Tuleeko sieltä nykyisinkään ulos yhteiskuntaan sopeutuneita lihaskimppuja vai veilä uusia temppuja oppineita moniongelmaisia luihuja? Kuika voi sopeutua yhteiskuntaan jos on sullottuna samaan porukkaan samanhenkisten kriminaalien kanssa? Vankeuden on tarkoitus eristää ja näin ehkäistä uusia rangaistuksia sekä toimia tehokkaana pelotteena. Myös rangaistusajatukselle on kannatusta.
Vankeusrangaistuksen tarkoituksia ovat
a) estää rikollista tekemästä lisää rikoksia,
b) tehdä rikollisesta yhteiskuntakelpoinen,
c) "hyvittää" uhreille/yhteiskunnalle aiheuttama vahinko,
d) toimia pelotteena rikoksen tekoa aikoville
Kaikki edellämainitut ovat ongelmallisia. A-kohta usein toimii vain tilapäisratkaisuna ja lykkää ongelmia tuonnemmas. Toisaalta se voi myös siirtää rikoksen tekemisen kaduilta kiven sisään. En ole niin lynkkausmyönteinen, että näkisin tässä mitään positiivista. Esimerkiksi pahoinpitelytapauksissa toinen vanki ei ansaitse pahoinpitelyä, hän ansaitsee sen hänelle langetetun tuomion. Valitettavasti vankiloissa (jopa Suomessa) elää voimissaan tiettyjä yhteiskunnan hiljaisesti hyväksyttyjä koodistoja, joissa tietyntyyppiseen rikokseen syyllistyneiden pahoinpitelyä ja jopa murhaa pidetään hyväksyttävänä.
En tietenkään ole niin naivi, että uskoisin vankilan ryhdistävän ressukoita kuin Viagra vanhusta. Mutta sen tulisi kuitenkin olla vankilajärjestelmän ensisijainen tavoite. Täydellisyyteen ei tulla koskaan pääsemään, eikä kaikista pysty tekemään yhteiskuntakelpoisia. Tämä on asia joka on loppujen lopuksi vangista itsestään kiinni ja pohjaltakin pystyy nousemaan, kuten Christer Lybäckin tarinan tuntevat tietävät. Vankeusjärjestelmän tulisi siis olla sellainen, mikä on kannustava, mutta ei hyysäävä. Tärkeää on koulutus (joka puuttuu hyvin usealta), mielenterveydellinen tuki sekä vaihtoehtoiset rangaistusmuodot (valvottu koevapaus, avovankilat jne). Näistä jälkimmäisintä ei saa toteuttaa vain taloudellisten säästöjen takia.
Pelotevaikutuksesta on kirjoitettu jo aiemminkin. Palatakseni asiaan, eli kuolemantuomioon, siihen johtavien rikosten ehkäisyyn ei ole mitään pelotevaikutusta. Vakavimmat rikokset tehdään tunnekuohussa tai muuten epävakaassa tilassa, eikä siinä mietitä mahdollisia seuraamuksia.
Uhrien hyvitykseen en myöskään usko. Esim. minua/lähipiiriäni kohtaan tehty rikos ei hyvity vankilalla eikä edes tekijän kuolemalla. Toki tällaiseen tilanteeseen joutuessani saattaisin toivoa tekijän tuskaista kuolemaa tai sellissä virumista, mutta sillä ei ole mitään tekemistä hyvityksen kanssa vaan se on yhteisön antama kosto.
Palataan taas lähemmäs ketjun asiaa. Muutama vuosi sitten tehty BBC-dokumentti "How to Kill a Human Being" yrittää selvittää humaania tapaa tappaa ihminen. Löytyy YouTubesta kokonaisuudessaan siitä Scott Stevensin TOP10-taklausten ja Perikato Hitler-hassutteluiden välistä. Ei vaan tosissaan, ihan pätevä pätkä tuo. Dokkarissa tulee myös ilmi se pointti, että yritetäänkö humaaneilla teloitustavoilla luoda ihmisen tappamisesta muka jotain lääketiedettä. Niin, yritetäänkö?