Vellun Ässät hävisi kauden alussa kuusi peliä sillä rosterilla. Toimitusjohtaja Ketola antoi Vellulle potkut ja paikalle saapui jääkiekkoleijona Turusta. Tami sai tuon porukan lentoon. Vellun sanojen mukaan joukkue on jo hävinnyt vieraspelin Nakkilan kohdalla, mutta Tamin tulon jälkeen matkattiin kuin maailmanmestarit.
Eipäs oiota ihan kaikkia mutkia.
Ketolahan kerjäsi verta nenästään kasaamalla tuon 96-97 kauden joukkueen siten, että hyökkäysessä oli aivan ylivoimainen suomenmestariaines ja puolustus rakentui 90 % Kari Takon varaan sekä loput sille, että Kivi ja Rajamäki vetää 35 minuutin peliaikoja. Niissä Ketolan kuudessa matsissa kauden alussa puolustuksen rungossa hääri sellaisia sankareita kuin Alex Weinrich, Petri Tuomisto ja Antti Boman. Siinä saa vetää hyökkäys kaksinumeroisia maalikarkeloita ilta illan perään ja Takon napata veräjällä kolme tähteä per ilta ja siltikin on epävarmaa jääkö pisteet itselle vai ei.
Siinä kokoonpanossa millä Tamminen vei porukan runkosarjan seitsemänneksi pelasi jo ihan toinen puolustus. Tuon em. sankariston korvanneet Taubert ja Santeri Immonen eivät varmasti olleet liigan kärkipakkeja, mutta pelasivat oman uransa parasta kiekkoa ja olivat jäällä paljon enemmän kuin nimensä selässä.
Pudotuspeleissä tuli ekalla kaudella vastaan Jursin kivikova TPS. Muistaakseni vierasvoitto Turusta ja täysi halli kotona. Takko kuumeessa, päästi luvattoman helppoja, kenttäpelissä oltiin selvästi edellä. Tamin vika tietysti, ettei rohjennut jättää Karia sivuun. Sarja kääntyi Turkuun, mutta lähellä se oikeasti oli.
Niin, vastus oli tietysti tuossa heti kärkeen kova mutta miksi...?
Kyllä niiden ensimmäisten kuuden matsin jälkeen olisi pitänyt pystyä kirimään ylemmäs kuin tuo. Sitten olisi vastuskin ollut toista luokkaa.
Tamin toinen kausi alkoi: Vujtek saapuu, ei saavu, mutta tulee kun tulvat helpottaa, ei tulekaan kun meni amerikkaan. Tilalle ei löydetty sopivaa kaveria ja vielä kun Korpisalo lähti Saksaan, niin siinä oli kaksi isoa palaa poissa. Pleijareissa tuli heti vastaan "SE" HIFK. Voitte vilkaista Erkan ja Summasen valmentaman joukkueen rosteria. Mielestäni se on liigan kaikkien aikojen paras. Ässillä ei mitään saumaa. Ehkä alettiin myös Tamiin väsyä.
Nimenomaan alettiin väsyä. Tälläkin kaudella kokoonpano vilisi ties millaista nimimiestä kun seurajohto hankki rinkiin tismalleen kaikki nimet, joita Tamminen älysi pyytää. Siinä ei ole selittelyille sanan sijaa. Jos ei niillä satsauksilla saanut jengiä korkeammalle niin on turha valittaa, että vastaan asettui liian kova ifk.