Larssonhan tuota sentterin roolia olisi pelannut ja varmasti pelannutkin helvetin paljon paremmin kuin Granlund missään vaiheessa tällä kaudella. Nyt vain kävi niin, että Pominville haluttiin ja Larssonista piti valitettavasti luopua. Samalla annettiin Granlundille vielä uusi mahdollisuus sentterin tontilla kun tuota paikkaa pääsi nyt vakituisesti Aerosissakin pelaamaan, mutta ihan lapanen se oli taas.
Ja nostettavien sentterien listalla ei ollut muita edes teoriassa kakkosketjun rooliin sopivia senttereitä. Brodziakia tuossa olisi Yeo voinut tietysti koittaa ja Wild olisi voinut nostaa vaikka Dowellin ylös ja peluuttaa Ruppia taikka Konopkaa kolmosen keskellä. Nyt kuitenkin tehtiin tämä päätös ja vituiksi se meni niin Granlundin kuin Wildinkin puolesta.
Se mikä tapahtuu mielikuvitusmaailmassa on ihan höpöhöpöä. Vastaavasti niin kuin oli puheet Granlundin valmiudesta ja dominoinnista ennen kauden alkua. Pelit ne vasta näyttävät todellisen tason ja sen suhteen jonkun Larssonin näytöt ovat aivan yhtä vahvat tai heikot kuin Mikenkin. Jos Wildin managementin miehet olisivat pitäneet Larssonia Mikkeä parempana, niin varmaan olisivat sitten treidanneet toisen miehen Buffaloon.
Granlundin dissaaminen on aivan yhtä yksisilmäistä ja asiantuntematonta kuin oli se heruttelukin ennen kauden alkua. Jos asioita katsotaan vähän pidemmässä perspektivissä, niin Granlundin pelityylillä ja fysiikalla olisi ollut ihme, jos hän olisi ollut suoraan valmis mestaroimaan NHL:ssä. Mikko Koivun fysiikka ja pelityyli on ja oli erilainen, kun hän tuli Pohjois-Amerikkaan ja hänkään ei ollut valmis. Pitänee vissiin muistuttaa, että Koivu opetteli peliä yhden täyden kauden AHL:ssä ja sen jälkeen yhden täyden kauden 4.-ketjun sentterinä pienillä minuuteila ja vasta sen jälkeen oli valmis nykyiseen rooliinsa. Ja nyt katsottuna ratkaisut olivat hänen kohdallaan täysin oikeat.
Sekä Mikko että Jukka Koivu ovat myöhemmiin kiittäneet Jacques Lemairea oikeista ratkaisuista Mikon kohdalla. Lemaire ilmeisesti luistelutti Mikkoa aivan pirusti sen ensimmäisen NHL-kauden aikana. Voi ehkä sanoa, että hänellä painoarvo oli silloin treenaamisessa. En tiedän muistaako kukaan, mutta Koivun siirtyessä TPS:stä jalkanopeus oli hänelle kansainvälisiin ja NHL-peleihin ongelma. No kaikki näkevät, että ei ole enää.
Luistelunopeuden kehittäminen yli 20-vuotiaalla pelaajalla ei vain ole kovin helppoa. Mikke pystyi kehittämään luistelusopeuttaan reilusti toiselle liigakaudelleen, mutta sen jälkeen kehitystä ei ole kauheasti tapahtunut. Kuten Koivun kehitys osoittaa mahdotonta se ei ole, mutta vaatii hemmetisti työtä ja sillä kuormitusmäärällä pitäisi sitten vähentää pelaamista välttääkseen loukkaantumiset.
Mikestä tulee vielä hyvä NHL-pelaaja. Nyt toivoisin malttia ja kohtuullisuutta häneen kohdistuvissa odotuksissa ja arvostelussa.