Tätä naiviutta minäkin olen otaksunut. En ole pystynyt Viitasen podcastia kuuntelemaan, kun jokin koko asetelmassa tökkii. Nimenomaan tuo naivius. Pa[l]kataan Rautakorpi ja sitten yllätytyään, kun Rautakorpi paljastuukin Rautakorveksi. Kyllä piti olla tiedossa, mitä on tilattu.
Niin tai sitten ei ole ollut naaiviutta vaan oikeaa erimielisyyttä hallituksessa siitä, mitä tehdään. Seppänen on halunnut jatkaa projektia kullan tekemiseksi p@$kasta alkemistisella pelitapaprojektilla, vaikka "prosessi" voi viedä vuosia; sitten on ollut niitä, jotka haluaa aiempaa parempaa tulosta heti vaikeiden vuosien jälkeen jollain luotettavalla pelitavalla, mihin Rautakorpi vastaan jollain tavalla (UTJ:na enemmän kuin valmentajana). Seppänen hävisi väännön ja tuli Rautakorpi.
Ei ole ihme, että UTJ:na silloin varsin kokematon Viitanen koki ahdistavaksi, että hänellä oli valmentajana Suomen menestynein UTJ Rautakorpi, millä oli vielä vahva seuran hallituksen tuki. Vähemmästäkin tulee stressiä.
Sitten kun Rautakorven ja Niemisen eka valmennuskausi oli sitä vetelää ihteään, 13. sija taas vaikka ei menty tyhjennysmyynteihin, niin silloin olisi ollut oikea paikka tehdä jotain. Loogisin ratkaisu olisi ollut siirtää Viitanen esim. hyvin tuntemalleen junioripuolelle korjaamaan Kökin tekemää tuhoa ja Rautakorpi varsinaiselle osaamispaikalleen UTJ:ksi. Plus sitten valmentajaksi esim. Karri Kivi, Raipe, svedu tai kanukki.
Mutta ei. Seppänen epäröi, Viitanen ei halunnut luovuttaa järkevästi, Rautakorpi ei halunnut luovuttaa järkevästi, ja muu hallitus ei halunnut tunnustaa virhettä Rautakorven valmennuspestissä, joten lähdettiin kuin Titanic kohti 100. juhlakautta samoilla toimilla odottaen eri tulosta.
Tämmöiset tilanteet kurmuuttaa eniten konsulttina, kun on melko selvä, mitä pitää tehdä, mutta sitten keskeisen päättäjät eivät tee sitä vääristä syistä (4 yleisintä itserakkaus, laiskuus, tyhmyys, ja ahneus). Siinä ei voi sitten kuin sanoa, että minun työni on tehty ja kaikkea hyvää jatkossa. Lasku tulee perässä ja eräpäivä on pian.