Jossiteltavaahan Jukurien kaudesta jää, se on valitettava tosiasia. Näihin moniin asioihin varmasti tullaan täällä ottamaan kiinni, mutta itse haluan nyt kerralla käsitellä yhden asian, joka itseäni arveluttaa.
Jokinen valehtelee itselleen ja muille laittaessaan tehottomuuden syyksi koko kauden mitassa sen, että kaikki tärkeimmät keskikastin kilpakumppanit varustettuna suunnilleen yhtä laadukkaalla tai osin hieman huonommalla pelaajamateriaalilla ovat jättämässä nyt Jukurit taakseen.
Tänäänkin maaliodottama oli suunnilleen tasan ja pitkän kauden aikana puolestaan "tehottomuus" tasoittuu tai oikeammin paljastuu ennemmin joukkuepelitason kysymykseksi, ellei sitten joukkueen kollektiivista itseluottamusta maalintekoon ole ratkaisevasti saatu tavalla tai toisella murennettua. Huono maalivahtipeli vaikutti kyllä kauden aikana maalinestotehokkuuteen negatiivisesti, mutta se on kuitenkin ollut Jukureilla siitä huolimatta keskitasoa, toisin kuin hyökkäämisen tehokkuus.
En vain itse näe merkkejä siitä, että Jokinen olisi kasvamaisillaan sellaiseksi valmentajaksi, joka analyyttisesti pohtisi/pitäisi kokonaisuuden kannalta merkittävinä/osaisi käytännön tasolla valmentaa niitä pieniä asioita, joita Jukurit ennen kaikkea hyökkäämisessä tekee "sinne päin". Liialliseksi ja myöhästeleväksi luisuneesta prässäämisestä luovuttiin muutama viikko sitten ja saatiin vastustajien suorahyökkäyspelaaminen kuriin eikä puolustusalueen puolustamisessa ole oikeastaan koko Jokisen aikana ollut yksilötason virheiden lisäksi suurta moitittavaa. Sen sijaan siitä miten Jukurit hyökkää (joka vaikuttaa toki myös siihen, miten seuraavaksi joudutaan puolustamaan) on edelleen pakko herättää kysymyksiä. Tästä tulee nyt liian pitkä teksti, mutta on pakko listata näitä asioita, joita ei ole saatu tai oikeammin kaikesta päätellen ei ole haluttu saada näkymään näiden kahden vuoden aikana:
1) Viisikon tiiveyttä silloin, kun sitä ilmiselvästi tarvittaisiin - tämä aiheuttaa valtavaa haastetta jatkuvasti niissä hetkissä, kun vastustaja puolustaa tiiviisti keskialueellaan. Jokinen haluaa pitää viisikon venytettynä, joka antaa mahdollisuuden laadukkaisiin vastahyökkäyksiin silloin kun sellainen pystytään pelaamaan, mutta kustannus on, että vastustajan ehtiessä organisoitumaan tai Jukurien joutuessa lähtemään omista viiveellä se ei kykene luomaan laadukkaita suorahyökkäyksiä usealta kaistalta ja myös prässäämään joudutaan väärän rytmin takia toisteisesti seisovilta jaloilta hyökkäyssiniseltä. Repivällä hyökkäämisellä ja viisikon venyttämisellä on perusteensa, mutta viisikon pitäisi pystyä tunnistamaan, milloin näin kannattaa pelata ja milloin se vain tuhoaa mahdollisuuden jatkaa peliä laadukkaasti keskialueen yli (esim. kontrolloidut lähdöt trapia vastaan).
2) Ei ole pyrkimystä pitää kenttätasapainoa eli hyödyntää koko kentän leveyttä pitämällä painotonta hyökkääjää leveällä ja muitakin hyökkääjiä omilla kaistoillaan, vaan nopea pystyyn pelaaminen on itseisarvo ja tämän toteuttamiseksi hyökkääjät tekevät ylijuoksuja pelin puolelle ja muutenkin leikkailevat kaistoillaan summittaisesti, mikä edelleen vaikeuttaa tai tekee mahdottomaksi suorahyökkäämisen kiihtyvästi ja usealta kaistalta.
3) Ei ole kiekkokontrolliajattelua lähtöpelissä ja keskialueella - kun tulee tilanne, jossa hyökkäämistä ei pysty jatkamaan (esim. voitettu irtokiekko ja samalla vanha viisikko vaihtamassa/alivoimainen lähinnä kiekonmenetykseen tuomittu hyökkäys), Jokisen mielestä on edullisempaa antaa kiekko (ja hyökkäysvuoro) vastikkeetta pois kuin pitää se itsellä
4) Ei ole kiekkokontrolliajattelua hyökkäysalueella - Jukurit toimittaa kiekkoa hyvin pohjoisamerikkalaisesti nopeasti maalia kohti sellaisistakin asemista, jossa maalinteon tukitoimet on heikot (esim. maalivahdin sivuttaisliike, oikea-aikainen maski tai kiekottomien liike kohti maalia puuttuu). Periaatetta pitkiin hyökkäyksiin ja maaliodottaman/jäähyn tuottamiseen niiden kautta ei juurikaan näy, edes toisissa erissä. Jukurien laskennallinen tehokkuus on aivan ansaitusti huonolla tasolla - ratkaisuyrityksiä tulee paljon, mutta ne ovat laadullisesti heikkoja. Tämä oli tilanne jo viime kaudella, lisääntyvässä määrin keväällä, ja jo silloin Jokinen päivitteli asiaa esittäen tietämätöntä.
5) Yltyleensä pelissä ei ole sellaista selvää rakennetta ja toisteisuutta, joka lisäisi pelinopeutta sitä kautta, että pelaajat tietäisivät selkäytimestä toistensa sijainnit ja liikesuunnat kentän eri alueilla. Jukurien pelaama jääkiekko ei mitenkään mahdu "yhteistyön jääkiekon" määritelmään, jossa kilpailuetua haetaan siitä, että yksilöllä on viisikko tukenaan jokaisessa pelitilanteessa. Jokinen on valinnut sellaisen lähestymistavan, jossa pyritään eri tavoin maksimoimaan luistelun, kamppailuiden ja maalipaikkojen vaihdon määrä ja olemaan näissä vastustajaa parempi.
Tämä kaikki toimi viime kauden runkosarjassa parin ylivertaisen kärkipelaajan ja vastustajien sopeutumattomuuden avustuksella hyvin, playoff-sarjassa jouduttiin jo hieman kiusallisella tavalla oppilaan rooliin, tämä kausi päättyy runkosarjaan. Onko Jokisen valmennusprosessi ja Jukurien pelaaminen isossa kuvassa ja kilpailuedun tavoittelun kannalta menossa sellaisella järjestelmällisellä tavalla eteenpäin, että tässä voidaan täysin luottavaisin mielin jäädä odottelemaan, josko ensi kaudelle saataisiin koodinimet Palmu, Räty ja Salminen?
Jopa hieman kevyemmällä asenteella jääkiekkoa seuraavatkin voivat jo ensi kaudella hieman kohotella kulmiaan, jos jokainen peli ratkeaa jälleen tehottomuuteen.