Aloitan tunnustamalla, että otsikko on lainattu vasemmistohörhöiltä ja sitä on käytetty tässä hieman parodisessa merkityksessä. Lauseesta on vain sanan "demokratia" tilalle ollut alunperin sana "markkinatalous". Otsikossa on kuitenkin vaihdoksen myötä totta vähintään toinen puoli.
Näissä kahdessa ideologiasssa, markkinataloudessa ja demokratiassa on ensinnäkin paljon samaa, joskin on sanottava, että demokratia on näistä paljon tuoreempi ja heikkommalla pohjalla tässä maailmassa. Demoratia ei ole millään tavoilla ilmeinen tai luonnollinen päätöksentekojärjestelmä, kun taas markkinatalous sitä on. Markkinatalous on syntynyt ns itsestään ihmiskumman kehityksen myötä ja useammassakin paikassa, mutta en tiedä voidaanko ihan samaa sanoa demokratiasta. Markkinatalouttahan on ollut jo noin 5 000 vuotta, jolloin kaupankäynti syntyi, kun taas demokratia on ollut vain noin puolet siitä.
Hyvä on myös huomata, että nämä kaksi ideologiaan ovat kulkeneet pitkälti käsi kädessä viimeiset vuosisadat. Jos ihmiset ovat saaneet demokraattisesti päättää, niin ne ovat valinneet yksityisomistuksen ja vapauden eikä yhteisomistusta ja orjuutta. Kääntäen sama, että jos maassa ei ole ollut demokratiaa, niin ei markkinatalouskaan ole voinut toimia vapaasti. Esim feodaaliajan maaorjuudessa tai kommunististen maiden totarlitarismissa kumpikaan ei ole juhlineet (huom aikamuoto).
Usein sanotaan, että demokratia on kriisissä. Sillä tyypillisesti tarkoitetaan persujen tai muun maan oikeistopopulistien valtaan nousua ja se kieltämättä onkin rampauttanut päätöksenteon länsimaissa. Kuitenkin isossa kuvassa varsinainen uhka on muualla. Nimittäin demokratian (ja markkinatalouden) menestys on perustunut siihen, että se tuottanut huomattavasti paremmin talouskasvua ja sitä kautta elämänlaatua kansalaisille (mihin toki populismin nousukin perustuu). Tähän on selvät syynsä. Nimittäin markkinoiden toiminnan sujuvuus vaatii äärettömän paljon informaatiota. Mikään keskusjohtoinen diktaruuri ei ole maailman historiassa pystynyt tällaista määrää informaatiota käsittelemään ja lopputulos on sitten ollut kuin neuvostoliitossa. Päätöksenteon on pitänyt hajautettua tuhansille ja miljoonille vapaille toimijoille, jotka ovat osanneet sopettaa toimintaansa jatkuvasti pieniin muutoksiin.
Vanhan kertomuksen neuvostoliiton kommunistipuolueen politrukki matkusti lontooseen ja ihmetteli, että miten kaikissa kaupoissa on niin runsaasti leipää ja kaikkea muuta mitä ihmiset halusivat ostaa. Niinpä hän pyysi isäntänään toiminutta tahoa tuomaan paikalle sen henkilön, joka vastasi siitä, että kaikissa kaupoissa on leipää. Isäntä joutui sanomaan, ettei siitä vastaa kukaan. Markkinat huolehtivat siitä miljoonien toimijoiden kautta, että leipää riittää.
Nyt kuitenkin maailma on muuttumassa. On esitetty huolia, että tekoäly on muuttamassa vallitsevaa tilannetta. Sen avulla voidaan kerätä lähes loputon määrä informaatiota kaikilta tasoilta ja automatisoida päätöksenteko ruohonjuuritasolta alkaen jonkinlaiseksi keskusjohtoiseksi kapitalismiksi. Markkinatalous on edelleen toimivin tunnettu talousjärjstelmä, mutta demokratian tarpeellisuus sen rinnalla on asetettu kyseenalaiseksi. Luonnollisesti Kiina on tästä paras/pahin esimerkki. Vaikka sitä on vähän ikävä sanoa, että jos Kiinalaisten elintaso nousee riittävästi, niin ovatko he valmiita unohtamaan demokratian- ja vapaudenkaipuunsa? Voiko järjestelmä, joka valvoo, kontrolloi ja pakottaa olla ikävä yhteiskunta, joka kannustaa luovuuteen, innovaatioihin ja riskinottamiseen? Oppiiko keskusjohto tekoälyn huolehtimaan näistä asioista ilman kansakunnan enemmistön osallistumista?
Näissä kahdessa ideologiasssa, markkinataloudessa ja demokratiassa on ensinnäkin paljon samaa, joskin on sanottava, että demokratia on näistä paljon tuoreempi ja heikkommalla pohjalla tässä maailmassa. Demoratia ei ole millään tavoilla ilmeinen tai luonnollinen päätöksentekojärjestelmä, kun taas markkinatalous sitä on. Markkinatalous on syntynyt ns itsestään ihmiskumman kehityksen myötä ja useammassakin paikassa, mutta en tiedä voidaanko ihan samaa sanoa demokratiasta. Markkinatalouttahan on ollut jo noin 5 000 vuotta, jolloin kaupankäynti syntyi, kun taas demokratia on ollut vain noin puolet siitä.
Hyvä on myös huomata, että nämä kaksi ideologiaan ovat kulkeneet pitkälti käsi kädessä viimeiset vuosisadat. Jos ihmiset ovat saaneet demokraattisesti päättää, niin ne ovat valinneet yksityisomistuksen ja vapauden eikä yhteisomistusta ja orjuutta. Kääntäen sama, että jos maassa ei ole ollut demokratiaa, niin ei markkinatalouskaan ole voinut toimia vapaasti. Esim feodaaliajan maaorjuudessa tai kommunististen maiden totarlitarismissa kumpikaan ei ole juhlineet (huom aikamuoto).
Usein sanotaan, että demokratia on kriisissä. Sillä tyypillisesti tarkoitetaan persujen tai muun maan oikeistopopulistien valtaan nousua ja se kieltämättä onkin rampauttanut päätöksenteon länsimaissa. Kuitenkin isossa kuvassa varsinainen uhka on muualla. Nimittäin demokratian (ja markkinatalouden) menestys on perustunut siihen, että se tuottanut huomattavasti paremmin talouskasvua ja sitä kautta elämänlaatua kansalaisille (mihin toki populismin nousukin perustuu). Tähän on selvät syynsä. Nimittäin markkinoiden toiminnan sujuvuus vaatii äärettömän paljon informaatiota. Mikään keskusjohtoinen diktaruuri ei ole maailman historiassa pystynyt tällaista määrää informaatiota käsittelemään ja lopputulos on sitten ollut kuin neuvostoliitossa. Päätöksenteon on pitänyt hajautettua tuhansille ja miljoonille vapaille toimijoille, jotka ovat osanneet sopettaa toimintaansa jatkuvasti pieniin muutoksiin.
Vanhan kertomuksen neuvostoliiton kommunistipuolueen politrukki matkusti lontooseen ja ihmetteli, että miten kaikissa kaupoissa on niin runsaasti leipää ja kaikkea muuta mitä ihmiset halusivat ostaa. Niinpä hän pyysi isäntänään toiminutta tahoa tuomaan paikalle sen henkilön, joka vastasi siitä, että kaikissa kaupoissa on leipää. Isäntä joutui sanomaan, ettei siitä vastaa kukaan. Markkinat huolehtivat siitä miljoonien toimijoiden kautta, että leipää riittää.
Nyt kuitenkin maailma on muuttumassa. On esitetty huolia, että tekoäly on muuttamassa vallitsevaa tilannetta. Sen avulla voidaan kerätä lähes loputon määrä informaatiota kaikilta tasoilta ja automatisoida päätöksenteko ruohonjuuritasolta alkaen jonkinlaiseksi keskusjohtoiseksi kapitalismiksi. Markkinatalous on edelleen toimivin tunnettu talousjärjstelmä, mutta demokratian tarpeellisuus sen rinnalla on asetettu kyseenalaiseksi. Luonnollisesti Kiina on tästä paras/pahin esimerkki. Vaikka sitä on vähän ikävä sanoa, että jos Kiinalaisten elintaso nousee riittävästi, niin ovatko he valmiita unohtamaan demokratian- ja vapaudenkaipuunsa? Voiko järjestelmä, joka valvoo, kontrolloi ja pakottaa olla ikävä yhteiskunta, joka kannustaa luovuuteen, innovaatioihin ja riskinottamiseen? Oppiiko keskusjohto tekoälyn huolehtimaan näistä asioista ilman kansakunnan enemmistön osallistumista?
Viimeksi muokattu:
