Yksi erittäin mielenkiintoinen pointti Rantasessa on se että hän on ehkä paras koskaan Suomesta tullut jääkiekkoilija, mutta hän ei ole ollut koskaan mikään teinitähti. Eli pelasi pelkästään omassa ikäluokassaan 15-vuotiaaksi asti, eikä senkään jälkeen mennyt mitään 2-3 vuotta alaikäisenä tekemään oikein yhtään mitään.
Aivan hel-ve-tin tärkeä viesti! Ja olisin mieluusti lainannut siitä joka sanan, mutta pitkät lainaukset ei oikein ole forumin lukemisen kannalta kovinkaan mieluisia.
Tätä toivoisinkin nyt nostettavan oikein urakalla ja jokaisessa käänteessä esiin, sillä paljon noiden juniorikiekkoilijoiden hommissa pyörineenä on monet kerrat ollut itselläkin niin itku kuin ärräpäätkin pinnassa kun on katsellut kuinka törkeästi joitain kiekkoilijanalkuja tuolla kohdellaan. Jos siis sattuu paska tuuri ja eksymään ihan väärään joukkueeseen.
Kun nykyään
aivan liian aikaisin aletaan odottamaan junnuilta dominointia (ja jotain epämääräistä "lahjakkuutta") ja koska vallitsevan dogman mukaan Nuori-Suomi oli paska juttu ja pilasi sukupolvellisen suomalaisia kiekkoilijoita, niin nyt ollaan sitten taas vedetty toiseen ääripäähän ja kelkasta pudotetaan armotta kaikki ne pois, jotka eivät ole jo ammattikiekkoilijan tasolla niin henkisesti kuin fyysisestikin 11-vuotiaana. Noin niinkuin ihan vähän vaan kärjistäen.
Kun pitäisi
aina muistaa se, että ihmiset kypsyvät ei tahtiin ja mitään ovia ei saa sulkea keneltäkään vain siitä syystä, ettei satu yksilönä olemaan juuri tietyllä hetkellä oman ikäluokkansa odotusten mukainen, etenkin siellä varhaisessa lapsuusvaiheessa oltaessa.
Toki on erilaisia joukkueita ja varmasti sellaisiakin, joissa tämä asia ymmärretään ja annetaan sovivaa tukea ja ymmärrystä lapsen kehitykselle, mutta itse olen nähnyt kyllä valitettavasti oikeastaan vain noita em. tapauksia.
Heti, kun pojilla alkaa jaottelu A, AA ja AAA-sarjoihin (ja se alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa), niin kyllä se vaan nyt niin menee että ne jotka sinne A-porukkaan pudotetaan, saavat siellä pelata koko "uransa" loppuun saakka eikä heitä koskaan enää sieltä tulla nostamaan edes kokeeksi AAA-sarjaan. Ei, vaikka kuinka hyvin olisi pelannut ja kehittynyt siellä A-sarjassa. Se kerran lyöty leima kun on niin vahva ja useimmissa tapauksessa vie kiinnostuksen lopulta koko lajiin ja päätyy lopettamiseen siinä viimeistään 13-vuotiaana. Monesti olen tosiaan miettinyt surullisena, että mitäköhän jos meillä olisi ihan toisenlainen, reilumpi systeemi käytössä niin mistäs sen tietää mitä siitä ja siitäkin pojasta olisi vielä tullutkaan.
Ja tämän karun totuuden tietävät kyllä kaikki vähänkään halleilla pyörineet ja siitä syystäpä kaikki valtaa omaavat kiekko-isät tyliin Koivu ja Aho (sekä kaikenkarvaiset valmentaja-isät) pitävät kyllä huolen siitä että heidän poikansa pääsee heti alusta alkaen pelaamaan siellä ylemmässä sarjassa, oli kyvyt sitten mitä tahansa. Koska muuten se kasvu ja kehitys ja urapolku tyssää jo heti ennen kuin on ehtinyt alkaakaan.
Tästä syystä arvostan erityisen paljon niitä harvoja, jotka ovat kyenneet pääsemään tuon myllyn läpi ilman mitään kulissien takaisia suhmurointeja, pelkästään omalla työnteolla ja palavalla halulla kiekkoiluun, mutta ne tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia. Ehkä Rantanen on sitten yksi niistä, mene ja tiedä?
Niin paljon kuin Laineesta, Ahosta jne. pidänkin, niin silti ottaa päähän se että heidän poikkeuksellisen aikainen nousu maailman terävimmälle huipulle vain korostaa tuota, että kaikkien muidenkin pitäisi sitten olla kokonaisvaltaisesti valmis paketti jo 18-vuotiaana, muuten mistään ei tule mitään ja ovet sulkeutuvat loppuiäksi kiinni.
MUOKS/: tuossa tosiaan aiheesta hyvä pidempi juttu:
Mikko Rantanen ei mahtunut 15-vuotiaana juniorijoukkueensa kokoonpanoon – kuusi vuotta myöhemmin hän johtaa NHL:n pistepörssiä
Erityisen hellyyttävä oli tuossa tuo valokuva, missä 8-9 vuotias Mikko Rantanen on Selänteen kanssa yhteiskuvassa :)