Faneilla ei ole koskaan mikään hyvin. Milloin valitetaan pitkäjänteisyyden puutteesta, milloin vääristä hankinnoista ja milloin siitä, että pitkäjänteisyys ei olekaan hyvä asia. Kun heittää ilmoille kritiikkiä siitä, ettei Tappara käytä rahaa pelaajamarkkinoilla niin kannattajien yleisin vastaus on, että maltillinen linja on hyvä linja ja sitä tulee noudattaa. Ei sen niin väliä vaikka mitalia ei tule, pääasia on, että seura on ja voi hyvin.
Ihan ymmärrettävää tämäkin tietysti on ja Tapparasta yleensäkin välittyy kuva seurana joka ei riskejä ota. Ero vaikkapa naapurin on selkeä ja on yksi niistä asioista jotka jakavat väkeä kahteen leiriin.
Nyt kun seura julistaa, että ohjenuorana on pitkäjänteisyys niin johan alkaa soraääniä kuulua. Mikko Saarinen ei ole tarpeeksi hyvä ja pitää saada nimekkäämpi kaveri penkin päähän. Samaan lauseeseen saadaan vielä usein ahdettua ne faktat, että pelaajamateriaali on riittämätön mutta Saarisella ei menesty. Melkoinen ristiriita, vai?
Saarisen jatkosopimus pitäisi olla kaikkea sitä mitä Tappara-fanit arvostavat: "järkevä" päätös ja ennen kaikkea halvempi kuin moni muu. Mutta ei, metsään mennään ja lujaa. Petri Mattilan rooli on yllätys mutta sekin on osoitus siitä, että seurajohdolla sentään tuntuisi olevan selkeä ajatus miten se haluaa Tapparaa johtaa.
Ajatelkaapa nyt, Mikko Saarinen on pitkän linjan meikäläinen ja ollut liigajoukkueen mukana jo Mika Saarisen ajoista asti (2003-2004). Petri Mattilan jatkaminen Saarisen jälkeen jatkaisi vain tätä samaa linjaa. Onko tässä jopa yritys luoda tapparalainen toimintamalli ja tapparalainen pelityyli? Vihdoinkin voitaisiin sanoa pelaajalle, että jos tulet Tapparaan niin saat tätä ja tätä ja sinulta vaaditaan tuota ja tuota.
Juniorityön tehostaminen on tuttua sanahelinää lähes jokaisen liigajoukkueen taholta jo pitkältä ajalta. Jos Tappara onnistuisi tässä nyt niin olisi mahdollista luoda putki vaikkapa C-junnuista liigaan ja joukkueet pelaisivat tapparalaista lätkää (mitä se sitten ikinä olisikaan). Voisi puhua ns. Bluesin mallista. Entisiä pelaajia valmentamaan tai muuten junnukiekon piiriin touhuamaan nimenomaan jääkiekon kanssa jäällä. Ville Nieminen ja Janne Ojanen olisivat kovia nimiä.
Minusta tässä jatkosopimuksessa on myös jotain kunnioitettavaa. Toki ymmärrän, että liigajoukkueen tulisi myös tähdätä parhaaseen mahdolliseen menestykseen mutta jospa tällä hetkellä Tapparan rahkeet ovat tässä? Ei tämä ole enää se takavuosien suurseura mutta Tapparasta on tullut kaikessa hiljaisuudessa seura joka taas houkuttelee erittäin lupaavia pelaajia riveihinsä.
Nyt voisi olettaa, että Mikko Saariselle olisi muodostunut jo selkeä kuva siitä mitä hän haluaa tehdä ja myös se miten päämäärä saavutetaan. Tämä on oletus siksi, että en tunne Saarista henkilökohtaisesti. Jotenkin nyky-joukkuetta katsoessa saan sellaisen kuvan, että Tappara haluaa joukkueeseen omia pelaajia ja muualta halvemmalla irtoavia huippulupauksia. Mikko Saarinen sopii tähän kuin nenä päähän juuri pitkän historian ansiosta.
Meni syteen tai saveen niin tämä on rohkea päänavaus ja osoittaa vahvaa luottoa Saariseen. Se osoittaa myös sen, ettei edes mitalia haeta hinnalla millä hyvänsä vaan tärkeintä on katsoa aina jo ensi vuoteen.
Tätä samaa tässä on itketty jo kohta seitsemän vuotta, joten on varmasti ihan kohtuullista olla hetki hiljaa ja katsoa miten Tappara onnistuu ja riittääkö sen kärsivällisyys lopulta.