Tällä Saarinen saa ainakin multa kaiken anteeksi, ihan kaiken. Vaikka jannu lähtisi Tigermaiselle pettäjän, Urpilaisen aivan aluksi saatika lauta/lautaskasatielle, ymmärrystä löytyy. Tässä kaveri joka puhuu Tapparasta Ville Niemisen tyyliin. No, kukaan toki ei puhu Tapparasta kuin VN, mutta hyvällä tiellä ollaan. Koska on viimeksi ollut tällainen oma poika ruorissa, jolle Tappara on elämää suurempi asia? Saattaapi olla Korven Rane, jonka kirvesydän paistaa haastatteluissa edelleen ihanasti paksunkin, kultakäädyin koristellun oranssisen toppatakin alta. Saariselle heti 10 vuoden soppari. Okei, vituiks saattaa mennä mutta tällä miehellä mennään päätyyn asti! Saarisesta kirjoitetaan vielä lauluja, lausutaan sulosanoja, sanapuolistakin veistetään Ahjolan työväenilloissa runoja, Hämeenkadulle valetaan patsaita, moreenista irrotetaan taltoin ja teräksin siirtolohkareita suojaksi pahaa vastaan, mihin lasket mailasi kukat puhkeaa.
Huvittavaa tässä on tietenkin zorbas mukaan lukien se, että elämme edelleen kuin kädet veressä. Kun suonet pulppuavat verta, nostamme hilparat olalle ja vuodatamme lisää. Olemme sodassa, vaadimme Silvennoisen tuppea vadille, tupeeta saaviin, kielemme ryöppyävät sotaretoriikkaa.