On hienoa, kun kaveri, jonka sopparia puolustin ja merkitystä korostin, onnistuu saamaan minutkin vaikuttamaan kiekkotietäjältä. Paljon hienompaa on, että vaan onnistuu.
Kuitenkin ne asiat, joita painotin (pelaajatyyppi, kokemus, puolustuksen balanssi ja inhorealismi loukkaantumisten suhteen) ovat kauden mittaan realisoituneet kaukalossa ja onneksi oli Viitanen.
Kun vertaan esim. Ilvosen esityksiä (Tämänhän peliaikaa Nicki Köpi katsoi Viitasen kovasti vievän) niissä peleissä, joita toisessa välieräparissa ehdin seurailla, ollaan vertailussa ihan eri planeetalla, eikä tarkoitus ole Ilvosta mitenkään dissailla. Kovissa peleissä vaan puhuu se kokemus, pää pysyy kasassa, eikä tunnetaso vie miestä kuin pässiä narussa, vaan ohjautuu oleellisen tekemiseen.
Sen verran kyllä hauaisin tähän laventaa ja nimenomaan keskustelutäkyksi vaikka sitten omassa topikissaan, jos siihen pohtijoita löytyy, että kun Köpin kanssa tuolloin kuukausia sitten väännettiin ja pohdittiin näitä pakkimaailman ihmeellisyyksiä, niin minun mielestä tämän kauden JYPissä on onnistunut aika ihanteellisesti se kokemus kontra uusien kykyjen sisäänajo. Jos kaudessa joukkue pystyy tuottamaan kaksi todella kovaa tekijää finaalijoukkueen runkopakistoon, kuten Näkyvä ja Auvity, on pakko taputtaa valmennukselle karvaisia käsiään, ei nimittäin ole ihan yleistä liigajoukkueiden keskuudessa.
Mä en vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää, mitä tepsin ohjaksissa pohdittiin, kun Viitaselle ei lyöty sopparia kouraan. Varsinkaan kun heidän puolustuksensa työskentelyä kauden mittaan katseli. Mutta en pane pahakseni lainkaan.