Hauska ketju tuo vanhempi. Erityisesti siksi, että tuolla voi vielä yhden käden sormilla laskea Penguins-fanit, joita on nykyään kuin sieniä sateella.
Hauskoja tosiaan nuo vanhat kirjoitukset. Vilpertti esimerkiksi on ollut jo 11 vuotta sitten asioista todella hyvin perillä:
Varmaan monella on jokin vaihe elämästä kun on hieman tyhmempi, jälkikäteen ajatellen. Silloin todennäköisesti kannatetaan TPS:aa ja Chicagoa.
Mutta omalla kohdalla voin kopioida tänne tuon 11 vuotta sitten kirjoitetun, eipä se ole siitä miksikään muuttunut.
Kaikki alkoi siitä kun Steve Yzerman kävi voittamassa Wienin MM-kisojen pistepörssin keväällä 1990. En oikein tiennyt miehestä silloin sen enempää ja aloin tutkia että mikäs hän oikein on miehiään. Tästä voi kaikki päätellä että Wings oli silloin vielä aika surkea joukkue, kun Stevieltä jäi pleijarit väliin. Silloin kiinnostuin hänestä ja Detroitista oikeestaan ensimmäistä kertaa.
Suomalaisten menestystä tietty toivon, mutta koskaan ei ole tullut mieleenkään kannattaa jotain joukkuetta sen takia että siellä olis 4-5 Suomipoikaa. Lähestulkoon kaikki kaverit kannattivat jo 80-luvulta lähtien Oilersia, itse en siihen ikinä tykästynyt, vaikka Gretzkyt & kumpp huikeasti pelasivatkin. Nyt jälkeenpäin kun on nähnyt niitä vanhoja pätkiä, niin ei voi kuin ihailla. Mutta pienempänä sitä on ihmeellinen ihmisen mieli.
Red Wingsissä miellytti nuo punavalkovärit(kuin myös suosikkini futiksessa..). Jotenkin olen siitä yhdistelmästä pitänyt aina (yhtään sinivalkoväriä väheksymättä) ja lopullisen totaalisen Red Wings -fanin minusta teki Russian five. Punakonetta pelkäsin ja kunnioitin pienenä poikana niin paljon, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tuon täydellisen jääkiekkosysteemin dominointi NHL:ssä vei jotenkin täysin mukaansa. Red Wingsin punainen asu sopi tietysti Russian fiven ukoille kuin nenä päähän ja jossain vaiheessahan puhuttiinkin NHL:n punakoneesta.
Detroit on Hockeytown, samaa mitä Tampere suomessa, totaalisten kiekkohullujen kaupunki. ;) Se oli yksi myös aikanaan faniprosessia vauhdittanut tekijä, vaikka se aika hassulta kuulostaakin. Myös Original Six:iin kuuluminen on ollut yksi merkittävä tekijä kiinnostuksessa ja lähinnä arvostuksessa Detroitia kohtaan. Logo on perinteikäs ja muuttumaton, kuten suomalaisella suosikkiseurallanikin. Ainut SM-liigalogo, jota ei ole koskaan muutettu. Wings on pitänyt tiukasti kiinni perinteistään ja se on loistava asia, mihinkään markkinointikikkoihin peliasuja uudistaakseen ei ole koskaan lähdetty.
Lopulta sitten tulee vielä se menesys. 90-luku on ollut kerrassaan uskomatonta aikaa. Vuodesta toiseen jyräämistä runkosarjassa, Sergein 5 maalia 5-4 jatkoaikavoitossa sun muut mukavat muistot. Stanley Cupin paluu Detroitiin 42 vuoden tauon jälkeen sitten Gordie Howen päivien. Scotty Bowman, tuo NHL:n Hannu Jortikka, ylivertaisesti eniten arvostamani valmentaja oli omassa porukassa. Kaikki legendat, Fetisov, Konstantinov, Larry Murphy etc. Uskomattomia pelimiehiä, kertakaikkiaan NHL:n paras joukkue.
Tuosta eteenpäin on joukkue vaihtunut täysin, ainoa nykypelaaja tuon kirjoitushetkellä oli tuloskauttaan pelaava Pavel Datsyuk.
Sinänsä Red Wingsin kannattaminen oli tuolloin lähinnä tilastojen seuraamista ja NHL-pelien pelaamista Detroitilla, matseja oli hyvin vaikea nähdä. Aivan käsittämätön ero nykypäivään, kun nyt tulee katsottua lähes kaikki ja jotain farmijoukkuettakin vielä päälle. Muistaakseni juuri kevääksi 2002 tuli hommattua Canal+, josta matseja alkoi nähdä sitten useammin. Muuten ne rajoittui hyvin harvalle. Öiset NHL.comin radioselostukset ovat toki mielessä, ne taisin aloittaa joskus Super-Marion paluun aikaan (1999?), kun se teki siinä ekassa pelissä 1+3. Taisi olla ainoa ei-Detroit peli jonka kuuntelin. Suurinpiirtein aina tuli nukahdettua sänkyyn kuulokkeet korvilla ja välillä heräsi Ken Danielsin huutoon, joka tuolloin vielä radiossa selosti.
Kuitenkin tuosta pelienseuraamis-fanittamisesta on nyt viime vuosina uppouduttu syvemmälle, kiinnostaa tuo organisaatiorakenteet ja miten oikeasti näitä contendereja rakennellaan. Draftit yms, missä Wings-junnut oikeen luuraa, tuo koko paketti, ei ainoastaan joukkue ylhäällä. En seurannut drafteja ja prospekteja juuri lainkaan ennen tuota aikaisempaa lock-outtia. Enkä osaa edes kuvitella miten sitoutunut sitä on tulevaisuuden Red Wings joukkueeseen, kun prospekteja on nyt muutaman vuoden seurannut jo tuolta alemmista sarjoista ja sitten, jos ja kun jonain päivänä nämä jantterit saavuttavat menestystä. Se tulee olemaan hieno hetki.
Joe Louis Arenalla tuli sitten käytyä helmikuussa 2009. Wings pelasi kotiputken Coloradoa, Nashvilleä ja Anaheimia vastaan ja nämä pelit tuli nähtyä paikan päältä. Colorado-matsi päättyi muistaakseni 4-5 rankkaritappioon 4-5, Nashville kaatui 5-3 ja Anaheim 5-2.
Otteluiden huippuhetki oli silti Nashville-matsissa pelattu 5-3 ylivoima, jolla reilun minuutin pyörityksen jälkeen joku täysin puhki oleva Nashville-pakki pääsi tekemään "varman" purun, vippasi kiekon korkealla keskialuetta kohti, Nicklas Lidström said no, pudotti kiekon olkapään korkeudelta ilmasta alas siniviivalle ja pyöritys jatkui. En muista tuliko siitä maali, mutta se oli koko reissun sykähdyttävin hetki, joka tuli palkittua omalla henkilökohtaisella standing ovationilla.
Myös Jutila ja Kurri tuli sattumoisin tavattua samalla reissulla, olivat eksyneet samaan katsomoon ja scouttamassa Ville Koistista, Leinoa ja Filppulaa Torinon kisoja varten. Sinänsä Juti oli tuttu näky jo Hakametsästä ja mieheen tuli tutustuttua eräällä Kirvesklubin fanimatkalla HIFK-matsiin, joskus aiemmin, joten samaisen oman Tappara-suosikki kohtaaminen Joe Louis Arenalalla, kun sinne ensimmäistä kertaa menee, oli melkoinen hämmentävä sattuma.
NHL-premiereen Tukholmaan mentiin sitten sykyllä 2009 pienellä faniporukalla. Se on ainoa kunnon "vierasfanimatka", jolla on ollut oikea fanimatkan fiilis. Hieno reissu, vaikka itse pelit olivatkin sitten pettymyksiä.
Mutta ne näistä muisteloista. Vaikka sitä tulikin ihastuttua lähinnä NHL:ää dominoivaan venäläiskiekkoon, niin täysin uuden sukupolven rakentaminen nollasta ja sen seuraaminen pala palalta tulee olemaan vielä jotain hienompaa. En tiedä, meneekö sitten näin, että sieltä "kentältä" siirrytään iän myötä "johtoportaaseen", tai ainakin ne kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Mutta niin se on minulla mennyt ja tämä sama organisaatio se tulee pysymään kiinnostuksen kohde numero ykkösenä, ikuisesti.
