Boldasin tuon kohdan joka menee juuri DNA-tutkimuksen osalta metsään. Koodinimi "Rurik" oli ajantasaisen tutkimuksen näkökulmasta skandinaavista geenipohjaa, ja hänen kulttuuripiiristään periytyneet (ja muuntuneet) nimet olivat muinaisruotsalaista lajia. Vedät aivan liian yksioikoiset linjat N1C1-geenioksan ja suomalaisuuden välille. Ennenkuin tuon rurikisen haplotyypin erkanemisikä suomalais-balttilaisesta alaoksasta todennetaan (se voi olla parinkin tuhannen vuoden takainen), on ennenaikaista ejakulaatiota hehkutella hänen suomalaisuudellaan. Se on toki selvää, että yhteinen linkki löytyy jostain väliltä 500 jaa - 10 000 eaa. Mutta silloin tuskin puhutaan enää suomalaisesta sukulaisesta, vai kuinka?
Tässä Häkkisen tiivistelmä tuloksista (ed. linkittämäni raportti):
We can see that the so-called "Scandinavian" haplotypes (those L550+ haplotypes which do not belong to the Balto-Polish or Spanish branches) do not form only one branch but three separate branches: I Varangian, II Scandinavian and III Finno-Baltian (L1025+).
The third branch does not even seem to originate in Scandinavia, be-cause the basal haplotypes (the closest ones to the reconstructed founder haplotype) are found in Baltia and Russia (III-A) and in Finland (III-B). This branch was probably born in Northern Baltia (in present-day Latvia or Estonia), geographically very close to its Balto-Polish brother branch, which was born in Southern Baltia.
The second branch (II Scandinavian) was probably born in Scandinavia, because the distribution of haplotypes belonging to the second main group II-B can be explained by the Austrvegr of the Viking Age Scandinavians, running from Sweden via Gulf of Finland to Ladoga and further to the great rivers of Rus.
The first branch (I Varangian) has the most convincing support for its Scandinavian origin: the very basal haplotype I-A 174607 is Swedish, and within the main group I-B2 we can see the basal haplotype I-B2A 223703 to be Swedish. The Rurikid prince families belong to the main group I-B1, and although they are Russian, they clearly seem to descend from the Scandinavian ancestor.
The origin of the Rurikid lineage
We now have a situation where the results from three different disciplines of science point to the same direction:
1. Historical evidence – The Primary Chronicle (The Tale of Bygone Years) tells that a Scandinavian Varangian called Rurik (Old East Norse: Rørik) was invited to rule the early Rus' state.
2. Linguistic evidence – Some person names of the ruling family of the early Rus' have Scandinavian etymology: Oleg ← Helge, Igor ← Ingvar, Olga ← Helga.
3. Genetic evidence – The Rurikid prince families, who belong to the haplogroup N1c1 and derive their paternal lineage from Rurik, seem to descend from Scandinavia.
Kaikki ihmiset ovat lopulta sukua keskenään, kun tarpeeksi kauas mennään historiassa sukupolvia taaksepäin. Sukulinjatutkimuksissahan oikeastaan vain esim kirkonkirjoihin merkitystä äidistä voimme olla 100% varmoja, isälinja onkin sitten yleensä vähän epävarmempi juttu.. Havaittavaa on usein myös sukututkimuksissa, että tiedon ja asiakirjojen saanti vaikeutuu radikaalisti kun aletaan lähestyä kuningashuoneiden sukuja. Yleensä kuitenkin juuri aatelis-suvuilla on sukulinjat säilynneet puhtaimpina vuosisatojen aikana, koska heillä veri on antanut oikeuden valtaan ja näin oli asia myös viikingeillä. Paavit mm. on kautta historian useasti valittu samoista, tietyistä suvuista ja heistä ja aikakausistaan voikin myös päätellä paljon historian henkilöistä. Vatikaanin arkistot olisivatkin aarreaitta sukututkijoile varmistamaan joidenkin historian henkilöiden todenperäisyys. Dna-todetaminen, jota käytetään ja kelpaa mm. aihetodisteena tuomioistuimissa tuomitsemiseen tai vapauttamiseen useimmissa maissa on mielestäni riittävän tarkka menetelmä osoittaamaan yhdessä nykyisen geeniteknologian kanssa sukulaisuussuhde johinkin menneisyyden henkilöön kokonaisista kansoista puhumattakaan. Toki osumatarkkuus ehkä jonkin verran pienenee edemmäs historiaan mentäessä, kuten kirjoituksessasi väität ja asiasta kiistellään tutkijoiden parissa.
Oletteko muuten milloinkaan ihmetelleet, minkä takia muinaiset historioitsijat esittivät vanhoissa teoksissaan kirjoituksissaan Suomen muinaisena kuningaskuntana?
Vanhat historioitsijat mainitsivat Suomen yleensä valtakuntana, mutta 1600-luvun jälkeen tapahtui Ruotsista alkaen muutos. Historiaa alettiin kirjoittaa uudelleen sen hetken valtapoliittisten tarpeiden mukaiseksi. Ruotsi oli suurvalta-aikanaan haukannut liian ison kakun, ja epärealistisista rajoista kiinnipitämisestä joutui maksamaan muuta valtakuntaa enemmän sen itäisin osa, silloinen Suomen Suuriruhtinaskunta.
v. 1154 j.a.a. Arabialainen historioitsija ja tiedemies Al Idrisi kertoo Suomen kuninkaalla olevan omistuksia Norjassa.
v. 1187 j.a.a. Ruotsalaisen kronikan mukaan karjalaiset valloittavat Ruotsin pääkaupungin ja tuhoavat sen. (Sigtuna)
noin 1200 j.a.a. Tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus kertoo Suomen kuninkaista.
1220 j.a.a. Islantilainen piispa, runoilija ja historiankirjoittaja Snorri Sturluson kirjoittaa Ynglinga-saagan. Suomen ja Ruotsin hallitsijasukujen avioliittoja ja sotia käsitellään.
1230 j.a.a. Orkneyinga-saagan johdannossa Fundinn Noregrissa kerrotaan Suomen ja Kainuun kuninkaista, ja näiden suorittamasta Norjan valloituksesta. Saagan mukaan Ruotsin, Norjan, Orkneysaarten, Normandian ja Englannin hallitsijasuvut polveutuvat em. suomalaisista kuninkaista.
1320 - 1340 j.a.a. Eerikin kronikka, eli nykyisen kouluhistorian tunnustama tarina "ristiretkistä" Suomeen, sepitetään.
1340 -luku j.a.a. Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee Birger Jaarlin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan.
1362 j.a.a. Ruotsin "Itämaan", eli Suomen ja Karjalan, laamanni saa oikeuden osallistua kuninkaan vaaliin. Suomesta tulee täysivaltainen osa Svean valtakuntaa.
1438 j.a.a. Vesilahtelainen suurtalonpoika Daavid julistautuu Suomen kuninkaaksi ja asettuu vaarallisen talonpoikaiskapinan johtoon. Kapina kukistuu.
1548 j.a.a. Mikael Agricola kirjoittaa Uuden Testamentin esipuheen, jossa esitetään fiktiivinen tarina "ristiretkistä" Suomeen.
1554 j.a.a. Katolisena Ruotsista karkoitetun Johannes Magnuksen historiateos ilmestyy Roomassa. Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.
1555 j.a.a. Olaus Magnuksen tunnettu "Pohjoisten Kansojen Historia" ilmestyy. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.
1598 - 1599 j.a.a. Suomen aateli ja linnojen isännät sotivat kuningas Sigimundin puolella Kaarle herttuaa vastaan Ruotsin sisällissodassa, -mm. sotaretki Uplantiin ja Tukholmaan. Kaarlen voitettua Suomen aatelistolle ja papistolle koittaa kovat ajat. Määrätietoinen ruotsalaistaminen alkaa.
1616 - 1639 j.a.a. Historiankirjoittaja Johannes Messenius viettää poliittisista syistä aikaansa vankina Kajaanin linnassa, jossa hän kirjoittaa historiateostaan. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.
1650 j.a.a. Mikael Wexionius esittää historiankirjassaan Suomen vanhana kuningaskuntana.
1670 -luku j.a.a "Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka" luettelee Suomen muinaiset kuninkaat.
1700 j.a.a.
Daniel Jusleniuksen "Vanha ja Uusi Turku", jossa Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.
1700 -1705 j.a.a.
Johannes Messeniuksen Scondia Illustrata painetaan. Suomen kuninkaita käsitellään perusteellisesti.
1728 j.a.a.
Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka ilmestyy julkaisussa Swedische Bibliothek.
1742 j.a.a.
Keisarinna Elisabethin poliittinen veto, manifesti Suomen itsenäisyydestä, aiheuttaa vipinää: "Hattujen sodan" takia venäläisten miehittämässä Suomessa kokoontuvat maapäivät Turkuun valitsemaan Suomelle kuningasta. Valituksi tulee myöhemmin tsaarina ollut, Pietari III, senhetkinen kruunperijä. Venäläiset vetäytyvät pois hankkeesta, ja tekevät rauhan Ruotsin kanssa 1743.
1768 j.a.a.
Historiantutkija Tatishtsev kertoo Suomen kuninkaista Venäläisessä Historiassaan.
1769 j.a.a.
Sven Bringin kirjoittama Svea Rikes Historia ilmestyy. Suomi on edelleen muinainen kuningaskunta. Kirjasta otetaan uusia painoksia 1778, 1784 ja 1790.
1771 j.a.a.
Norjalainen Gerhard Schöning kritisoi historioitsijoiden käsitystä Suomen kuninkaista teoksessaan Allgemeine Nordische Gesichte.
1772 j.a.a.
Ruotsalainen Johan Ihre vastustaa kiivaasti käsitystä Suomen muinaisista kuninkaista. Ihre tuntee saagat, mutta väittää että ne ovat pötyä. Ruotsin muinais-kuninkaiden kohdalla hän ei kyseenalaista saaga-lähteitä, kuten eivät hänen seuraajansakaan.
1774 j.a.a.
Billmark julkaisee J.Messeniuksen "Suomen Riimikronikan", jossa siis kerrotaan Suomen kuninkaista.
1783 -1884 j.a.a.
Venäjän keisarinna Katariina Suuri julkaisee kirjoituksen Venäjän historiasta, jossa hän pitää Venäjän perustajana pidettyä Rurikia suomalaisena kuninkaanpoikana. Teos julkaistaan saksaksi 1786.
1784 - 1800 j.a.a.
Henrik Gabriel Porthán julkaisee Paavali Juustenin Suomen piispainkronikan kommentoituna. Porthán kiistää suomalaisten omien hallisijoiden olemassaolon ja Suomen itsenäisen hallinnon ennen ruotsalaisten tuloa. Porthánin perustelut ovat kestämättömiä. Hän mm. väittää ettei Suomessa ei voinut olla kuninkaita, koska täällä ei ollut linnavuoriakaan.
Hyökkäilyn ymmärtää, sillä samoihin aikoihin Sprengtporten esitteli Venäjällä suunnitelmaa itsenäisestä Suomesta.
1789 j.a.a.
Kr.Gananderin Mythologia Fennica. Suomi esitetään vanhana kuningaskuntana.
1792 j.a.a.
Historian professori Billmark vastustaa Suomen kuninkaiden olemassaoloa.
Nykyaika
Suomalaisten muinaiset valtiomuodostumat ja hallitsijat salataan yhä edelleen huolellisesti sanomalehti-tason yleissivistyksessä ja kouluopetuksessa osana suomalaisen identiteetin hämärtämistä. 70-luvulta alkaen tilanne on entisestään huonontunut.