Tässä kysymys jota olen pohtinut, varmasti monen muun ohessa jo "jonkin aikaa". Jos muistelee paria viime kautta, sekä kuluvaa, niin hyvin usein kuulee otteluraporteissa sanoja tyyliin "tylsää", "kauheata jööttiä", "kirkkotunnelma", "pakkopullaa", "kahvausta", "painimista", jne. Onko pelejä liikaa, eikö panosta ole tarpeeksi, vai missä vika? Minkä takia esim. tänään tv:stä tullut Jyp-Saipa kiinnosti varmaan ööö... sanotaan nyt kohteliaasti... aika harvoja? Siksi että Saipa on ulkona jatkopeleistä? Siksi että Jyp on HVM?
Miksi esim. Hifkin peleissä ns. vakioyleisömäärä on tällä kaudella ollut alle 6000 erittäin usein, vaikka ollaankin koko ajan oltu liigan kärkinelikossa?
Ihan oikeasti, vastausta tähän on hyvin vaikea antaa. Ei kyse ole siitä että ihmiset ilkeyttään vaihtavat kiekkoillan bridgeen tai uppo-pooloon, vaan siitä että yksinkertaisesti hyvä viihde on todella harvinaista nykypäivän liigassa. Kauteen mahtuu ehkä 2-10 matsia kokonaisuudessaan, joista kansa tulee kotiin posket punoittaen ja ääni käheänä, silmät kiiluen kuin pikkulapsilla, ja ylistäen seuraavana päivänä kaikille matsin hyvyyttä.
Itse olen tällä kaudella nähnyt paikanpäällä livenä hiukan toistakymmentä peliä, eikä kaikki edes Hifkin pelejä. Voin silti väittää että vain hyvin harvoin näissä peleissä olen korottanut ääntäni minkään vertaa, ja vielä harvemmin edes nostanut takapuoltani penkistä. Olenko niin turtunut kiekkoon, vai jo niin "aikuinen" että en enää jaksa innostua? En ole. Se valkeni minulle tänään, seuraavassa pieni "otteluraportti":
Paikka: Rapperswil, Eis Stadium Lido
Ottelu: SC Rapperswil-Jona vs. HC Davos
Asetelma: Rapperswil on ollut ulkona ratkaisupeleistä jo kauan aikaa, mitään panosta ei enää oikein ole. Davos puolestaan on yksi liigan kärkijoukkueista. Ottelupäivä oli siis sunnuntai, klo 16, kaiken lisäksi oli vielä oikein nätti ja aurinkoinen päivä, +10 astetta jne, eli todellisen HVM-matsin ainekset ilmassa. Olisin itsekin jättänyt väliin ellen olisi kausikortin omistaja. Olin niin vakuuttunut että olen menossa katsomaan umpitylsää peliä, että myöhästyin jopa pari minuuttia ottelun alusta.
Tapahtumat: Saavuin hallille autollani, mutta huomasin yllätyksekseni, että parkkipaikat olivat ihan täynnä. Hitsi, joku siis on sittenkin vääntäytynyt tänne. Jouduin jättämään siis autoni hiukan pidemmälle, ja kävelemään hurjat parisen sataa metriä hallille. Noin sadan metrin päässä hallista alkoi kuulua omituista jylinää ja pauhua, josta havaitsin että peli on ilmeisestikin käynnissä, eikä edes ihan tylsä sellainen. Jospa sittenkin oli hyvä tikki tulla itsekin.
Sitten astelen halliin sisään, ja totean että koko hemmetin jäästadion on myyty täyteen viimeistä paikkaa myöden! Siis periaatteessa merkityksetön pakkopulla-ottelu sunnuntai-iltapäivänä! Samalla myöskin havaitsen että katsomoon on raahautunut arviolta noin 2000 vierailevan Davosin kannattajaa, jotka tunnetusti eivät ole sieltä hiljaisimmasta päästä.
Tiesin jo kokemusteni perusteella mitä tulee ainakin siis tunnelman puolesta. Kotijoukkueen kannattajat vs. vierasjoukkueen kannattajat kannustavat omiaan kilpaa koko ottelun ajan niin kovaa, että on hyvin vaikea edes kuulla mitä musiikkia hallissa soitetaan pelikatkoilla. Vaikka olen tätä tunnelmaa nyt kauden verran ihmetellyt, niin edelleen se on yhtä uskomatonta. Varsinkin jos peli on yhtään erikoisempi kuten tänään oli, kannattaa herkkänahkaisemman oikeasti jo harkita korvatulppia.
Ottelu itsessään oli sitten semmoinen spektaakkeli, etten muista milloin olen viimeksi nähnyt, en mahdollisesti koskaan.
Läpi ottelun nähtiin hiukaisevia suorituksia kenttäpelaajilta, ja vielä huikeampia jopa Hasekmaisia "kaikki raajat johonkin suuntaan levällään kiekko kiinni ylänurkasta" torjuntoja maalivahdeilta. Oli vauhtia, oli fysiikkaa. Kumpikin joukkue tsemppasi ihan täysillä läpi ihan koko matsin, joka tottakai sitten näkyi tunteiden kuumenemisena, virheinä, tuuletuksina, ylilönteinä ja tehopisteinä.
Ottelussa riitti erikoisuuksia niin että hitaampaa hirvitti, myös sillä ei-pelillisellä puolella. Eräs Davosin pelaaja rikkoi mailansa pelitilanteessa (keskeltä poikki), ja oli jostain niin lämpöisenä että heitti toisen mailanpuolikkaan yleisöön. Tuomareilta tämä meni kokonaan ohi -ei yleisöltä. Järkyttävä huutomyrsky-vihellyskonsertti kotijoukkueen kannattajilta oli tietysti seurauksena. No, katsoja joka sai osuman mailasta ei jäänyt yhtään huonommaksi, vaan nakkasi mailan takaisin kentälle, tosin "pari" kertaa kovemmalla nopeudella, tavoitellen mailan alkuperäistä omistajaa. No tottakai sitten tästä intoutui Davosin kannattajajoukko, eikä ihan vähääkään, ja tuomarikin pisti pelin lopulta poikki.
Jossain vaiheessa ottelua päätuomari levytettiin tyylipuhtaalla avojääntaklauksella (meni niukasti ohi suunnitellusta maalista), ja erätauolla kaksi mainos-ilmalaivaa kävivät "kukkotappelun" (lennättäjillä oli ilmeisen tylsää), jolloin toinen ilmalaivoista rikkoi potkurinsa, ja se jouduttiin kantamaan pois jäältä.
Tuomareilla ei ollut ihan paras päivänsä, käsittämättömiä jäähyjä tuli ja ei tullut puolin ja toisin, pitkät kiekot vihellettiin usein ihan päin helvettiä (ainakin yksi tosin korjattiin päätuomarin toimesta). Nämä luonnollisesti aina lämmittävät yleisöä mukavasti, molempiin suuntiin.
Jopa zambonissa oli jotain ongelmia, lumisäiliö jouduttiin tyhjentämään kesken jäädytyksen molemmilla erätauoilla. En edes muista kaikkia yksityiskohtia, mutta lähes jatkuvasti sai olla suu ammollaan, odottamattomien tapahtumien seurauksena.
Itse peli päättyi erittäin monien vaiheiden jälkeen Rapperswilin niukkaan 3-2 voittoon, jota juhlittiin todella railakkaasti niin kentällä kuin katsomossakin. Maalipaikkoja oli kyllä erittäin paljon suurempiinkin lukemiin, mutta maalivahdit pelasivat aivan maagisesti, ja teatraalisen tyylikkäästi. Itselläni ei ollut ko. ottelussa mitään erikoisia tunteita kiinni, mutta siltikin havaitsin että en meinannut malttaa istua ollenkaan, ja ääntäkin tuli käytettyä oikein reippaasti. Jokaista Rapperswilin maalia tuuletin ihan naama punaisena. Kämmenet punottavat vieläkin. Kävellessäni pois hallilta olin lähestulkoon sanaton ihastuksesta, pitkästä aikaa oli nähnyt aivan mahtavan kiekkonäytelmän, jossa olin elänyt mukana ihan täysillä. En katsonut pelikelloa kertaakaan sillä mielellä että milloin voi jo lähteä kaljajonoon. Olen vieläkin ihan tötinöissä kuin pikkupoika, suorastaan liikuttunut.
Mutta jos kysytään että miksi SM-liiga on niin tylsä liiga kuin se on, ja miksi tuntuu että tunnelma laskee joka paikassa vuosi vuodelta? En todellakaan tiedä. En usko että pelaajien taso Sveitsin liigassa on niin erilainen verrattuna Suomeen, kotoisessa liigassamme nähtyjä valmentajiakin on paljon, niin myös pelaajia, ja suurin osa halleistakin on tyyliä "isomäki". Yleisömäärissä ei ole suuria eroja. Mistään kohtaa infrastruktuurista ei oikein löydy isoja eroja, paitsi ehkä siitä että tänne on seuroilla varaa palkata suurinpiirtein kenet tahansa NHL:stä ulos jäävä, ulkomaalaiskiintiön rajoissa.
Onko se sitten suomalaisen kulttuurin loihtima yleisö joka tekee tämän eron? Ehkä tässä piilee osa totuutta. Sveitsissä en ole nähnyt kiekkopeleissä yhtään puku&kravattikansaa firman puolityhjillä kausaripaikoilla. Pikemminkin täällä peleissä käy juuri se tavallinen "rahvas", joka elää täysillä mukana, pitää päällään fanipaitaa, juo kaljaa ja syö makkaraa. Joskus myös hodareita. Mutta tuskin tämä on silti koko totuus. Kyllä sen huomaa täälläkin, että välillä kun sattuu normaalia tylsempi ottelu, niin silloin yleisössäkin on paljon vähemmän tunnelmaa (siltikin kyllä oikein kiitettävästi). Eli kyllä se pelin taso ruokkii yleisöä, ja päinvastoin. Jos monituhatpäinen yleisö mylvii suoraa huutoa, niin kuka pelaaja siinä kehtaa painaa vain 50% lasissa? Tuskin kukaan.
Ja taas jos miettii suomalaista yleisöä esim. maaotteluissa, niin kyllähän sitä karnevaalimeininkiä löytyy. Ja kyllähän moni SM-liigapaikkakunta oli vielä 10 vuotta sitten "hornankattila", nykyään ei taida löytyä ensimmästäkään.
Nojuu, sitten olen havainnut että jälleen kerran se kuuluisa kahvaaminen on täällä paljon vähäisempaa kuin Suomessa, samoin estäminen. Tappeluja on suunnilleen yhtä paljon, ehkä täällä jopa vähemmän, ja taklauksia on suurinpiirtein yhtä paljon. (silmämääräisesti laskien, ja jättäen pois pikkuhipaisut) Kahvaaminen vaikuttaa tietysti paljon, mutta en tiedä voiko sekään tosiaan tehdä niiiiin suuren eron pelin intensiteetissä. Ehkä voikin? Semmoinen vaikutelma kyllä jää esim. katsoessa täkäläistä sporttivarttia, että on noissa maalitilanteissa keskimäärin paljon enemmän vauhtia kuin SM-liigassa.
Viimeinen ero mikä tulee mieleen, on se paljon puhuttu pelin määrä. SM-liigassa pelataan 4 kertaa jokaista joukkuetta vastaan + välisarjat. Sveitsissä pelataan niinikään 13 joukkueen sarjaa, mutta vain yksinkertaisesti 4 kertaa jokaista vastaan. 2 x hemma, 2 x borta. Yhteensä 48 ottelua. Jokainen vastustaja on silloin tavallaan "saman arvoinen". Ja paikallispelit ovat täällä todellisia hegemonia-matseja.
Niin, ja sitten vielä yksi juttu. Täällä on myös karsinnat, ja mahdollisuus pudota sarjasta. Joukkueet 1-8 play-offit, joukkueet 9-13 pelaavat ne toisenpään play-offit, mukaanlukien B-liigasta yrittäjä.
Eli tiivistettynä. SM-liiga oli joskus aikoinaan mahtavan tunteita herättävä sarja, vieläpä kovatasoinen sellainen. Nyt tuntuu että vuosi vuodelta mennään alaspäin. Jos maalaisjärjellä ajattelee, niin ainoat muutokset ovat välisarjat, karsintojen poistuminen, ja kahvaamisen lisääntyminen tietyin varauksin.
Ehkä siinä jotain ajateltavaa jollekulle?
Miksi esim. Hifkin peleissä ns. vakioyleisömäärä on tällä kaudella ollut alle 6000 erittäin usein, vaikka ollaankin koko ajan oltu liigan kärkinelikossa?
Ihan oikeasti, vastausta tähän on hyvin vaikea antaa. Ei kyse ole siitä että ihmiset ilkeyttään vaihtavat kiekkoillan bridgeen tai uppo-pooloon, vaan siitä että yksinkertaisesti hyvä viihde on todella harvinaista nykypäivän liigassa. Kauteen mahtuu ehkä 2-10 matsia kokonaisuudessaan, joista kansa tulee kotiin posket punoittaen ja ääni käheänä, silmät kiiluen kuin pikkulapsilla, ja ylistäen seuraavana päivänä kaikille matsin hyvyyttä.
Itse olen tällä kaudella nähnyt paikanpäällä livenä hiukan toistakymmentä peliä, eikä kaikki edes Hifkin pelejä. Voin silti väittää että vain hyvin harvoin näissä peleissä olen korottanut ääntäni minkään vertaa, ja vielä harvemmin edes nostanut takapuoltani penkistä. Olenko niin turtunut kiekkoon, vai jo niin "aikuinen" että en enää jaksa innostua? En ole. Se valkeni minulle tänään, seuraavassa pieni "otteluraportti":
Paikka: Rapperswil, Eis Stadium Lido
Ottelu: SC Rapperswil-Jona vs. HC Davos
Asetelma: Rapperswil on ollut ulkona ratkaisupeleistä jo kauan aikaa, mitään panosta ei enää oikein ole. Davos puolestaan on yksi liigan kärkijoukkueista. Ottelupäivä oli siis sunnuntai, klo 16, kaiken lisäksi oli vielä oikein nätti ja aurinkoinen päivä, +10 astetta jne, eli todellisen HVM-matsin ainekset ilmassa. Olisin itsekin jättänyt väliin ellen olisi kausikortin omistaja. Olin niin vakuuttunut että olen menossa katsomaan umpitylsää peliä, että myöhästyin jopa pari minuuttia ottelun alusta.
Tapahtumat: Saavuin hallille autollani, mutta huomasin yllätyksekseni, että parkkipaikat olivat ihan täynnä. Hitsi, joku siis on sittenkin vääntäytynyt tänne. Jouduin jättämään siis autoni hiukan pidemmälle, ja kävelemään hurjat parisen sataa metriä hallille. Noin sadan metrin päässä hallista alkoi kuulua omituista jylinää ja pauhua, josta havaitsin että peli on ilmeisestikin käynnissä, eikä edes ihan tylsä sellainen. Jospa sittenkin oli hyvä tikki tulla itsekin.
Sitten astelen halliin sisään, ja totean että koko hemmetin jäästadion on myyty täyteen viimeistä paikkaa myöden! Siis periaatteessa merkityksetön pakkopulla-ottelu sunnuntai-iltapäivänä! Samalla myöskin havaitsen että katsomoon on raahautunut arviolta noin 2000 vierailevan Davosin kannattajaa, jotka tunnetusti eivät ole sieltä hiljaisimmasta päästä.
Tiesin jo kokemusteni perusteella mitä tulee ainakin siis tunnelman puolesta. Kotijoukkueen kannattajat vs. vierasjoukkueen kannattajat kannustavat omiaan kilpaa koko ottelun ajan niin kovaa, että on hyvin vaikea edes kuulla mitä musiikkia hallissa soitetaan pelikatkoilla. Vaikka olen tätä tunnelmaa nyt kauden verran ihmetellyt, niin edelleen se on yhtä uskomatonta. Varsinkin jos peli on yhtään erikoisempi kuten tänään oli, kannattaa herkkänahkaisemman oikeasti jo harkita korvatulppia.
Ottelu itsessään oli sitten semmoinen spektaakkeli, etten muista milloin olen viimeksi nähnyt, en mahdollisesti koskaan.
Läpi ottelun nähtiin hiukaisevia suorituksia kenttäpelaajilta, ja vielä huikeampia jopa Hasekmaisia "kaikki raajat johonkin suuntaan levällään kiekko kiinni ylänurkasta" torjuntoja maalivahdeilta. Oli vauhtia, oli fysiikkaa. Kumpikin joukkue tsemppasi ihan täysillä läpi ihan koko matsin, joka tottakai sitten näkyi tunteiden kuumenemisena, virheinä, tuuletuksina, ylilönteinä ja tehopisteinä.
Ottelussa riitti erikoisuuksia niin että hitaampaa hirvitti, myös sillä ei-pelillisellä puolella. Eräs Davosin pelaaja rikkoi mailansa pelitilanteessa (keskeltä poikki), ja oli jostain niin lämpöisenä että heitti toisen mailanpuolikkaan yleisöön. Tuomareilta tämä meni kokonaan ohi -ei yleisöltä. Järkyttävä huutomyrsky-vihellyskonsertti kotijoukkueen kannattajilta oli tietysti seurauksena. No, katsoja joka sai osuman mailasta ei jäänyt yhtään huonommaksi, vaan nakkasi mailan takaisin kentälle, tosin "pari" kertaa kovemmalla nopeudella, tavoitellen mailan alkuperäistä omistajaa. No tottakai sitten tästä intoutui Davosin kannattajajoukko, eikä ihan vähääkään, ja tuomarikin pisti pelin lopulta poikki.
Jossain vaiheessa ottelua päätuomari levytettiin tyylipuhtaalla avojääntaklauksella (meni niukasti ohi suunnitellusta maalista), ja erätauolla kaksi mainos-ilmalaivaa kävivät "kukkotappelun" (lennättäjillä oli ilmeisen tylsää), jolloin toinen ilmalaivoista rikkoi potkurinsa, ja se jouduttiin kantamaan pois jäältä.
Tuomareilla ei ollut ihan paras päivänsä, käsittämättömiä jäähyjä tuli ja ei tullut puolin ja toisin, pitkät kiekot vihellettiin usein ihan päin helvettiä (ainakin yksi tosin korjattiin päätuomarin toimesta). Nämä luonnollisesti aina lämmittävät yleisöä mukavasti, molempiin suuntiin.
Jopa zambonissa oli jotain ongelmia, lumisäiliö jouduttiin tyhjentämään kesken jäädytyksen molemmilla erätauoilla. En edes muista kaikkia yksityiskohtia, mutta lähes jatkuvasti sai olla suu ammollaan, odottamattomien tapahtumien seurauksena.
Itse peli päättyi erittäin monien vaiheiden jälkeen Rapperswilin niukkaan 3-2 voittoon, jota juhlittiin todella railakkaasti niin kentällä kuin katsomossakin. Maalipaikkoja oli kyllä erittäin paljon suurempiinkin lukemiin, mutta maalivahdit pelasivat aivan maagisesti, ja teatraalisen tyylikkäästi. Itselläni ei ollut ko. ottelussa mitään erikoisia tunteita kiinni, mutta siltikin havaitsin että en meinannut malttaa istua ollenkaan, ja ääntäkin tuli käytettyä oikein reippaasti. Jokaista Rapperswilin maalia tuuletin ihan naama punaisena. Kämmenet punottavat vieläkin. Kävellessäni pois hallilta olin lähestulkoon sanaton ihastuksesta, pitkästä aikaa oli nähnyt aivan mahtavan kiekkonäytelmän, jossa olin elänyt mukana ihan täysillä. En katsonut pelikelloa kertaakaan sillä mielellä että milloin voi jo lähteä kaljajonoon. Olen vieläkin ihan tötinöissä kuin pikkupoika, suorastaan liikuttunut.
Mutta jos kysytään että miksi SM-liiga on niin tylsä liiga kuin se on, ja miksi tuntuu että tunnelma laskee joka paikassa vuosi vuodelta? En todellakaan tiedä. En usko että pelaajien taso Sveitsin liigassa on niin erilainen verrattuna Suomeen, kotoisessa liigassamme nähtyjä valmentajiakin on paljon, niin myös pelaajia, ja suurin osa halleistakin on tyyliä "isomäki". Yleisömäärissä ei ole suuria eroja. Mistään kohtaa infrastruktuurista ei oikein löydy isoja eroja, paitsi ehkä siitä että tänne on seuroilla varaa palkata suurinpiirtein kenet tahansa NHL:stä ulos jäävä, ulkomaalaiskiintiön rajoissa.
Onko se sitten suomalaisen kulttuurin loihtima yleisö joka tekee tämän eron? Ehkä tässä piilee osa totuutta. Sveitsissä en ole nähnyt kiekkopeleissä yhtään puku&kravattikansaa firman puolityhjillä kausaripaikoilla. Pikemminkin täällä peleissä käy juuri se tavallinen "rahvas", joka elää täysillä mukana, pitää päällään fanipaitaa, juo kaljaa ja syö makkaraa. Joskus myös hodareita. Mutta tuskin tämä on silti koko totuus. Kyllä sen huomaa täälläkin, että välillä kun sattuu normaalia tylsempi ottelu, niin silloin yleisössäkin on paljon vähemmän tunnelmaa (siltikin kyllä oikein kiitettävästi). Eli kyllä se pelin taso ruokkii yleisöä, ja päinvastoin. Jos monituhatpäinen yleisö mylvii suoraa huutoa, niin kuka pelaaja siinä kehtaa painaa vain 50% lasissa? Tuskin kukaan.
Ja taas jos miettii suomalaista yleisöä esim. maaotteluissa, niin kyllähän sitä karnevaalimeininkiä löytyy. Ja kyllähän moni SM-liigapaikkakunta oli vielä 10 vuotta sitten "hornankattila", nykyään ei taida löytyä ensimmästäkään.
Nojuu, sitten olen havainnut että jälleen kerran se kuuluisa kahvaaminen on täällä paljon vähäisempaa kuin Suomessa, samoin estäminen. Tappeluja on suunnilleen yhtä paljon, ehkä täällä jopa vähemmän, ja taklauksia on suurinpiirtein yhtä paljon. (silmämääräisesti laskien, ja jättäen pois pikkuhipaisut) Kahvaaminen vaikuttaa tietysti paljon, mutta en tiedä voiko sekään tosiaan tehdä niiiiin suuren eron pelin intensiteetissä. Ehkä voikin? Semmoinen vaikutelma kyllä jää esim. katsoessa täkäläistä sporttivarttia, että on noissa maalitilanteissa keskimäärin paljon enemmän vauhtia kuin SM-liigassa.
Viimeinen ero mikä tulee mieleen, on se paljon puhuttu pelin määrä. SM-liigassa pelataan 4 kertaa jokaista joukkuetta vastaan + välisarjat. Sveitsissä pelataan niinikään 13 joukkueen sarjaa, mutta vain yksinkertaisesti 4 kertaa jokaista vastaan. 2 x hemma, 2 x borta. Yhteensä 48 ottelua. Jokainen vastustaja on silloin tavallaan "saman arvoinen". Ja paikallispelit ovat täällä todellisia hegemonia-matseja.
Niin, ja sitten vielä yksi juttu. Täällä on myös karsinnat, ja mahdollisuus pudota sarjasta. Joukkueet 1-8 play-offit, joukkueet 9-13 pelaavat ne toisenpään play-offit, mukaanlukien B-liigasta yrittäjä.
Eli tiivistettynä. SM-liiga oli joskus aikoinaan mahtavan tunteita herättävä sarja, vieläpä kovatasoinen sellainen. Nyt tuntuu että vuosi vuodelta mennään alaspäin. Jos maalaisjärjellä ajattelee, niin ainoat muutokset ovat välisarjat, karsintojen poistuminen, ja kahvaamisen lisääntyminen tietyin varauksin.
Ehkä siinä jotain ajateltavaa jollekulle?