Aivan varmasti yrittävät, jos sellaisia on saatavilla. Oikeasti hyviä pelaajia on niin vaikea saada, että jos sellainen UFA-markkinoille tulee niin siitä voi kyllä ylihintaakin maksaa.
Häntäpään joukkueilla on usein sillä hetkellä palkkabudjetissa tilaa, mutta fiksut GM:t varautuvat "pian" edessä oleviin kärkipäässä varattujen kavereiden pitkiin ja kalliisiin jatkosopimuksiin. Top vitosessa varaavat seurat ovat huippukunnossa ehkä kolmen-seitsemän vuoden päästä nykyhetkestä ja silloin tämän hetkiset UFA-sainaukset ovat jo uransa viime vaiheissa ja ovat ison palkkansa kanssa rasite organisaatiolle.
Jos ajatellaan esim. ketjussa aiemmin mainittua Anaheimia. Seuran pitää kahden seuraavan kauden aikana tehdä sopimus tulevan ykkösvahdin Dostalin, tulevien top6/9 -hyökkääjien Carlssonin, Gauthierin, McTavishin, Zegrasin ja tulevien top4/6 -pakkien LaComben, Zellwegerin ja Mintuykovin kanssa. Noihin soppareihin palaa rahaa ja paljon.
Luulen että kilpailu kalliimmista UFA-pelaajista ei ole oikeasti niin kovaa kuin media ja pelaaja-agentit antavat ymmärtää. Ihan kärkipään seuroilla on harvemmin palkkabudjetissa niin paljoa tilaa ja keskikastin porukoissa pitää olla erityisiä vetovoimatekijöitä, jotta pelaaja perheineen jaksaa lähteä muuttorumbaan.
Ja onhan onhan UFA:n sainaaminen ylihintaan riski myös seuran toimitusjohtajalle (hallintoneuvoston puheenjohtajalle/presidentille), sillä ne ovat isoja taloudellisia sijoituksia. Tietenkin voihan keskikastin GM:ä haalia pari-kolme ylihintaista ja -pitkää UFA-sainausta toivoessaan menestystä ja jättää sitten paskat sopparit seuraajansa siivottavaksi - että terveisiä vaan Brad Trelivingille Torontoon, joka jätti seuraajalleen Craig Conroylle tosi kivan perinnön.
Kun ajatellaan tulevan kesän kahta kalleinta UFA:aa Rantasta ja Marneria, niin kuinka monella seuralla on oikeasti varaa tai tarvetta sainata ko. pelaaja seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi 12 - 14 miljoonan vuosipalkalla?
