Ensikosketus liigaan oli, kun 6v. vanhemman broidin kanssa kattelin lauantaiaamusin NHL Power Weekia ja samoihin aikoihin jo täysikäinen serkku tutustutti mut NHL 97 -peliin. Siitä aina NHL 2001 asti pelasin Detroitilla, kunnes yhtäkkiä lempijengi vaihtui Devilsiin (luultavasti, koska ne oli just voittanut mestaruuden ja hyvät tehot jne.) Pikkuhiljaa aloin seuraamaan joka aamu Devilsin pelien tuloksia tekstitv:ltä ja netistä. Patrik Eliaksesta muodostui heti alusta alkaen oma lempipelaaja, syynä todennäköisesti hyvät tehot NHL-pelisarjassa.
Olisin todennäköisesti vienyt fanituksen seuraavalle tasolle jo kautena 04-05, mutta se peruuntui työsulun takia, joten jouduin odottamaan seuraavaan vuoteen. Muistan, kuinka hehkutettiin kavereiden kanssa yläasteella työsulun päättymistä, "uutta" NHL:ää uusine sääntöineen ja tietty Crosbyn ja Ovechkinin saapumista liigaan. Siitä lähtien oon kattonut jokaisen kierroksen kaikki maalit ja päätin samalla, että alan katsomaan Devilsin matseja. Sillä ja seuraavalla kaudella katsoin yhteensä ehkä 15kpl Paholaisten pelejä, siitä pari kautta eteenpäin n. puolet peleistä ja kaudesta 2009-10 lähtien olenkin nähnyt lähes kaikki pelit ja pyrin aina katsomaan lähetykset suorana. Tällä kaudella nähnyt kaikki pelit suorana ja ekaa kertaa elämässä katsoin myös kaikki harkkapelit nyt, kun ne vihdoinkin kaikki televisioitiin. Aikataulut tulee järjestettyä niin, että oon aina himassa pelipäivinä ja saan myös kunnen unet. Eli prioriteetit kunnossa.
Rapakon takana oon ollut neljä kertaa:
Tammikuussa 2011 lensin ekaa kertaa Atlantin yli kolmeks viikoks kattomaan pelejä, kun osui hyvään saumaan kauden pisin kotipeliputki (6kpl; Vs. WPG, BOS, PHI, BUF, NYR, MTL).
Seuraavaa reissua ootin aina helmikuuhun 2017 ja 10 päivän aikana näin viis peliä (Vs. SJS, COL, OTT ja home-and-home series Vs. NYI). Oli mahtavaa käydä ekaa kertaa vieraspelissä. Kyseisen matkan jälkeen oonki käyny tiheemmin paikan päällä.
Tammikuussa tehtiin kahden kaverin (Flyers-faneja) kanssa 10 päivän pelireissu, joka sisäls mulla ja niillä neljä peliä. Käytiin yhdessä kattomassa NJ-PHI sekä New Jerseyssä että Philadelphiassa ja kävin yksin myös kattomassa kotipelin Vs. WSH ja vieraspelin Vs. NYI. Taas oli tosi upea kokemus nähdä uus halli.
Silti kohokohta mun fanituksen aikana on, kun päätin extempore lähteä todistamaan viime kuussa, kun Eliaksen paita nostettiin kattoon. Hulluahan se oli. Matkoihin meni yli 24h ja itse Jenkeissä olin alle 48h, mutta se oli kokemuksena sellanen, mikä luultavasti kuolinvuoteellakin pistää naureskelemaan.
Ekaa reissua lukuunottamatta oon luonu uusia kontakteja NYC:in alueelle, mikä helpottaa huomattavasti asioita. Tästä eteenpäin onkin tavoitteena käydä joka vuos kattomassa pelejä. Seuraavaks ois kiva käydä vieraspeleissä MSG:llä, Bostonissa ja Washingtonissa. Siitä sitten ehkä joku päivä lähen kauemmaks vierasrundille, mutta niin pitkälle en oo vielä suunnitellu kuvioita.
Fanikamaa omistan:
- kotipaita (CCM), koti- ja vieraspaita (Reebok), koti- ja vieraspaita (Fanatics)
- lippis x4
- pipo
- t-paita
- pitkähihainen pelipaidan näköseks tehty neule (mikä lie oikee sana onkaan?)
- samanlainen pelipaitajäljennös huppariversiona
- kaulahuivi
- Taylor Hall bobble head -nukke
- Chico Resch -mini stick
- 3kpl matkamuistomukeja peleistä
- miniversio Eliaksen retirement bannerista
+ maalivalo, mikä sisältää kaikkien joukkueiden maalitorvet
Tällanen teksti tuli raapustettua. Tässä tais olla kaikki, mitä mieleen juolahti. Kai mua voi jo tosifaniks kutsua?