Miksi ja miten kannatat NHL-seuraasi?

[Grainger]

Siirsin siirtokeskustelusta tänne, koska tämä on liittyy enemmän kannattamiseen:

Ei tähän voi muuta sanoa, ku Grainger tuu ny ite selvittää tää....

Eihän sitä Crosb... Pensin kohdalla vielä voi sanoa mitenkään. Eiköhän nuo todelliset kannattajat jää jäljelle sitten, kun Pensselit eivät taistelekaan joka vuosi Stanley Cupista. Toiset tippuvat tässä vaiheessa jo kovastikin kärryiltä.

Hyvä esimerkki lienee tuo aiemmin ylös nostettu ketju, jossa kyseltiin jokunen vuosi sitten suosikkijoukkueen taustoja. Tuolloin Penguinsilla oli empiirisen tutkimuksen mukaan noin viisi kannattajaa Jatkoajassa. 1990-luvun alkupuolen Jatkoajassa olisi varmasti ollut enemmän, mutta nämä olivat jääneet johonkin matkan varrelle 2000-luvulle tultaessa.

Nyt taas tuntuu, että joka toinen Jatkoaikaan kirjoittava kannattaa Pensiä. Veikkaan, että määrä tippuisi ohjuksen lailla tuonne noin viiteen-kymmeneen kirjoittajaan, jos Crosbyn ura päättyisi aivotärähdykseen ja Pens palaisi sijoille 8-15 idässä. Ei se mitään avaruusmatematiikkaa ole, ihmisluonne vain tuntuu olevan sellainen.

En siis tarkoittanut, että Penguinsin kannattaminen Crosbyn takia olisi naurettavaa, se taas on, että joukkuetta ei enää kannatakaan, kun se ei enää menesty edellisvuosien tapaan. Yksittäiset pelaajathan ne usein ovat, joiden perusteella joku suomalainen NHL-seurasta kiinnostuu.

 

[tsajari]

Uskon, että vaikka palstalla vaikuttaakin monia vanhempia kavereita niin myös melko rutkasti niitä iäkkäämpiä kirjoittelijoita tippuu kelkasta pois. Internet on ollut ja tulee olemaankin aina vähän nuorten paikka rellestää, joten sekin selittää vaihtelevia kannatuslukuja. 90-luvun alun Penguins-fanit ovat varmaankin siinä määrin iäkästä porukkaa, että vain murto-osa kirjoittaa jatkoaikaan.

Mutta olet myös oikeassa siinä, että kun kunnian vuodet on lusittu niin tietyllä tapaa siinä punnitaan miten syvästi jostain joukkueesta pitää.

 

[Grainger]

Mutta olet myös oikeassa siinä, että kun kunnian vuodet on lusittu niin tietyllä tapaa siinä punnitaan miten syvästi jostain joukkueesta pitää.

Tämä on minun silmissäni ainoa kriteeri. Jokainen ymmärtää, että jostain kannatus alkaa ja jos ei ole kiinteää sidettä (asu samalla paikkakunnalla tms), niin menestyvä joukkue, hyvää lätkää pelaava joukkue tai hienoja yksilöitä omaava (tyhmä sana tähän kohtaan) joukkue ovat ihan luonnollisia valintoja. Tietysti jotkut sitten uivat vastavirtaan ja alkavat kannattaa jotain Blue Jacketsia, mutta he lienevät vähemmistö.

Itse ainakin uskallan tunnustaa, että oma rakkauteni Canadiensia kohtaan alkoi 1993, kun Roy johdatti joukkueensa Stanley Cupiin. Tietysti Koivun Sakullakin on tekemistä asian kanssa myöhemmässä vaiheessa.

 

[Evil]

Kun synnyin syksyllä 1973, mulla ei ollut seuraa. Sitten yksivuotiaana löysin Kansas City Scoutsin, ja minusta tuli vannoutunut fani. Seurasin joukkuetta ensin Coloradoon, ja elin mukana Rockies-vuodet. Sitten kun jengi muutti itärannikolle niin muutin perässä. Kaikki matsit kautta organisaation historian olen nähnyt paikan päällä. Mulla on kausikortti parhaalle paikalle, siinä Loun vieressä. Vieraspelit kierrän jännittämässä omalla yksityiskoneellani. Joka ikistä Devilsin kauppaamaa tuotetta mulla on kaksi - yksi käyttöön, toinen varalle.

Saanksmä fanittaa? Kelpaanko?

 

[Zous]

Itselläni Pittsburgh kannatus lähti kaudella 2005-2006, kun Crosby pelasi tulokaskauttaan. Se oli ensimmäinen NHL kausi jota seurasin ja silloin Pittsburgh sieltä valikoitui. Kohokohta oli tottakai 2009 tullut cup. Ne oli kyllä sellaiset pleijarit itselle, että tuskin koskaan enään cup maistuu niin paljon. Myonnettäköön se, vaikka tottakai se hemmetin hienoa taas olisikin.

 

[Old Ray]

En siis tarkoittanut, että Penguinsin kannattaminen Crosbyn takia olisi naurettavaa, se taas on, että joukkuetta ei enää kannatakaan, kun se ei enää menesty edellisvuosien tapaan. Yksittäiset pelaajathan ne usein ovat, joiden perusteella joku suomalainen NHL-seurasta kiinnostuu.

Niin. Kirjoitit siihen tyyliin, että jotenkin se on väärin kannattamista jos kaikkien rakastaman tai vihaaman Sindyn takia kannatus on alkanut. Minun mielestä se on yhtä pätevä syy, kuin Saku Koivu tai vaikkapa Maurice Richard. Sekin on otettava huomioon, että täällä Jatkoajassa käyttäjämäärät ovat tänä päivänä huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi vuonna 2002 - silloin kun suurimmalla osalla ei edes ollut vielä laajakaistayhteyttä saatavilla.

Omalla kohdalla NHL-muistot sijoittuvat ysärin puolelle, jolloin joka jannulla piti olla lätkäkortteja. Eipä silloin mitään suosikkijoukkuetta ollut vaan kansiot täyttyivät lempipelaajista. EA:n pelisarjasta NHL98:sta lähtien tuli voitettua Stanley Cupeja milloin milläkin joukkueella. Yleensä pelasin joko Calgary Flamesilla tai sitten Penguinsilla. Calgary oli siitä hieno joukkue, että siellä pelasi Zarley Zalapski. Hieno nimi. Tottakai treidasin Lemieuxit, Selänteet ja kumppanit joukkueeseen ja niin pitkään tuli hakattua, että Cupia tuli nostettua kauden päättyessä. Samaa tein Penguinsin kanssa, mutta siellä Mario ja komea pingviinipaita olivat ne ratkaisevat syyt joukkueen valintaan. No eipä tullut liigaa sen kummemmin seurattua muuten kuin playoffien osalta oikeastaan 1999 Dallas Starsin Stanley Cupista lähtien aina työsulkuun saakka.

Työsulun aikana luin pelaajasta nimeltä... rummun pärinää... Sidney Crosby. Tuli kateltua kaikki mahdolliset videon pätkät kaverista ja kun varmistui, että jätkä varataan Penguinsiin, niin tuli hypättyä joukkueen kelkkaan. Jotenkin se vain tapahtui, että tuli luettua ja katsottua kaikki mahdollinen info ja video joukkueeseen liittyen. Kaudesta 05-06 lähtien olen liigaa seurannut aktiivisesti ja eipä ne alun heikot kaudet kannattamista häirinnyt. Ja voin sanoa 100 % varmaksi, että vaikka koko joukkueen rosteri muuttuisi tänään, niin kannattaminen ei ainakaan heikentyisi.

PS. Ei hävetä yhtään.

Edit: Niin ja miten kannatan? Täyden kauden aikana tulee katsottua noin 20-30 runkosarjapeliä + playoffit. Penguinsin Hartwallin keikka tuli nähtyä paikan päällä ja olihan se mahtava tunne. Jotain fanikrääsää omistan mm. fanipaita, viiri, kiekko... Vielä en ole päässyt Pittsburghiin katsomaan paikan päälle, vaikka jonkin verran maailmalla on tullut reissattua. Jenkkeihin en ole jostain syystä päätynyt vieläkään- Seuraavana on tiedossa syyskuusta lähtien viiden kuukauden keikka Itävaltaan, joten tuskin tulee vielä ensi kaudellakaan lähdettyä katsomaan. Mutta eiköhän sekin asia tässä lähivuosina korjaannu.

Off-topicina sen verran, että futiksen puolella sytyin Barcaan, kun tuli ensimmäisen kerran käytyä paikan päällä. Nyt pelejä on vyöllä jo kolme kipaletta ja pomminvarmasti määrä tulee karttumaan vielä todella paljon elämän aikana. Barcan futisreissusta on muodostunut jo eräänlainen perinne kaverin kanssa.

 

[Chiquita]

...siihen tyyliin, että jotenkin se on väärin kannattamista jos kaikkien rakastaman tai vihaaman Sindyn takia kannatus on alkanut.
Minun mielestä se on yhtä pätevä syy, kuin Saku Koivu tai vaikkapa Maurice Richard.
PS. Ei hävetä yhtään.

Luulen, että usein menee sekaisin kaksi asiaa. Pelaajan ja seuran fanittaminen. Kaikki eivät vaan ikinä innostu ilmeisesti jostain organisaatiosta?

Oma Habsien kannatus alkoi ihan naurettavasta riidasta ärsyttävän jätkän kanssa pihalätkässä. Hänen ja muiden mielestä Jari Kurri ja Edmonton olivat se juttu.

Silloin tuli valittua suosikiksi Montréal. Yhtä hyvin se olisi voinut olla joku muu? Sen jälkeen siihen on vaan omilla valinnoillaan kasvanut sisään. Vuoden 1993 jälkeen ei ole hirveästi noita ilon hetkiä ollut, sen verran umpisurkealla porukalla lähes koko 1990- ja 2000-luvun tähän kauteen asti ovat rämpineet. Ainoa mainittavan arvoinen pelaaja tällä ajalla taitaa olla St. Patrick (Roy) ja Saku Koivun seurahistorian toiseksi pisin kapteenikomennus on tietysti mainittavan arvoinen asia.

Minua ei haittaa jos joku alkaa kannattamaan jotain seuraa jonkun pelaajan vuoksi.
Mutta: jos kuitenkin on valmis vaihtamaan kannattamaansa seuraa pelaajan mukana, ei kyseessä ole seuran kannatus. Ei voi väittää edes olleensa Pittsburghin fani, jos Crosbyn vaihtaessa seuraa alkaa kannattamaan sitä uutta työnantajaa.

Jälleen kerran:
-Ei se nimi siellä selässä, vaan logo rinnassa.

 

[Old Ray]

Jälleen kerran:
-Ei se nimi siellä selässä, vaan logo rinnassa.

Niin, tämän ketjun nimi on "Miksi ja miten kannatat NHL-seuraasi?". Kyllä täällä foorumillakin tulee vastaan nimimerkkejä, jotka kannattavat tiettyä pelaajaa, eikä sekään väärin ole.

 

[Habitant]

Vaikka joskus taisin tätä kannatushistoriaa jo jossakin ketjussa avata, niin kirjoitellaanpas nyt sitten tännekin kun kerran ihan ketjukin tätä varten on perustettu.

Eli oma rakkaus Habsia kohtaan alkoi pikkupoikana, kun eräs Saku Koivu siirtyi ison meren toiselle puolelle. Vaikka en kauheasti noista ajoista muista niin sen verran kyllä muistoja on, että oli pakko saada Habs-pipo sekä tietenkin piti kerätä kaikki Sakun jääkiekkokortit mitä vain käsiinsä sai. Kun alkuun fanitus oli ehkä juuri enemmänkin Koivun fanitusta niin pari vuotta myöhemmin alkoi jo joukkueen fanitus ja seuraaminen olla paljon kovempaa kun alkoi ikääkin olla jo sen verran enemmän, että alkoi pelistä tajuamaan paljon enemmän. Vuosien myötä Koivu on jo lähtenyt, menestys on kiertänyt aika kaukaa ja kaverit ovat v*ttuilleet, mutta rakkaus Habsia kohtaan on vain syventynyt. Luotto on kova, että Stanleyn kannua saadaan vielä nostaa ja mielellään mahdollisimman nopeasti.

Kannatettua tulee aika perinteisisti eli mahdollisimman monta peliä katsellaan suorana lähetyksenä ja seuran uutisia tulee tietysti seurattua tarkasti. Suurimpana haaveena olisi joskus päästä ihan paikanpäälle Bell Centreen katsomaan peliä ja sitä mahtavaa tunnelmaa, joka Montrealissa vallitsee. Toivottavasti tämä haave toteutuu joku päivä, siihen asti joudutaan menemään TV:n ja netin välityksellä.

 

[fat of the land]

Hauska pohtia sitä omaa historiaa lähinnä NHL:n seuraajana, ei niinkään jonkun yhden seuran fanina. Omat suosikit ja inhokit toki löytyy, mutta tunnustan ylpeänä aloittaneeni seuraamisen suomalaisten pelaajien perässä ja NHL-pelisarjan kuluttajana aina vuodesta 94-asti.

Ensikosketukset NHL kiekkoon on kuitenkin siltä ajalta kun Oilersissa pelasi Kurri ja Tikkanen, ensimmäistäkään peliä en todellakaan nähnyt mutta pikkupoikana tiesi sen, että Kurri on maailman kovin maalintekijä ja Grezky maailman kovin pelaaja piste.

Ensimmäinen pelini oli muistaakseni joskus 90-luvun alusta Vancouver-Quebec tai toisinpäin, Quebecillä oli valkoiset paidat ja nauhoitin matsin VHS:lle ja sitä sitten katselin useampaankin kertaan. Lumme taisi silloin pelata jo Canoucksissa.

1994 muistan katselleeni koko finaalisarjan silloin kun Rangers vei cupin, ehkä eniten Tikkasen takia olin Rangersin puolella. Siitä tuli muutamaksi vuodeksi sellainen fiilis, että Rangers on kyllä kova jengi ylipäätään. Oli Lecchiä, Beukeboomia, Gravesia, Messieriä ja loppujen lopuksi Grezky, jonka viimeisen matsin katoin ja itkin. Siis oikeesti.

Detroitin ja Philadelphian väliset finaalit ja Buffalon ja Dallasin väliset finaalit muistan katsoneeni ja olleeni molemmilla kerroilla häviäjän puolella.
Sitten NHL katosi ilmaisesta televisioverkosta ja nuorena aikuisena seuraaminen jäi Teksti tv:n tasolle.

Useammallekin joukkueelle on joskus lämmennyt, Aikoinaan Bluesilla oli kova jengi Turgeonin, Prongerin ja MacInnisin johdolla. Flyersin olisi pitänyt voittaa cup, sen piti olla teoriassa ihan selvää. Detroit oli vaan sinä vuonna kovempi, mutta Detroitia pystyy tietyllä tavalla kestosymppaamaan. Joitain porukoita ei taas ole ikinä voinut sietää, vaikka siellä on ollut ketä tahansa. Siitä hyvänä esimerkkinä Ottawa tai suurin osa laajennusjengeistä ylipäätään.

NHL:ssä ei ole ikinä syntynyt itselleni mitään suurta suosikkijoukkuetta ja disautankin kieli poskella kaikki fanittajat spedeiksi, koska eihän sitä nyt oikeasti voi olla jonkun kymmenien tuhansien kilometrejen päässä olevan joukkueen oikea fani vai mitä?

No ei, ei tosissaan. NHL:ssä viehättää se, että siellä on oikeasti kiistatta parhaat pelaajat. Löytyy taitoa, kovuutta, nopeutta ja pelitapa jossa oikeasti yhdistyy kaksi asiaa:
-Kovin mahdollinen urheilun taso joka mahdollistetaan myös säännöillä
-Paras mahdollinen tuotteistus ja viihdearvo. On sitten kyse goonitoiminnasta tai tuotteen presentaatiosta livenä ja tv:ssä.

Ei ihme että ihmiset tykkää ja suomessa voisi todellakin ottaa oppia siitä miten homma hoidetaan. SM-Liiga on oikeasti tuotteena aivan hirvittävän suuri vitsi. Ero on ihan yhtä suuri kuin vertaa suuren maailman fudiskulttuuria suomalaiseen fudiskulttuuriin.

 

[Chiquita]

disautankin kieli poskella kaikki fanittajat spedeiksi, koska eihän sitä nyt oikeasti voi olla jonkun kymmenien tuhansien kilometrejen päässä olevan joukkueen oikea fani vai mitä?

Niin... No minun kohdallani se ainakin tapahtui vähän vahingossa. En ole fani siinä mielessä, että huutelen kadulla, kun Habsit voittaa tai sytytä roskiksia palamaan heidän hävitessä.
Tuota välimatka-kommenttia en ymmärrä. Tunnen paljon ihmisiä, jotka esimerkiksi asuvat kaukana liigapaikkakunnista, eivätkä käy katsomassa S/M-liigaa paikan päällä ja silti kannattavat jotain satojen kilometrien päässä olevaa seuraa.

Erityisesti näin interwebin aikana on käytännössä ihan sama missä maailman kolkassa urheillaan, sitä voi seurata livenä jos haluaa. Myös seuraan voi "pitää yhteyttä" eri tavalla kuin ennen...

Sen verran olen yrittänyt kotimaisessa lätkässä pitää tuosta sinun välimatkaperustelusta kiinni, että TuTon hallille on kotoa 2,5km ja TPS:n ainakin tuplasti se, eli Tepsiä en voi kannattaa. :D

Kovasti haluaisin kotimaisessa liigassa olla Lukon puolella, mutta koska se ei ole lähin, mitä teen? :D

Kyllä sen kuitenkin tuntee ihan eritavalla, kun "oma" joukkue tekee maalin ja voittaa, kärsii tappion tai pelaa huonosti. En suostu muuttamaan käytäntöjäni, vaikkei minulla mielestäsi syytä toisella mantereella pelaavan joukkueen kannattamiseen ole.

 

[fat of the land]

Kyllä sen kuitenkin tuntee ihan eritavalla, kun "oma" joukkue tekee maalin ja voittaa, kärsii tappion tai pelaa huonosti. En suostu muuttamaan käytäntöjäni, vaikkei minulla mielestäsi syytä toisella mantereella pelaavan joukkueen kannattamiseen ole.

Siksi se olikin kieli poskella disauttamista. Saa niitä minun puolestani kannattaa. Ehkä se on niin, että itse en sitä lopullista yhteyttä ole ikinä löytänyt mihinkään yhteen joukkueeseen.

 

[Chiquita]

Siksi se olikin kieli poskella disauttamista. Saa niitä minun puolestani kannattaa. Ehkä se on niin, että itse en sitä lopullista yhteyttä ole ikinä löytänyt mihinkään yhteen joukkueeseen.

Joo ja hyvä kun otit puheeksi. Toisinaan on ihan hyvä miettiä mikä näin aikuisena olisi järkevää. Kunnes taas on pelipäivä. :D

Eiköhän sitä tule taas valvottua kun Habsit pelaa lauantaina NYR:iä vastaan.
Silloin saadaan tämän kauden suosikki-runnoja (Prust) todennäköisesti mukaan.

 

[teude]

Oma Detroit-fanitus alkoi, kun saimme ensimmäisen NHL-pelin. Peli oli NHL 97 ja kannessa komeili John Vanbiesbrouck. Jostakin syystä tykästyin heti Detroitin logoon ja NHL Power Weekeistä(?) tuttuun Yzermaniin. Mestaruus tulikin sitten heti kahtena keväänä putkeen, tosin niistä ei suurempia muistikuvia ole. 2002 mestaruuden muistan erittäin hyvin, kaikkien aikojen suosikkimaalivahti Hasek oli mennyt Detroitiin ja voi sitä riemun määrää, kun Detroit voitti sinä vuonna Cupin, heti Jokereiden perään. 2008 finaalit katsoinkin sitten jo ihan telkkarista yömyöhään ja nykyään Detroitin pelejä seuraan niin usein kuin töissä käyvällä on mahdollisuus. Ikivanha Urheilu Koskimiehestä ostettu fanipaita roikkuu edelleen seinällä ja syksyllä sain siihen Emmertonin nimmarin.

 

[Ferris]

NHL Power Week on syypää että tietouteeni tuli joskus 90-luvun puolivälin paikkeilla erittäin aliarvostettu ja huomiotta jäänyt slovakkihyökkääjä nimeltään Peter Bondra, joka pelasi joukkueessa, joka puolestaan otti kuokkaansa suurin piirtein joka vuosi Pittsburghilta siten että ratkaiseva maali tuli seitsemännellä jatkoajalla.

Eihän tuollaisesta altavastaaja-asemasta voi olla kuin pitämättä ja sen jälkeen pitikin aina aamuisin teksti-tv:ltä katsoa kuinka Bondra ja Washington olivat edellisenä yönä pelanneet. Parhaimmillaan tuli joskus tillitettyä pelien aikana teksti-tv:tä ihan livenä. Voi sitä odotuksen ja jännityksen määrää, mitä yhden tekstirivin seuraaminen voikaan aiheuttaa. Nykyajan internet-nuoriso ei osaa moista edes kuvitella! ;D

 

[~KarKaus~]

Vuonna 1992 pelailimme kavereiden kanssa pöytäjääkiekkopelillä omia turnauksia ja sarjoja. Yhtenä päivänä saimme idean että maalaamme jokainen oman NHL joukkueen. Kaupasta haettiin sit NHL-lehti josta selailimme joukkueiden kuvia ja itse ihastuin Philadelphia Flyersien väreihin. Samalla kaudella sitten E.Lindros siirtyi isossa kaupassa seuraan ja aloin sitten siitä seuraamaan tiiviimmin seuran tapahtumia vaikka siihen aikaan se ei ihan helppoa ollut. Flyers fanitus on mennyt koko ajan vain hullumpaan suuntaan ja kun 2012 tuli 20 vuotta fanitusta täyteen hommasin Flyers-tatskan käteen.
Kaikenlaista fanikamaa on tullut hommattua. Pelipaita,T-paitoja, karvahattu ja huppari jotka heti ekana tulee mieleen. Ensi talvena on tarkoitus mennä katsomaan ensimmäinen peli ison veden taakse. Vaimon kanssa reissuun mennään ja suunnitelmissa matka Floridaan ajankohtana jolloin Flyers pelaa Panthersia vastaan. Philadelphiaankin vielä menen varmasti mutta se on sitten poikien reissu.
Fanittamisen aikana ei ole mestaruutta tullut vaikka kaksi kertaa on finaalissa oltu. Silti joka kauteen aina oranssi kevät mielessä lähdetään kannustamaan.

 

[euron kolikko]

90-luvun puolivälissä tuli ala-asteikäisenä seurattua noita maikkarin nhl viikkomakasiineja ja silloin ihastuin Legion of Doom ketjuun.

 

[Karvalakkirakastaja]

Alkuperäinen syy kaikkeen on veljessäni, mutta nykyisellään minä olen se intohimoisempi NHL-seuraaja. Minulla ei todellakaan ole elämää suurempia syitä kannattaa jotain joukkuetta ja ehkä enemmän kuin joukkueet minua kiinnostavat yksilöt ja tarinat yksilöiden takana, mutta seuraamista helpottaa se, että valitsee jonkun seurattavan seuran ja aina oikeastaan sympatiat on jonnekin suuntaan.

Syyt nyt ovat mitä tahansa. 90-luvulla esimerkiksi kannatin Coloradoa finaaleissa, koska veljelläni oli Panthers-lippis. Sitten veljeni alkoi kannattaa Dallasia ja minä jatkoin Coloradolla ja näillä sitten pelattiin NHL-pelejä. Ehdoton suosikkipelaajani oli Joe Sakic. Sitten iski kauhea ikäkriisi, kun ne suuret suosikkipelaajat yksi kerrallaan alkoi lopettaa enkä kestänyt ajatustakaan. En taas seurannut NHL-kiekkoa kovin tarkkaan moneen vuoteen, vaikka NHL-pelejä yhä pelasin ja olin tietoinen pelaajista. Sen sijaan seurasin hulluna SM-liigaa ja kävin Jyväskylässä kaikissa kotipeleissä ja reissasin vieraspeleissäkin kunnes muutin Jyväskylästä pois seitsemän vuotta sitten.

Siihen pitkälti jäi SM-liigan liveseuraaminen. En suostu nykyisen kotikaupunkini seuran kannattajaksi ikinä. :) NHL:stä kiinnostuin uudestaan, kun suomalaisten ykkösnimet Saku Koivu ja Teemu Selänne meni yhteen Anaheimissa. Teemu Selänteestä en ollut ikinä ennen pitänyt, mutta silloin otin ensimmäistä kertaa Teemusta selvää ja mietin, että miten siitä ei muka pidä.

Olympialaisten aikaan 2010 inhosin hirveästi Crosby-hehkutusta. Dissattiin veljen kanssa molemmat kovasti Crosbya joka välissä kaikella tapaa lähtien aina siitä, että se oli niin ärsyttävän leuhkan näköinen eikä siinä ollut mitään erikoista. En kyllä muista edes, että Crosby olisi pelannut kovin erikoisesti noissa kisoissa, mutta sitten tietenkin, koska kannatin USA:n voittoa, Crosby iski sen jatkoaikamaalinsa. Se oli ärsyttävää.

Tuosta kului vielä melkein vuosi, kunnes Crosby sai sen aivotärähdyksensä ja nimi oli taas joka paikassa. Siinä vaiheessa tutustuin miestä koskeviin juttuihin ja peliotteisiin paremminkin ja vaikutuin. Tosin samaan aikaan kun vaikutuin taidoista vakuutuin myös siitä, että Crosbyssa on jotain älyttömän hassua. Se näyttää hassulta, mikä on ihan paras ominaisuus maailman parhaalle kiekkoilijalle ja kaiketi erittäin pätevä syy seurata Pittsburghia. :) Ai joo ja tosiaan ihmisten viha Penguins-faneja kohtaan on toinen yhtä pätevä syy.

 

[Mapo]

Ihan snadina kun itte pelaili niin töllöstä bongattuna Denis Savard übersiistissä inkkaripaidassa kävi hakee kiekon oman maalin takaa, kahvitteli kaikki, parhaat kahdesti ja kiekko reppuun.

Hämmentävästi tuo on jäänyt kirkkaana mieleen. Netistä koittanu löytää just sen pätkän, mutkun se teki sellaisia ihan jonnii verran...

Pelejä väijytään mahkujen mukaan, Madisonille tehtävä pyhiinvaellus jahka junnut pikkasen isompia.

 

[Frostburn]

Aikanaan pikkuskideinä pelailtiin veljen kanssa Face Off! -peliä tietokoneella ja siitä valkkautuivat pelijoukkueiksi meikälle Toronto ja veikalle New York (Rangers). Jonkin verran myöhemmin sitten huomattiin telkkarista, että NHL:ssä on tuollaiset joukkueet ja alettiin kannattaa niitä. Tämä tapahtui siis aika tarkkaan 20 vuotta takaperin. Missään vaiheessa ei ole käynyt mielessä vaihtaa suosikkia, vaikka Leafs onkin enimmäkseen tarponut pohjamudissa pl. pari huippukautta 90-luvun alussa ja vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.

 

[tinkezione]

Tämä tapahtui siis aika tarkkaan 20 vuotta takaperin. Missään vaiheessa ei ole käynyt mielessä vaihtaa suosikkia, vaikka Leafs onkin enimmäkseen tarponut pohjamudissa pl. pari huippukautta 90-luvun alussa ja vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.

Olet siis todellakin pesunkestävä Leafs-fani, sillä fanittamisesi on alkanut tasan Kerry Fraserin uran kenties merkittävimmästä ja puhutuimmasta tuomarointipäätöksestä. Asiasta kertoo tietysti Down Goes Brown sekä visuaalisesti Youtube.

 

[Ektar]

90-luvulla esimerkiksi kannatin Coloradoa. Ehdoton suosikkipelaajani oli Joe Sakic. Sitten iski kauhea ikäkriisi, kun ne suuret suosikkipelaajat yksi kerrallaan alkoi lopettaa enkä kestänyt ajatustakaan. En taas seurannut NHL-kiekkoa kovin tarkkaan moneen vuoteen, vaikka NHL-pelejä yhä pelasin ja olin tietoinen pelaajista.

Hämmentävän samanlainen tarina itsellänikin. Patrick Roy, joka on mielestäni paras maalivahti innoitti minut Avalanche faniksi ja siihen päälle sitten vielä Foote, Sakic, Forsberg ja jostain syystä myös Deadmarsh muistuu mieleen. Sitten alkoi tapahtua muutosta kun niitä lopettamisia alkoi tulemaan ja joukkue muuttui. Kävi samalla tavalla kuin Karvalakkirakastajalle. "Suuret suosikkipelaajat yksi kerrallaan alkoi lopettaa enkä kestänyt ajatustakaan."

Siitä sitten kesti muutama kausi toipua ja sillä välin seurailin SM-Liigaa. Pari kautta Jokereiden mestaruuskauden (2002) jälkeen seuraan saapui mies nimeltä Tim Thomas, joka hämmästytti ja ilahdutti taidoillaan. Tuli nollapeliennätystä ja vaikka mitä. Siitä sitten päätin alkaa seuraamaan miehen uraa ja mieshän päätyi lopulta Bostoniin. En siihen aikaan ollut kauhean innoissani Bruinsin rosterista, mutta päätin seurata seuraa kuitenkin. Claude Julienin sekä uusien nuorten pelaajien tulo sitten vakuutti minut joukkueesta ja aloin seurata entistä tiiviimmin joukkuetta. Ja mikäs tässä seuratessa kun sieltä on kehittynyt pelaajia kuten Bergeron, Krejci, Lucic, Marchand ja aikaisemmin hankittu Chara lisäsi huomiota entisestään. Nykyään tuo porukka tuntuu jo niin omalta etten voisi harkita vaihtoa mihinkään suuntaan. En ole kauheasti välittänyt koskaan suomalaisista pelaajista, mutta eipä ole Raskista pahaa sanottavaa toisin kuin edellisistä suomalaisista Bruinsissa.

 

[Sport#15]

Kaikki alkoi NHL98 pelistä jossa kannessa oli Peter Forsberg ja jotenkin Avsien logo miellytti omaa silmään. Viimeisen vaikutuksen Colorado Avalanche teki viimeisimmällään mestaruus kaudella 2001 SC-finaaleissa Devilsiä vastaan ja 7. ottelu Neloselta tuli nauhoitettua VHS ja se katsottiin VHS aikana ainakin 10 kertaa. Otteluhan löytyy edelleen Youtubesta. Stanley Cup 2001 - Game 7 - Colorado Avalanche vs New Jersey Devils - YouTube

 

[Lättyä]

Nuorempana ihailin pelintekijöitä ja iski silmään Joe Thorntonin syöttömäärät. Siinä sitten aloin katseleen paria peliä ja silmään iski myös Pavelski ja Couture yms. Nykyään rosterissa on vielä paljon kehityskelpoisia junnuja ja Donskoi tuo oman lisänsä vielä. Eipä oo mieleen tullut vaihtaa fanittamaani joukkuetta enää :).

 

[Flusher]

Minua on yleisesti kiinnostaneet altavastaajan asemassa pelaavat joukkueet. Kesällä 2013 innostukseni SM-liigan oli lopahtanut täysin TPS:n perseilyjen ansiosta, joten etsin seuraa, mitä kannattaa. Varaustilaisuus 2013 osoittautui ratkaisevaksi. Kun taitava Barkov varattiin toisena heikkoon Panthersiin ajattelin, että tässäpä hyvä altavastaajajoukkue rebuildin alussa. Siitä se sitten lähti, tämä Panthersin kannattaminen.