"Tämä on kyhäelmä, jota en koskaan uskonut joutuvani kirjoittamaan. Tai en minä tätä itse kirjoita, kunhan sanelen jotain. Minut on kohdannut kiinni jääminen. Taloudellinen tulevaisuuteni on murtunut, eikä ketutukseni määrää voi sanoin kuvata. Iso osa maailmaani mureni, kun sain vastoin kaikkia ennakkolupauksia kuulla antamani doping-näytteen olevan positiivinen. Elämäni pahin painajainen oli alkanut.
Olen elämässäni aina pyrkinyt itse pääsemään parhaille palkoille, ja niin teen myös nytkin. Huippu-urheilijana minun olisi itse pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen käyttämieni aineiden saattavan näkyä testeissä. Nyt saan tästä valtavasta mokauksesta kärsiä ainakin kaksi vuotta. Suomen urheilumaineella ei tässä nyt ole niin suurta väliä.
Mielessäni pyörii monia kysymyksiä, kuten esimerkiksi se, kuka olikaan se ulkomaalainen, joka lahjoitti kamaa asiasta "rehellisen Lapin miehen sanan" antaneelle Isometsälle. Vaikka kuinka yritän kääntää ihmisten katseet omasta munauksestani muualle, en voi tapahtunutta muuttaa. Uskon, että Jumala tahtoi näin kohdallani käyvän. Tämä uskoni pohjaa siihen, ettei Jumalalla voi olla parempaakaan tekemistä kuin tarkkailla ja ohjailla yhden suomalaisen hiihtäjän tekemisiä. Sydämeni pohjasta annan kuitenkin käryni anteeksi suomalaisille ja koko urheilevalle maailmalle. Samalla esitän ikään kuin nöyrät kiitokseni kaikille tukijoilleni vuosien varrelta. Rahaa tuli ja balalaikka soi. Te olette perheeni ohella auttaneet minua jaksamaan, eikä lisätuki olisi pahitteeksi. Tilinumeroni teillä on.
Urheilu antoi minulle paljon, muun muassa miljoonatulot. Paljon se myöskin otti, kerrankin minun piti jättää karaokeilta väliin, kun olin luvannut lykkiä kilpaa jossain. Nyt ei ole enää kiire, paitsi pesemään käsiä. Taistelu on ohi. (Tai ei se oikeasti ole, tuo lausahdus vaan kuulostaa sopivan nöyristelevältä.) On aika uuden elämän, mikä minun tapauksessani tarkoittaa sitä, että ramppaan television keskusteluohjelmissa avautumassa tai jotain.
Kauan sitten, kun pienenä poikana Tervanevalle ensimmäisen kerran jalkani upotin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta joku teki myöhemmin televisiosarjan Suuri Seikkailu. Siinä tosin vääristeltiin elämääni, sillä minä en ole koskaan ollut noin 20 miestä ja naista Posiolla. Täytyypä muistaakin lähettää tuotantoyhtiölle lasku. Joka tapauksessa siitä huolimatta vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes joku huomautti minulle, ettei sukeltaessa kannata käyttää pelastusliivejä. Ilmankos tuntui sukeltaminen hankalalta. Joka tapauksessa tuhannet litrat hikeä ja kyyneleitä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin kuitenkin pankkitilin, jonka avulla selviän tästäkin kahden vuoden kilpailukiellosta.
Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Tervanevan mystinen kutsu. Tai ei se oikeastaan mikään mystinen kutsu ole, pudotin sinne kännykkäni ja aina silloin tällöin se pirahtaa, kun joku pyytää keikalle, evankeloimaan tai kansanedustajaehdokkaaksi tai jotain. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen... tai ainakin toiseksi viimeisen... no, oli miten oli, vaellan sinne, polvistun, myönnän että kaikkea sitä sattuu ja pyydän, että selitykseni harmaasta alueesta menisivät läpi urheilutoimittajille, ovat ne ennenkin huonoja selityksiä nielleet.
Epolassa ihan milloin sovitaan
Mika Marttyyri"
