo ja lentopallo.

Ampumaurheilussa on enemmän lajeja kuin vaikkapa lentopallossa.

 

[erku]

http://products.infostradasports.com/documentation/vmt/

Infostrada on julkaissut perinteisen mitaliennustuksen tulevista olympialaisista. Suomelle povataan vain yhtä mitalia vuoden 2016 Rion kesäkisoista, Tero Pitkämäen hopeaa. Vertailun vuoksi Tanskaan povataan yhdeksää mitalia, Ruotsiin seitsemää lätkää ja Norjaankin neljää mitskua.

Tietysti mikään on aukoton totuus tämä analyysi ei ole, mutta suuntaa se antaa voimasuhteista. Näkymä Suomen osalta todellakin vaikuttaa erittäin huonolta.

 

[zelios]

Täällä keskustelevat jalkapallodiggarit eivät tunnu sisäistävän muutamaa seikkaa.
Ensinnäkään jalkapallo ei ole Suomen harrastetuin laji, kaukana siitä. Toiseksi jalkapallo ei ole Suomessa suosittu laji, ei mahdu mielipidemittauksissa top-5, siinä ja siinä mahtuuko top-10. Kolmanneksi jalkapalolla on suhteellisen vähän TV-katsojia, ei ole lähelläkään Suomen katsotuinta urheilulajia. Lentopallon tilanne on jalkapalloa huonompi tässä mielessä ja koripallolla tilanne on katastrofaalinen tässä mielessä.

Kaiken lisäksi menestys jalkapallossa on ollut luokattoman huonoa.

Palloliitto on kyllä kanssasi aika vahvasti eri mieltä. Kyllä väitän, että Suomessa jalkapallo on myös seuratuimpien urheilulajien joukossa Huuhkajien ja suomalaisten seurajoukkueiden menestyksemättömyydestä huolimatta, katsoppa esim. Mestarien liigan tai viime kesän mm-kisojen katsojalukuja. Esimerkiksi Saksan ja Brasilian ikimuistoista ottelua katsoi parhaimmillaan lähes 1,5 miljoonaa katsojaa, joka on jo lähes samoissa kun viime kevään lätkän mm-kisoissa. Veikkausliiga on sitten eri asia, mutta samaa voidaan sanoa liigasta, varsinkin, kun edes ratkaisupelit eivät näy ilmaiskanavilla ja varmasti vähentynyt muutenkin Jokerien siirryttyä KHL:ään.

http://www.palloliitto.fi/uutiset/uudenmaan-piiri/pelaajamaara-kasvoi-ennatysvauhtia (linkki palloliiton sivulle)

Mutta tosiasia on se, että Suomeen ei ole tullut uutta Selännettä eikä Litmasta, mikä olisi erittäin tervetullutta. En usko Huuhkajien selvittävän tietään seuraaviinkaan arvokisoihin. Tuohon alkuperäiseen kirjoitukseen peilattuna tulee mieleen, että en usko Suomen olleen Kanadan, Usan, Venäjän tai Ruotsin tasolla lätkässäkään oikein missään vaiheessa, Suomella on ollut paremmin koottu ja ehkä jopa paremmin valmennettu joukkue kun muilla, joka on jopa ajoittain ylittänyt itsensä arvokisoissa. Ja onhan se fakta, että jääkiekossa menestymiseen on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia, kun esim. jalkapallossa, missä pelataan vain joka toinen vuosi arvokisoja. Mestareiden liigassa menestymistä voisi verrata siihen, että laitetaan jääkiekon sm-liigan joukkueet pelaamaan kaksi osaisia otteluita Nhl-joukkueita vastaan.
En silti sanoisi, että Suomi on huono urheilumaa. Täällähän joka toinen ihminen käy nykyään salillakin

 

[TomiP]

Palloliitto on kyllä kanssasi aika vahvasti eri mieltä. Kyllä väitän, että Suomessa jalkapallo on myös seuratuimpien urheilulajien joukossa Huuhkajien ja suomalaisten seurajoukkueiden menestyksemättömyydestä huolimatta, katsoppa esim. Mestarien liigan tai viime kesän mm-kisojen katsojalukuja. Esimerkiksi Saksan ja Brasilian ikimuistoista ottelua katsoi parhaimmillaan lähes 1,5 miljoonaa katsojaa, joka on jo lähes samoissa kun viime kevään lätkän mm-kisoissa. Veikkausliiga on sitten eri asia, mutta samaa voidaan sanoa liigasta, varsinkin, kun edes ratkaisupelit eivät näy ilmaiskanavilla ja varmasti vähentynyt muutenkin Jokerien siirryttyä KHL:ään.

http://www.palloliitto.fi/uutiset/uudenmaan-piiri/pelaajamaara-kasvoi-ennatysvauhtia (linkki palloliiton sivulle)

Mutta tosiasia on se, että Suomeen ei ole tullut uutta Selännettä eikä Litmasta, mikä olisi erittäin tervetullutta. En usko Huuhkajien selvittävän tietään seuraaviinkaan arvokisoihin. Tuohon alkuperäiseen kirjoitukseen peilattuna tulee mieleen, että en usko Suomen olleen Kanadan, Usan, Venäjän tai Ruotsin tasolla lätkässäkään oikein missään vaiheessa, Suomella on ollut paremmin koottu ja ehkä jopa paremmin valmennettu joukkue kun muilla, joka on jopa ajoittain ylittänyt itsensä arvokisoissa. Ja onhan se fakta, että jääkiekossa menestymiseen on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia, kun esim. jalkapallossa, missä pelataan vain joka toinen vuosi arvokisoja. Mestareiden liigassa menestymistä voisi verrata siihen, että laitetaan jääkiekon sm-liigan joukkueet pelaamaan kaksi osaisia otteluita Nhl-joukkueita vastaan.
En silti sanoisi, että Suomi on huono urheilumaa. Täällähän joka toinen ihminen käy nykyään salillakin

Jalkapallon MM-kisojen mitalipeleillä on kovat katsojaluvut, mutta johtunee siitä, että niitä katselee usein jalkapallosta mitään tietämättömätkin (nuoret naiset) ulkourheilullisten seikkojen perusteella. Mestareiden liigan katsojamäärät ovat sen sijaan vaisuja,
viime viikolla YLE:llä peliä katsoi n. 150 000 ihmistä.

Jalkapallolla on kyllä lisenssipelaajia eniten, mutta lisenssien määrä ei ole sama kuin harrastajien määrä. Pyöräilyllä, juoksulla, uinnilla ja hiihdolla on selvästi enemmän harrastajia kuin jalkapallolla.

 

[Vinyl]

Jalkapallolla on kyllä lisenssipelaajia eniten, mutta lisenssien määrä ei ole sama kuin harrastajien määrä. Pyöräilyllä, juoksulla, uinnilla ja hiihdolla on selvästi enemmän harrastajia kuin jalkapallolla.

Suomesta kävely-yhteiskunta? Meinaatko ettei näitä mainitsemiasi lajeja tueta Suomessa ollenkaan? Uimahallit rakentuvat ilmaiseksi, ladut taiotaan maastoon pyhällä hengellä ja Lemminkäinen vetää baanaa ilmaiseksi kunhan joku vaan kehtaa pyytää.

 

[sininen]

Jalkapallon MM-kisojen mitalipeleillä on kovat katsojaluvut, mutta johtunee siitä, että niitä katselee usein jalkapallosta mitään tietämättömätkin (nuoret naiset) ulkourheilullisten seikkojen perusteella.

Nämä yleistyksesi ovat niin väsyttäviä, että se tappaa kaiken keskusteluinnon.

Sama kun minä sanoisin, että hiihdon katsojaluvut ovat niin korkeat siksi, että kaikki yli 50-vuotiaat katsovat hiihtoa, koska ovat aina katsoneet hiihtoa tai että yleisurheilun korkeat katsojaluvut johtuvat siitä, että miehet haluavat vain nähdä Nooralotta Nezirin ulkourheilullisten seikkojen vuoksi.

 

[TomiP]

Nämä yleistyksesi ovat niin väsyttäviä, että se tappaa kaiken keskusteluinnon.

Sama kun minä sanoisin, että hiihdon katsojaluvut ovat niin korkeat siksi, että kaikki yli 50-vuotiaat katsovat hiihtoa, koska ovat aina katsoneet hiihtoa tai että yleisurheilun korkeat katsojaluvut johtuvat siitä, että miehet haluavat vain nähdä Nooralotta Nezirin ulkourheilullisten seikkojen vuoksi.

Onhan on ihan selvää, että jalkapallon arvokisoja seurataan usein vain siksi, että ne ovat maailmalla suosittuja. Niin paljon arvokisojen katsojaluvut eroavat esim. mestareiden liigan katsojaluvuista. Arvokisojen mitalipelien katsojaluvut ovat 5-10 kertaa suurempia kuin jonkun mestareiden liigan ottelun.

 

[steepler]

En missään ole väittänyt että jalkapalloon pitäisi syytää rahaa kansanterveyden nimissä. Jos niin jossain sanoin, niin oleppa hyvä ja lainaa minua. Sen sijaan totesin vain että väite ettei jalkapalloa aikuisiällä harrastettaisi on täyttä skeidaa, minkä tilastot näyttävät. Samoin totean että erinomainen liikuntamuoto ja juuri yhteisöllisyys nuoruudessakin oli erinomainen tekijä saattamaan henkilöitä kuntoilun pariin jotka eivät varmasti olisi koulun jälkeen lähteneet esim. hiihtämään tai lenkille.

Minun kommentti oli enemmän yleisluontoinen koska täällä kuitenkin tuntuu olevan jonkun tason konsensusta siitä että harrastajien määrän takia pitäisi antaa tukea. Edelleen kysyisin sellaisilta jotka tätä mieltä ovat seuraavat kysymykset.

Onko jotain konkreettista näyttöä miten joukkuelajien harrastaminen nuorena palvelee koko elämän terveyttä/liikuntaa? Kuinka tehokkaasti joukkuelajeissa onnistutaan tekemään junnuharrastajista koko elämän liikuntaa harrastavia henkilöitä?

Enkä ole ollenkaa sanomassa että jalkapalloon ei pidä antaa tukea mutta silti perutelujakin pitäisi olla ja minusta pelkkä harrastajien määrä on aika heikko peruste jos ei ole toiminnan tehokkuudesta tietoa tai esimerkiksi siitä että olisiko johonkin muuhun toimintaan ohjaaminen ja sen tukeminen tehokkaampaa.

Aikuisharrastajia totta kai on, mutta onko nämä sinun luvut lisenssipelaajia? Lisenssipelaajana oleminen nyt ei vielä tarkoita yhtään mitää kysymys kaiketi on ettö miten tehokasta liikuntaa jalkapallo on aikuisharrastajielle?

Se että joku lähtee pelaamaan mielummin jalkapalloa on tietyllä tavalla yhteiskunnan vika. Joskus aikanaan Suomessa nimittäin ei vältämättä näin ollut. Kysyn edelleen kysymyksen että onko järkevää tälläistä kehitystä (että henkilöitä ohjautuu enemmän pallopeleihin) valtiojohtoisesti tukea?

Nyt esim. kouluissa vain karsittu liikuntaa, koska ei se tuota mitään, jne.

Tämä on kyllä erikoinen ajatus, tai se on itse asiassa puhdas valhe koska liikunta jos joku tuottaa.

Ihmettelen sitä miksei yhteiskunta aseta oikeastaan mitään vaatimusta kuntotasolle ja sen ylläpitämiselle. Perukoulusta on aika vaikea päästä läpi ilman että oppii lukemaan ja laskemaan mutta sieltä helposti pääsee läpi vaikka olisi täysin rapakunnossa. Miksei ole mitään vaatimustasoa kunnon suhteen? Korkeakouluissakin saatetaan opettaa johonkin ammattiin mutta ei välttämättä opeteta ollenkaa miten kunnosta pidetään huolta jotta olisi valmius pystyä tämän ammatin työkykyä ylläpitämään läpi elämän. Maanpuolustuvelvoitekin on olemassa mutta mitään velvoitetta ei oel pitää itseään riittävässä kunnossa jotta ylipäätään olisi valmis tähän hommaan.

 

[steepler]

Nämä yleistyksesi ovat niin väsyttäviä, että se tappaa kaiken keskusteluinnon.

No kyllä fakta on että jotain muutakin syytä kuin vain kiinnostus jalkapalloon ja pelin tasoon on MM-kisojen katsojaluvuilla. Jos ei olisi niin CL:gan loppupelien katsojaluvut olisivat vastaavalla tasolla koska pelillinen taso on vastaavaa tai voi olla jopa parempaa.