Jotenkin jaksanut huvittaa seurata tätä keskustelua, missä Mikko Rantasta ja hänen agenttitoimistoaan on syytetty ahneudesta sopimusneuvotteluissa.
Yleensä sopimuksia ja niiden suuruuksia miettiessä käytetään vertailukohtana jo aiemmin solmittuja edes suunnilleen samantasoisten pelaajien sopimuksia.
Rantasen tapauksessa yläraja voisi olla Patrick Kanen sopimus Chicago Blackhawksin kanssa. Hänen syksyllä 2015 voimaan tullut kahdeksanvuotinen sopimus oli suuruudeltaan 10,5 miljoonaa dollaria vuoteen eli 14,7% tuolloisesta palkkakatosta. Se vastaisi ensi syksyn palkkakatossa koko lailla tarkkaan 14,0 miljoonan dollarin vuotuista palkkaa, eli tarkalleen sellaista sopimusta minkä Leon Draisaitl nyt teki.
Patrick Kane oli kuitenkin tuolloin nuorempi, parempi ja myös meritoituneempi kuin Mikko Rantanen tällä hetkellä, eli siinä mielessä Rantanen ei mielestäni perustellusti ansaitsisi yhtä hyvää sopimusta. Toisaalta palkkakatto tulee nyt nousemaan nopeammin kuin koskaan aikaisemmin ja tämä on tiedossa. 14,7% syksyllä 2026 alkavan kauden palkkakatosta on jo 15,3 miljoonaa dollaria ja syksyllä 2027 alkavan kauden palkkakatosta laskien hurjat 16,7 miljoonaa dollaria. Mikään ei viittaa siihen suuntaan, että tuon jälkeenkään NHL:n palkkakaton nousu tulisi oleellisesti hidastumaan. Siinä mielessä edes tuo 14 miljoonaa vuoteen ei olisi mikään älytön ylipalkka.
Jos halutaan tuoreempia esimerkkejä, niin William Nylander on aika hyvä vertailukohta kohtuulliselle alimmaispalkalle, jonka Mikko Rantanen ansaitsee. Nylander pelaa tällä kaudella ensimmäistä vuottaan 11,5 miljoonaa dollaria tuovasta sopimuksestaan. Tuo on tämän kauden palkkakatosta 13,1%, joka vastaisi ensi syksynä vastaavaa palkkaa kuin 12,5 miljoonaa dollaria vuoteen. Tämä olisi siis ehdoton lattia neuvotteluille, sillä Mikko Rantanen on kaikilla mahdollisilla mittareilla meritoituneempi kuin William Nylander oli sopimusta solmiessaan.
Toinen vertailukohta voisi olla David Pastrnak, jonka 11,25 miljoonaa dollaria vuoteen tuova maksimimittainen sopimus astui voimaan syksyllä 2023. Tuo oli siihen aikaan 13,5% palkkakatosta, joka vastaisi syksyllä 2025 12,9 miljoonaa dollaria vuoteen. Omasta mielestäni Pastrnak on parempi pelaaja kuin Mikko Rantanen, mutta asiasta voi olla toistakin mieltä. Yleisesti oltiin kuitenkin sitä mieltä, että Pastrnak teki tuolloin Boston Bruinsin kanssa enemmän tai vähemmän alennussopimuksen. Jos Pastrnak ja hänen taustajoukkonsa olisivat osanneet yhtään ennustaa palkkakaton näinkin hurjaa nousua, niin tuskin olisivat tuohon nyt solmittuun sopimukseen suostuneet.
Jos Mikko Rantanen olisi päätynyt siihen ratkaisuun, että hän olisi mennyt aidosti testaamaan vapaat markkinat heinäkuun alusta lähtien, niin oikeastaan ainoa edes jollain tavalla samalla postinumeroalueella oleva vertailukohta palkkakattoajan vapaana agenttina olleista laitahyökkääjistä olisi Artemi Panarin. Venäläinen solmi syksyllä 2019 alkaneen 11,64 miljoonaa dollaria vuodessa takaavan sopimuksen New York Rangersin kanssa. Tuo oli 14,3% palkkakatosta, eli syksyn 2025 palkkakattoon suhteutettuna 13,65 miljoonaa dollaria vuoteen.
Jos Rantanen olisi odottanut kesään asti, niin nousevan palkkakaton maailmassa tuo olisi ollut minimi, joka Rantaselle olisi ollut tarjolla. Minimi. Rantanen on selvästi kuumempaa kamaa kuin mitä Panarin oli tuolloin. Toki erona tähän Starsin kanssa solmittuun sopimukseen on se, että tuossa olisi maksimipituus seitsemän vuotta, kun nyt solmittu sopimus on pituudeltaan kahdeksan vuotta.
Uskaltaisin väittää, että vapailla markkinoilla joku Chicago Blackhawks olisi tarjonnut Rantaselle yli 14 miljoonaa dollaria vuoteen takaavaa seitsemän vuoden mittaista sopimusta. Nyt tuota ei päästy ikinä näkemään, mutta näin väittäisin.
Näihin kaikkiin laitahyökkääjien saamiin sopimuksiin verrattuna Colorado Avalanchen tarjoama 11+ miljoonaa dollaria vuoteen oli suorastaan loukkaavan alhainen tarjous. Naurettava tarjous. Rantasen agentti olisi sellaiseen suostuessaan ollut saman tien valmis saamaan potkut työstään. Raporttien mukaan Rantasen agentit lähtivät liikenteeseen jostain 14 miljoonan tai lähelle vuosipalkan tuovasta pyynnöstä, joka oli sekin luultavasti vähäsen yläkanttiin. Rantanen oli kuitenkin valmis tulemaan pyynnöstä alas, ja on hyvinkin mahdollista että suunnilleen 12,5 miljoonaa dollaria vuoteen (Nathan MacKinnonin vuosipalkka on 12,6 miljoonaa dollaria) olisi riittänyt. Mutta edes likelle tuota ei koskaan päästy, sillä GM Chris MacFarlandilla ei ollut missään vaiheessa edes aikomusta päästä Rantasen kanssa sopuun jatkosta. Syitä tässä ketjussa onkin mainittu jo pilvin pimein.
Mikko Rantanen saa nyt siis kesään 2033 asti keskimäärin 12 miljoonaa dollaria vuoteen Dallas Starsilta. Tuo on suhteellisesti suunnilleen samaa luokkaa kuin mitä Jonathan Huberdeau sai Calgary Flamesilta, paitsi nyt palkkakatto nousee vauhdilla ja se on tiedossa. Toisin kuin Huberdeaun tehdessä sopimuksensa. Tällainen sopimus kannattaa solmia Mikko Rantasen tasoisen pelaajan kanssa sata kertaa sadasta, ja eiköhän Rantanenkin saa kuitenkin leipää pöytään ja ehkä halutessaan voita leivän päälle.