Myllylähän myönsi oikeudessa ainoastaan EPO-hormonin käytön. Immonen kiisti oikeudessa kaiken, mutta myönsi myöhemmin käyttäneensä kasvuhormonia ja EPO-hormonia. Sami Heiskanen taitaa olla hiihtäjistä ainoa, joka on julkisesti kertonut EPO-hormonin hyödyistä. Heiskanen kertoi, että muutaman viikon EPO-kuurilla hänen hemoglobiini arvonsa nousi 150:stä 180:een asti. Heiskanen kertoi, että esim. ylämäissä hyöty oli todella suuri, kun ei hengästynyt.
Edelleen esim. Vähäsöyrinki on kiistänyt edelleen dopingin näytön, vaikka esim. Kyrö kertoi oikeudessa Pekan tuoneen hänelle 1998 säilytykseen EPO-hormonia ja kasvuhormonia. Myöskään Kirvesniemi ei ole myöntänyt mitään, vaikka julkisuudessa pyöri testipöytäkirjaa, missä Kirvesniemen kohdalla oli tutkittu hormoneilla saatava hyötyä kokeneemman ja iäkkäämmän huippu-urheilijan kohdalla.
Minusta juuri tuo peittely ja salailu pitää yllä sitä ihmisten kiinnostusta. Kai osa edelleen uskoo, että karpaasien menestyksen salaisuus oli ternimaito ja alppimaja. Kun lyötisiin kerralla faktat tiskiin, niin asia olisi siinä. Sama koskee suomalaista yleisurheilua 1970-luvulla.
Kuten Immonen kertoi Urheilusanomien liitteessä, hän aloitti dopingin käytön, kun hävisi kärkeen pari minuuttia huippukalustolla ja huippuhiihdolla. Punaposkiset miehet menivät järjetöntä vauhtia, kuten Immonnen jutussa kuvaili. Tuolla aikakaudella ei ollut mitään mahdollisuutta pärjätä ilman EPO:a, kun tasoitusta olisi joutunut antamaan 10 km hiihdossa yli minuutin muille. Myös huippukunto oli "helppo" ajoittaa arvokisoihin kuurilla.
Nykyään uskun huippujen käyttävän anabolisia steroideja lähinnä kesän kovimmalla treenikaudella. Aineiden avulla pystytään palautumaan kovista treeneistä nopeammin ja toipumaan pikkuvammoista hetkessä.
Kyllähän nykyään huomaa minusta konkreettisesti sen, että juuri hiihdossa ja maantiepyöräilyssä on vauhti laskenut äärimmäistä kestävyyttä ja suorituskykyä vaativilla reiteillä 1990-luvun ja 2000-luvun alun huippuvuosista.