Vähän haikea katsoa tuota omaa ketjunavausta neljän vuoden takaa. Tuolloin ei oikein oltu tyytyväisiä edes viidenteen sijaan, mutta sen jälkeen onkin luisuttu oikein kunnolla vaikka keväällä -08 pronssilla käväistiinkin.
Mietin että mikä on pidemmällä aikavälillä johtanut siihen että nyt syyskuussa 2011 ollaan tukevasti sarjan viimeisenä neljän murskatappion myötä. Tässä joitain syitä, tärkeitä enemmän tai vähemmän.
- Mikko Saarisen valitseminen joukkueen päävalmentajaksi kesällä -08.
- Virhevalinnan korjaamatta jättäminen. Erottamalla Saarinen kauden 08-09 tai 09-10 aikana ja huippuvalmentajan rekrytoiminen olisivat voineet viedä Tapparan huomattavasti parempaan urheilulliseen menestykseen. Joukkueen ydin (Lehterä, Enlund, Mäntylä, Saravo, Säteri) oli kuitenkin riittävän hyvä jopa kuuden joukkoon.
- Petri Mattilan valitseminen päävalmentajaksi Saarisen jälkeiselle ajalle vailla kunnon kokemusta ammattilaistason päävalmentajuudesta. Johto jätti myös huomioitta julkisuuteenkin tihkuneet tiedot Mattilan ja pelaajiston välisestä epäluottamuksesta, joka saattoi osittain johtaa kesän 2010 surkeisiin harjoituspeleihin ja Mattilan eroamiseen.
- Yleinen valmennuksen aliarvostaminen mihin lienee johtanut Uraman kohtuullinen onnistuminen kausilla 06-07 ja 07-08. Toisaalta voidaan miettiä oliko onnistumista luotsata joukkue puolivälieriin ja pronssille, koska huippupelaajien sopimuksiin oli tuolloin satsattu Rautakorven paluun myötä. Kuitenkin johtoporras ilmeisesti kuvitteli että koska kokematon Urama pystyi halvemmalla(?) suunnilleen samaan kuin kalliimpi Rautakorpi kaudella 05-06, ei valmennukseen kannata panostaa taloudellisesti vaan pelimerkit säästää pelaajien hankkimiseen. Jos tässä skenaariossa on edes vähän totuuspohjaa, niin tämä virhe on osoittautunut Tapparalle viime vuosina todella kalliksi.
- Luottaminen onneen pelaajamarkkinoilla. Steve Guolla rikkonaisen kauden jälkeen Itävallasta Tapparaan, vain 27 ottelua ja silti jatkosopimus seuraavalle kaudelle. Guollan on täytynyt olla todella kallis antamaansa panokseen nähden. Sama virhe on toistumassa Tenuten kohdalla, 15 peliä viime kaudella olkapäävamman myötä mutta silti keväällä sopimus Tapparaan. Nyt väärällä pelipaikalla ja katsomokomennus, jos kaverista ei saada tai yritetä enää tehoja irti niin vähintään Guollan tasoinen huti. Viime syksynä samanlainen toivotaan toivotaan-hankinta tuotti ihan hyvän tuloksen, kun Kevin Doell tuli raahaamaan ykkösketjua perässään ja teki siinä sivussa kohtalaiset tehot. Mutta suunnitelmallisuudesta on turha puhua kun hankintojen taso on näin kirjava.
- Maalivahtipelin aliarvostaminen. Oikeastaan samanlaista aliarvostamista kuin valmentajan kohdalla, vaikka kyseessä on joukkueen tärkein pelipaikka ykkössentterin ohella. Nyt joukkueessa on kaksi hyvää kakkosvahtia, muttei liigatason ykköstorjujaa. Tuki ja turva vaikeilla hetkillä puuttuu. Turhaan ei sanota että joukkueen paras alivoimapelaaja on maalivahti, se pitää paikkansa! Tähän liittyy myös Jaakko Sirenin kenkiminen vaikka miehen näytöt mv-valmennuksesta ovat lähes Urpo Ylösen luokkaa. Siren nosti 2000-luvun alussa mm. Markkasen aivan uudelle tasolle ja hänen aikanaan Mika Lehto pelasi uransa parasta peliä. Sirenin jälkeen postia hoitaneista positiivisen maininnan ansaitsee vain Jussi Parkkila jonka KHL tietysti vei nopeasti isomman tilipussin myötä.
- Juniorityön tehostaminen liian myöhään.
