Kun ajattelen järjellä enkä tunteillani, olen kohtalaisen tyytyväinen kehitykseen, joskaan en nykytilaan. Olen tyytyväinen suuntaan. Hyviä asioita ovat mm. nämä.
-Vain yhden vuosisadan aikana tieteessä on opittu ymmärtämään ihmisen käytökseen ja valintoihin vaikuttavia syitä. Sen sijaan että ihminen nähtäisiin helvetin tai taivaan valitsevana subjektina kristillisen käsityksen mukaan, ihminen nähdään vaikutettuna ja hallitsemattomana eläimenä muiden joukossa.
(Luonnon)tieteellinen maailmankuva on parasta, mitä ihmiselle on tapahtunut, koska se poistaa ihmiseltä vastuun. Mitä enemmän nojaamme uskontoihin ja erityisesti kristillisyyteen, sitä enemmän vaadimme yksilöltä vastuuta.
Mitä enemmän nojaamme tieteeseen, sitä vähemmän vaadimme ihmiseltä vastuuta ja sitä enemmän ymmärrämme ihmisen pelkäksi sattumien vaikuttamaksi objektiksi, jolla ei ole mahdollisuutta todellisiin valintoihin, vaan josta täytyy kantaa huolta yhteisvastuullisesti.
-Vain yhden vuosisadan aikana on länsimaissa tunnistettu ja tunnustettu valtavasti tasa-arvoon liittyviä ongelmia. Osa näistä on identiteettipolitiikkaa, joka on tarkoitettu lähinnä ongelmakeskeisten ihmisten narsististen tarpeiden palvelemiseen, mutta paljon on saatu aikaan myös konkreettista.
Työntekijöiden oikeudet työaikoineen, palkkoineen, lomineen, lakko-oikeuksineen, irtisanomislakeineen jne. ovat parantuneet merkittävästi.
Naiset on alettu nähdä tasavertaisiksi miesten kanssa ja yhteiskuntaa on rakennettu sillä tavalla, että myös naiset voivat olla siinä aktiivisia toimijoita.
Vähemmistöjen, erilaisten ja erottuvien oikeudet on tunnustettu. Tämä liittyy tieteellisen maailmankatsomukseen yleistymiseen. Ihminen ymmärretään sattuman tuotteeksi eikä valitsijaksi.
Nykynuorista jo valtavan moni kasvaa tietoisuuteen, että meitä on hyvin erilaisia. Omassa ikäluokassani erilaisuuden vastustus on paljon yleisempää.
-Eläinten oikeudet ja luonnon itseisarvon kunnioitus ovat kohentuneet. Omassa lapsuudessani koira oli vain eläin. Nykyään se on hyvin monelle persoona. Suomessa suhteessa väestön määrään on maailman eniten koiria. Osaksi yleisen tietoisuuden vuoksi ja osaksi lemmikkien yleistymisen vuoksi ihmiset ovat ruvenneet vähintään tiedostamattomasti oivaltamaan, että lemmikit ja suuri osa tuotantoeläimistä kuuluu samaan nisäkkäiden porukkaan kuin me itsekin.
Tieteellinen maailmankatsomus hälventää ihmisten ja eläinten eroa, mikä parantaa eläinten oikeuksia.
Ymmärrys ihmisen asemasta kokonaisuudesta vahvistaa myös luonnon kunnioitusta. Kun ymmärrämme itsemme osaksi järjestelmää, ymmärrämme samalla hyökkäävämme itseämme vstaan, jos hyökkäämme ympäristöä vastaan.
Sadassa vuodessa on tapahtunut jättimäinen murros parempaan. Silti epäkohtia vielä riittää. Jokaisessa sukupolvessa on voimia, jotka vievät asioita tieteellisempään ja tasa-arvoisempaan suuntaan, ja voimia, jotka vastustavat tiedollista maailmankuvaa.
Uskon ja erityisesti toivon, ettei kulu edes viittä tuhatta vuotta siihen, kun on saavutettu globaali tasa-arvo, jossa ihmisiä ei arvoteta ja palkita heidän tuottavuutensa ja kyvykkyytensä mukaan vaan ihmisinä itsenään ymmärtäen, että ponnistamme erilaisista lähtökohdista, eikä ihmisiä tule arvottaa ja palkita heidän tuottamansa tuloksen mukaan.
Samalla on toivottavasti parantunut käsitys eläinten tunteista ja ihmisten ja eläinten läheisyydestä, josta kaikkein läheisintä on geneettinen läheisyys. Geneettisesti eromme ovat mitättömiä.
Henkilökohtaisesti koen oikeistolaisuuden tiedevastaisuudeksi ja vasemmistolaisuuden tiedemyönteisyydeksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö poikkeuksia olisi kummassakin porukassa runsaasti, mutta yleisesti ottaen pidän vasemmistolaisuutta tosiasioihin perustuvana ja oikeistolaisuutta ideologiaan perustuvana. Pahin oikeistolaisuuden harha on kristillisyydestä kumpuava harhainen käsitys siitä, että ihmisellä olisi (vapaa) tahto, jonka varassa hän voi tehdä valintoja. Oikeistolaiset vaalivat harhaa, jonka mukaan ihminen on luononlakien ulkopuolella.