Mikä on Tapparan tavoite?

  • 28 614
  • 79

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ennen Rautakorven kolmatta pestiä (kauden 05-06 alla) Tamhockeyn hallitus määritteli kovat menestystavoitteet seuraavien kymmenen vuoden ajaksi. Tässä suora lainaus Tapparan virallisilta internet-sivuilta;

"Seuraavan 10 vuoden aikana Tapparan minimitavoitteena on voittaa neljä SM-mitalia, joista kaksi mestaruutta. Kuluvan vuoden aikana on tehty paljon töitä, tavoite on menestyä eikä viime kausien kaltaisia tuloksia (9. sija 2004, 8. sija 2005) jatkossa hyväksytä. Tavoitteena on myös nostaa katsojakeskiarvo yli 6000 katsojan, minkä ei pitäisi aiempien menestyskausien valossa olla mahdottomuus."

Tuolloin oli tietenkin lähtökohtana rakentaa menestyvä joukkue Rautakorven johdolla, joten projekti karahti kiville JR:n luistettua pestistä kesken kaiken. Tämä aiheutti tunnettuja vaikeuksia mm. sponsoririntamalla, joten siinä mielessä keväällä 05 laadittuja tavoitteita täytyy tarkastella ymmärtäväisesti.

Kaksi kautta on nyt kulunut, ja menestys on ollut jokseenkin tyydyttävää (sijat 5. ja 5.). Taloudellisesti tappiota on tullut molempina keväinä yllättävänkin paljon, mikä himmentää viidensien sijojen arvoa. Tästä syystä Tappara on lähtenyt tulevaan kauteen säästölinjalla, mistä kertoo mm. Hancockin kauppa Ruotsiin. Nyt ajetaan sisään Uraman pelitapaa ja nuoria, potentiaalisia pelaajia. Etenkin hyökkäysosasto on todella vihreä liigaan, eikä vuosia niin vahva sentteriosasto ole tulevalla kaudella lähellekään yhtä kilpailukykyinen kuin esimerkiksi viime kaudella.

Tämän viikon harjoituspelit Frölundaa ja Färjestadia vastaan antavat jo hieman osviittaa mahdollisista ongelmista SM-liigan pyörähtäessä käyntiin. Tällä tulivoimalla Tapparan akilleen kantapääksi muodostunee maalinteko. Vastaavasti puolustuskalusto on erittäin vahva, ja maalivahtipeli kelvollista liigaan. Tämä lupaa vähämaalisia otteluita, muutaman nuoren todellista esiinmarssia ja runkosarjan sijoitusta 6-9. Mutta mikä on seuran virallinen tavoite?
 

070896

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Olen antanut itselleni kertoa, että virallinen tavoite on runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon.

Kyllä mä hattua nostan, jos tavoite toteutuu. Pleijareissa vielä välieriin, niin mut näkee suihkulähteellä hyppimässä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
"Seuraavan 10 vuoden aikana Tapparan minimitavoitteena on voittaa neljä SM-mitalia, joista kaksi mestaruutta. Kuluvan vuoden aikana on tehty paljon töitä, tavoite on menestyä eikä viime kausien kaltaisia tuloksia (9. sija 2004, 8. sija 2005) jatkossa hyväksytä. Tavoitteena on myös nostaa katsojakeskiarvo yli 6000 katsojan, minkä ei pitäisi aiempien menestyskausien valossa olla mahdottomuus."

Mutta mikä on seuran virallinen tavoite?

Hyvä kirjoitus Mazzalta. Mielestäni nämä yllä olevat asiat ovat Tapparan kannalta taas oleellisia. Kahdeksan vuoden aikana pitäisi siis voittaa neljä mitalia ja kaksi mestaruutta. Sitten joukkueen runko on se mitä se on, ja pelaajabudjettia raahataan alaspäin. Minä en nyt näe että miten tässä työskennellään kohti tuota tavoitetta.

Tuntuu todella että seuran virallinen tavoite on matkan varrella muuttunut, ja Rautakorven lähtö silloin aikanaan jätti kaikki päättävissä elimissä ihmettelemään että mitäs nyt tehdään. Rale on ollut hyvä mies Tapparalle eikä itkupilliä ole enää ikävä, joten jossain Tappara on onnistunut. Kuitenkin on myös fakta että Urama ei ollut vielä valmis johtamaan joukkuetta todelliseen menestykseen, enkä ole niin varma onko vieläkään. Tapparan joukkue oli Rautakorven kaikista viimeisimmän valtakauden aikana todella kova ja materiaali sellainen että sillä olisi voinut ehkä taistella myös kullasta. Kun Urama tuli tilalle, sai hän käsiinsä valmiin joukkueen täynnä superlahjakkaita pelaajia. Mutta Tappara ei enää vahvistanutkaan joukkuettaan kauden aikana, asia joka olisi ollut Jukan aikana pomminvarmasti toisin. Nyt sitten edelleen nuorennetaan ja halvennetaan ja hommaillaan pelaajia kuukaudeksi tänne sulattelemaan kesäkiloja pois.

Vaikka Tapparan nykyinen joukkue onkin kiistatta lahjakas ja siellä on erittäin mielenkiintoisia pelaajia, niin kovalta tuntuu ajatella että tämä joukkue tai siitä kasvava joukkue voisi dominoida liigaa kuten tavoitteessa lukee. Ensin rakennetaan kovalla rahalla vahva joukkue ja suu vaahdossa kerrotaan kuinka Tappara palaa Suomen huipulle, seuraavaksi ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen halvennetaankin voimakkaasti ja puheet alkavat maltillisia "jos me nyt sinne kuuden joukkoon..."-lausuntoja. Minä en oikein ymmärrä että mistä se runko piti alunperin rakentaa ja oliko tällainen nuorennusleikkaus jo kaksi vuotta sitten tiedossa. Tappara menee nyt kuin tuuliviiri, ja pyörii paikallaan ympyrää. Ensin sinne, sitten tänne, välillä oikealle ja välillä vasemmalle.

Ei ole helppoa olla Tappara-fani.
 
Suosikkijoukkue
Tampereen TAPPARA
Ei ole helppoa olla Tappara-fani.

kyllä on erittäin helppo olla Tappara-fani! Jos se tuntuu jostakusta vaikealta niin kannattaa liittyä niiden gloryhuntereiden leiriin jotka liittyvät joukkoon vasta menestyksen hetkillä.
 
Mielestäni nämä yllä olevat asiat ovat Tapparan kannalta taas oleellisia. Kahdeksan vuoden aikana pitäisi siis voittaa neljä mitalia ja kaksi mestaruutta. Sitten joukkueen runko on se mitä se on, ja pelaajabudjettia raahataan alaspäin. Minä en nyt näe että miten tässä työskennellään kohti tuota tavoitetta.

Seurajohto on hivenen kaukonäköisempää kuin fanit. Toivottavasti ainakin.

Tapparan taloudellisilla resursseilla ei ole mahdollista, esim. Kärppien ja Jokereiden tapaan, rakentaa mestarikandidaattia joka kaudeksi. Uskon, että taannoiseen tavoiteasetelmaan on sisällytetty syklejä, tavallaan välikausia jolloin toiminta tähtääkin jo pidemmälle kuin seuraavaan kevääseen. Tätä tukee Tapparan harrastama pelaajasopimuspolitiikka jossa ns. runkopelaajat ja tulevaisuuden lupaukset pyritään kiinnitämään aina kahdeksi-kolmeksi vuodeksi. Tätä pitkäkestoisempaa runkoa voidaan sitten vahvistaa kausittain täsmähankinnoilla.

Rautakorpi sai käyttöönsä erittäin kalliin ja tasokkaankin joukkueen. Ei ehkä liigan paras miehistö, mutta sellainen jolla oli mahdollisuudet pelata finaaleissa. Tältä jaksolta varmasti odotettiin ainakin yhtä mestaruutta. Olen jo moneen kertaan alleviivannut kuinka pirun kalliita kavereita pelasi erityisesti puolustuksessa ja kun menestys jäi tulematta jäi kausista käteen vain isot laskupinot.

JR:n lähdettyä johto joutui varmasti vaikeaan tilanteeseen miettiessään korvaavaa valmentajaa - ottaako joku nimekäs "varma tapaus" vai jotain muuta. Johto päätyi ratkaisuun aikaistaa Rauli Uraman kehityssuunnitelmaa vuodella. Uraman kausi päättyi kuten Rautakorvenkin, hyvään runkosarjaan ja playoff-pettymykseen. Vastustajatkin valikoituivat Tapparan kannalta hankalasti, kun joukkue kohtasi hurmos-Ässät (kevätkauden paras/parhaita jo runkosarjassa) ja pelityylillisesti Tapparalle vaikea Blues.

Nyt on otettu selvästi uusi alku joukkueen rungon kasaamisessa joka jälleen tähdännee vuoden-kahden päähän. Öhman ja Hancock olivat hyviä runkopelaajia, mutta heidän avullaan ei mitään voitettu. Kontiolan aika Suomessa päättyi toistaiseksi ja Mäntylä olisi ollut yksinkertaisesti liian kallis pidettäväksi. Nimimiehille on kuitenkin saatu osittain myös kovia korvaajia, kuten Salmela ja Benoit.

Nyt on aika kehittää pelaajia ja joukkuetta. Kauden tai kahden päästä taas yrittää voittamista, mutta urheilussa on se mielenkiintoinen puoli että aina kaikki ei mene suunnitellusti. Ja liigassa on monta muutakin joukkuetta jotka kaikki tähtäävät samaan tavoitteeseen ja rakentavat erilaisia projekteja - jotkut satsaavat kaikkiin kausiin voimakkaasti, osa pidemmissä sykleissä ja osa tuntuu edelleen puuhastelevan lähinnä tuurin varassa.
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Realismia tietty täytyy aina olla mukana tavoitteissa, mutta mun mielestä joka ainoa kausi pitäis olla tavoitteena vähintään mitali jollei jopa mestaruus.
 

MS

Jäsen
Suosikkijoukkue
Et-Po 72, EuPa, Veitsiluodon Vastus,Hoopi Hänninen
Tapparan taloudellisilla resursseilla ei ole mahdollista, esim. Kärppien ja Jokereiden tapaan, rakentaa mestarikandidaattia joka kaudeksi.
Tapparan yksi omistajista on miljardööri Poju Zabludowicz, joka voisi aivan hyvin sijoittaa esim. 2-3milj. euroa per kausi eikä varmasti tuntuisi missään herran tuloissa.
 

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Poju on ollut taustalla jo pitkään, joten miksi hän yhtäkkiä muuttaisi toimintatapojaan ja alkaisi pumpata urakalla rahaa Tapparaan? Jos hän sen tekisi, pystyisi Tappara ostamaan joukkueeseen kenet vaan ja Kirvesrinnat taistelisi todennäköisesti joka kausi SM-liigan mestaruudesta. Mutta ei toiminnassa pidemmän päälle olisi mitään järkeä. Tuskin monikaan todellisista kannattajista haluaisi Tapparasta SM-liigan Chelseaa.
 

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tapparan yksi omistajista on miljardööri Poju Zabludowicz, joka voisi aivan hyvin sijoittaa esim. 2-3milj. euroa per kausi

Mutta miksi ihmeessä hän tekisi niin? Kaikkien osakeyhtiömuotoisten seurojen taustalla on ainakin muutamia varakkaita ihmisiä, jotka voisivat pumpata rahaa joukkueeseen, mutta eihän juuri kukaan sitä harrasta. Pojun rahoissa milli tai pari ei ehkä tuntuisi juuri missään, mutta paljonko itse olisit valmis lahjoittamaan jollekin urheiluseuralle vastikkeetta - 100€, 1000€/kausi?

Tosiasiassa Poju lienee tehnyt jo suurimman uhrauksensa ostaessaan oletettavasti satojen tuhansien eurojen arvoisen osuuden yhtiöstä, johon hänellä ei tosiasiassa ole mitään intressiä. Jos hän pumppaisi lisärahaa pelaajahankintoihin, se ei nostaisi Tapparan todellista arvoa mihinkään, ja olisi siten rahan heittämistä kankkulan kaivoon. No, onhan meillä Suomessa ainakin yksi, ja ulkomailla useampiakin ihmisiä, jotka ovat valmiita tällaiseen maailman kalleimpaan harrastustoimintaan...

Minusta Tapparan pari kautta sitten lanseeraama kunnianhimoinen tavoite oli poikkeuksellisen avoin ilmoitus pitkän tähtäimen suunnitelmasta. Niin kuin tavoitteiden tulee ollakin, se oli realistisin resurssein hieman yläkantissa, mutta ei mitenkään mahdoton saavuttaa. Eikä sitä ole täysin menetetty vieläkään, vaikka ensimmäinen mahdollisuus huippusuorituksiin menikin ohi. Nyt alkava kausi näyttää hieman pahamaineiselta välivuodelta, mutta merkit ovat ihan hyvät, että tällä rungolla voisi seuraavina vuosina tavoitella taas mitalisijoja.

Ja useinhan sekä menestys että menestymättömyys kulkevat yhtä liigakautta pitemmissä jaksoissa. Tappara ei huonoimmillaankaan ajautunut kovin syviin vesiin, ja jos seuraavassa nousukaudessa onnistutaan, mitaleja voi tulla useampana kautena lyhyen ajan sisällä, vaikka kaikki eivät varmasti mestaruuksia olisikaan. Tällä hetkellä tärkeintä on vain turvata tulevaisuus - sekä taloudellinen että urheilullinen. Hölmöintä vastaavasti olisi ottaa yhden kauden takia riskejä, jotka vaarantavat pitkän tähtäimen toimintaa.

Mikko Leinonen on osoittanut kuuluvansa liigan kolmen parhaan toimitusjohtajan joukkoon (HPK:lla ja Kärpillä ne muut). Hän on onnistunut vähintään kohtuullisesti resurssien hankkimisessa joukkueelle - paras vertailukohde on samoilla markkinoilla operoiva naapuriseura. Pelaajahankinnassa hän on onnistunut mielestäni vielä paremmin. Vaikka satunnaisia huteja onkin tullut, on Tapparaan tullut Leinosen valtakaudella uskomaton määrä muiden väheksymiä pelaajia, jotka ovat Tapparassa nostaneet suoritustasoaan. Näistäkin syistä olen säilyttänyt vakaasti uskoni tulevaisuuten, enkä missään tapauksessa halua vaihtaa seurajohtoa, koska riski on niin suuri, että saataisiin tilalle huonompi.

Kannattaa vielä muistaa, että Tapparan markkina-alueella ei voida mitenkään realistisesti tavoitella pysyvää paikkaa liigakärjessä kaudesta toiseen, vaan Tapparan asema pitkällä tähtäimellä on liigan 4.-6. "suurimman" seuran joukossa.
 

Draco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ja useinhan sekä menestys että menestymättömyys kulkevat yhtä liigakautta pitemmissä jaksoissa. Tappara ei huonoimmillaankaan ajautunut kovin syviin vesiin, ja jos seuraavassa nousukaudessa onnistutaan, mitaleja voi tulla useampana kautena lyhyen ajan sisällä, vaikka kaikki eivät varmasti mestaruuksia olisikaan. Tällä hetkellä tärkeintä on vain turvata tulevaisuus - sekä taloudellinen että urheilullinen. Hölmöintä vastaavasti olisi ottaa yhden kauden takia riskejä, jotka vaarantavat pitkän tähtäimen toimintaa.

Nimenomaan. Tavoitteessahan tässä hyvin ollaan. Nyt kannattaisi mielestäni ehkä säästää vielä tulevat neljä kautta todella rajusti, jotta olisi sitten kymmenvuotissuunnitelman viimeisiksi neljäksi vuodeksi niin paljon taalareita, että saadaan sieltä ne 2 mestaruutta ja pari himmeämpääkin mitalia.

Kannattaa vielä muistaa, että Tapparan markkina-alueella ei voida mitenkään realistisesti tavoitella pysyvää paikkaa liigakärjessä kaudesta toiseen, vaan Tapparan asema pitkällä tähtäimellä on liigan 4.-6. "suurimman" seuran joukossa.

Miten HPK:n markkina-alueella on sitä voitu sitten tavoitella ja onnistuttukin siinä?
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Tappara
Nyt alkava kausi näyttää hieman pahamaineiselta välivuodelta, mutta merkit ovat ihan hyvät, että tällä rungolla voisi seuraavina vuosina tavoitella taas mitalisijoja.

Lukuunottamatta liigan kestosuosikkeja Kärpät ja Jokerit en näe millään jengillä sen ihmeellisempää rosteria kuin Tapparallakaan, joten miksei tollakin porukalla kaiken natsatessa ois mitalimahdollisuuksia. Pelaabudjetti ei ole = rosterin taso, se on nähty jo monta kertaa.
 

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Miten HPK:n markkina-alueella on sitä voitu sitten tavoitella ja onnistuttukin siinä?

Que??? HPK ei käy esimerksi pitkällä tähtäimellä menestyneestä joukkueesta, koska se ei ole sitä - yhtä täysosumakautta lukuunottamatta...

Lintumäki ja kumppanit ovat tehneet loistavaa työtä pikkuseuransa kanssa (tekemällä siitä jopa isomman kuin miltä se näyttää), mutta HPK:n "Lintumäen ajan" menestystaulukko häviää "Leinosen ajan" Tapparalle, vaikka meillä kävi jopa Saarinen pari kautta tekemässä tuhojaan...

Vertailukohdat pitäisi hakea "Nummisen ajan" Tapparasta, tai "Junnon" Kärpistä tai 90-luvun Jokereista ja TPS:stä. Sellaiseen Tapparan resursseilla ei ole mitään mahdollisuutta. Ja silti se tuntuu joillekin faneille ainoalta hyväksyttävältä tulostasolta?
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Kyllä minusta HPK on nimenomaan joukkue joka on menestynyt pitkällä tähtäimellä ja jo ennen Jalosenkin aikaa. Toki sinne on mahtunut joitain huonoja kausia, muttei samassa määrin kuin vaikka Tapparan 90-luku.

Rautakorven aika oli hienoa mutta sitä kesti lopulta vain 3-4 vuotta, riippuen siitä mitä laskee menestykseksi. Tapparan historialla ja perinteillä neljä mitalia viimeisen 17 vuoden aikana on kyllä aika mahalaskua. Tapparahan on mielletty koko ajan ainakin Tampereella jopa suurseuraksi, tai näin tehtiin vielä 90-luvulla. Sittemmin tulivat puheet haastaja-Tapparasta joka tekee mestaruudet kehittämällä pelaajia. Suuria puheet ovat olleet ennenkin, ja monesti ne ovat kaatuneet joko riitoihin tai osaamattomiin ihmisiin.

Ja varmasti on ajateltu sykleissä etenemistä, se on varmaan ihan selvää. Samaa joukkuetta ei voi pitää kasassa 10 vuotta. Mutta kovin pitkiin rakennustaukoihin ei vain ole varaa, jos aikoo voittaa niin paljon kuin Tappara julisti. Kymmeneen vuoteen neljä mitalia tarkoittaa lähes joka toista kautta !

Rautakorven maanpako varmasti mullisti tilannetta rajusti, sillä mielestäni näin äkillinen rungon vaihtaminen ei ole jatkuvan menestymisen tae. Eikä se varmasti ole alunperin ollut tarkoituskaan. Kurssia on muutettu, ellei todella olla oltu niin superkaukonäköisiä että tämäkin asia (case Rautakorpi) tiedettiin jo kaksi vuotta sitten. Mestarirungon hajoaminen olisi ymmärrettävämpää, mutta nyt on vain lyöty jarrut päälle.

Suomessa tämä ei ole mitään uutta. Seurat jatkuvasti yhtäkkiä panostavat isoja rahoja joukkueeseen äkillisen menestyksen ollessa toiveena. Tappara teki näin vuosina 1999 ja viimeksi 2005. Ensi kerralla pitkäjänteinen panostaminen tuotti lopulta neljän vuoden päästä sen lopullisen palkinnon. Mutta minä en ymmärrä että minkä vuoksi ensin panostetaan ja isketään pöytään hirveät tavoitteet, ja kahden vuoden kuluttua ei enää sitten panosteta ja tavoitteestakaan ei ole hiiskuttu halaistua sanaa. Toivooko joku että ne puheet olisi jo unohdettu kuten humalainen eilisilta ?

Talous on varmasti tiukalla ja sen ehdoilla tulee mennä, mutta miten se toiminta kehittyy minnekään jos nämä syklit ovat kahden vuoden mittaisia, ja taas mennään kohta ihan eri suuntaan. Tapparan pitäisi nyt päättää, haluaako se olla yksi liigan suurista vaiko satunnainen menestyjä jolle kuudes sija on jo hyväksyttävä suoritus. Toistaiseksi 2000-luvulla tasan yksi mies on nostanut Tapparan uskottavuutta sinne suurten joukkoon, ja se oli Rautakorpi. Sen sijaan Saarinen, ja ilmeisemmin nyt myös Urama ovat joutuneet operoimaan huomattavasti halvemmalla ja matalemmalla profiililla. Saarinen ei lopulta saanut seurajohdolta minkäänlaista tukea tiukoilla hetkillä, toivottavasti Ralelle ei käy niin.

Lisäksi minä en käsitä että jos kerran Oulussa on joukkue joka takoo rahaa kuin kone, ja aiemmin muun muassa Helsingissä ja Turussa, niin miten se ei muka muualla Suomessa ole mahdollista ? Miten Tampereen ja naapurikuntien talousalue voi olla niin helvetin pieni että tappiota tulee väkisin ? Onko se oikeasti kiinni olosuhteista vai kuitenkin tekijöistä ? Kyllä Oulussakin on töitä sen rahan eteen tehty, ei se sinne itsellään kävele. Ja Kärpät on rakentanut samalla myös joukkuettaan mestarillisesti, ilman että sen on tarvinnut kertaakaan tyhjentää pajatsoa totaalisesti. Tappara on vasta nyt alkanut edes hieman näkyä ja kuulua katukuvassa Tampereella, Ilves on sen sijaan edelleen unten mailla. Tappara on pystynyt joskus voittoa tekemään, joten miksei enää.

Minä kannattajana ja fanina haluan nähdä Tapparan pärjäävän joka ikinen vuosi. Maksan siitä hintaa kausikortin muodossa. Jos tämä nyt sitten on gloryhunterin merkki, niin sitten se on. Jos menestyksen haluaminen on sitä, niin olen ymmärtänyt sanan väärin. Olkaamme tyytyväisiä keskinkertaiseen kivaan, jolla ei voita mitään mutta ei myöskään oteta riskejä. Vaikka urheilu ei ole reilu maailma, eivätkä asiat aina suju omien halujen mukaan, niin omalla tekemisellä voi vaikuttaa hemmetin paljon siihen mihin suuntaan mennään ja miten ja kuinka usein.
 
Suosikkijoukkue
Tampereen TAPPARA
Todella paljon hyvää asiaa edellisessä kirjoituksessa ja minä ainakin allekirjoitan suurimman osan. Tähän on vaan tultu, että Tappara ei ole enää vuosiin ollut suurseura. Olisiko se ollut se surullisen kuuluisa 90-luku kun jäimme kehityksessä pahasti jälkeen. Nyt olemme Liigan mittapuulla keskisuuri seura, tosin jos hetkellisesti katsoo pelaajabudjettiamme tulevalle kaudelle 1 600 000€ ja vertaa sitä yhteen Liigan pienimmän seuran vastaavaan eli Jypin budjettiin 1 700 000€, niin ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka näin on käynyt! Kyllähän meidän budjetti pitäisi olla kolmanneksen suurempi kuin em. miniseuran. Tosin Jypin organisaatio maksaa satsauksestaan lähitulevaisuudessa vielä korkean hinnan.
Näiden tosiasioiden perusteella olen tyytyväinen tulevalla kaudella kuudenteen sijaan runkosarjassa, pleijarit onkin sitten ihan eri asia. Vähimmäistavoite pitää olla joka kausi suora pudotuspelipaikka vaikka kuinka säästettäisiin.
 

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Missä on joukkueen markkinointi? Aamulehti kirjoittaa silloin tällöin jotain uusista pelaajista, mutta siinä melkein kaikki.

Jotenkin jääkiekkoväki on jäänyt tällä saralla kauas 90-luvulle, sinne MM-huuman jälkimaininkeihin. Silloin ei paljon tarvinnut jääkiekkoa ihmisille myydä, laji oli muodissa ja maajoukkue hoiti markkinoinnin. Liigahan oli vielä tuolloin pullollaan tuoreita kultamitalisteja, ja katsojia riitti Tampereellakin mukavasti vaikka joukkueista väännettiin vuorotellen vitsiä ympäri muuta Suomea.

Paljon on kuitenkin muuttunut noista ajoista. Katsojalukemat polkivat noista ajoista pitkään paikallaan, ja ovat viime vuosina lähteneet laskuun. Ajatelkaa vaikka säälipleijareita, juuri mikään ei voisi olla lajille ja sarjalle huonompaa mainosta kuin nämä ottelut. Ne eivät kerää katsojia (jos Turussa ja Tampereella on näissä peleissä n. 3000 katsojaa, on se todellinen katastrofi!), eivät herätä tunteita ja vesittävät vain runkosarjapelien (joihin pitäisi edelleen saada sitä yleisöä enemmän) merkitystä. On aivan käsittämätöntä että tällaisesta ei olla päästy eroon, vaikka kaikki ovat nähneet mitä ne ottelutapahtumat ovat. Tappara on ollut noissa mukana kaksi kertaa, enkä muista juuri valjumpaa tunnelmaa hallissa kokeneeni kuin esim. JYPiä vastaan 2005.

Huolestuttavinta on, että jalkapallo on ajanut markkinointipuolella kauan sitten jääkiekon ohitse. Turussa kontrasti on suorastaan surullinen kiekkoilun kannalta, kaupunki elää nykyään jalkapallohuumaa samalla kun kiekko-TPS nousee vasta jalat vapisten kanveesista. Tartuin ihan sattumalta alkuviikosta Turun Sanomaan, jonka välistä putosi jalkapallo-TPS:n lehtinen. Se oli huolellisesti suunnteltu ja tehty, siinä oli kuvalliset pelaajaesittelyt ennakoiduista avauskokoonpanoista torstain paikallispeliin, sekä valmentajien haastattelut pelin tiimoilta. Siinä olisi paljon opittavaa myös jääkiekkoihmisillä. Ja oppia kannattaisi ottaakin viimeistään nyt, jos halutaan ettei jalkapallo aja jääkiekon ohi esimerkiksi pääsarjojen katsojalukemissa jo lähivuosina. Tällä menolla asia on selvä jo kymmenessä vuodessa.
 

Ultra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pyynikki bollklubbar, TBK & vadelmavenepakolaiset
...Lisäksi minä en käsitä että jos kerran Oulussa on joukkue joka takoo rahaa kuin kone, ja aiemmin muun muassa Helsingissä ja Turussa, niin miten se ei muka muualla Suomessa ole mahdollista ? Miten Tampereen ja naapurikuntien talousalue voi olla niin helvetin pieni että tappiota tulee väkisin ? Onko se oikeasti kiinni olosuhteista vai kuitenkin tekijöistä ? Kyllä Oulussakin on töitä sen rahan eteen tehty, ei se sinne itsellään kävele...
Tampereen talouden suunta on jo vuosia ollut huolestuttava. Merkittäviä rahoitusongelmia on yksinkertaisesti siiretty omaisuuden myyntituloilla. Joka on siten aiheuttanut esim. haluttomuutta yrityksien kesken sponsoroida paikallisia seuroja suurilla satsauksilla. Todellisuus ei ole vielä valjennut numeroiden takaa, mutta se on selvää että Tampereen talousalue on matkalla kohti syvää lamaa. Täten Tamperelaisilla joukkueilla ei ole mitään mahdollisuuksia nostaa budjettejaan suurseurojen tasolle. Kyse ei ole siis talousalueen koosta vaan sen terveydestä. Oulun talousalueen olosuhteet ovat lähes päinvastaiset.

...Olisiko se ollut se surullisen kuuluisa 90-luku kun jäimme kehityksessä pahasti jälkeen. Nyt olemme Liigan mittapuulla keskisuuri seura, tosin jos hetkellisesti katsoo pelaajabudjettiamme tulevalle kaudelle 1 600 000€ ja vertaa sitä yhteen Liigan pienimmän seuran vastaavaan eli Jypin budjettiin 1 700 000€, niin ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka näin on käynyt!
90-luvun jälkeen jääminen oli puhtaasti taloudellisten tekijöiden sanelemaa. Muualle kohosi taloutta/kiekkobuumia nostavia moderneja halleja kun Tampere ja Tappara/Ilves nyhjöttivät lamassaan Hakametsän kanssa. Nythän tähän yhtälöön saattaa tulla muutosta Kummolan monitoimihallin muodossa, joka vahvistaisi huomattavasti Tampereen asemaa business/konfferenssi kaupunkina. Tuoden uusia sijoittajia ja täten kaivattuja rahavirtoja Tampereelle. Tämä monitoimihalli olisi pitänyt pystyttää jo kymmenen vuotta sitten, jotta Tampereen talous ja sen seurat olisivat voineet pysyä kilpailussa mukana.

Ja mitä tuohon case Jypiin tulee, niin sitä on turha ihmetellä. Eiköhän tämä Keski-Suomen ihme hae konkurssia parin vuoden päästä jos ja kun asiat menee pyllylleen.
 

Draco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tampereen talousalue on matkalla kohti syvää lamaa. Täten Tamperelaisilla joukkueilla ei ole mitään mahdollisuuksia nostaa budjettejaan suurseurojen tasolle. Kyse ei ole siis talousalueen koosta vaan sen terveydestä. Oulun talousalueen olosuhteet ovat lähes päinvastaiset.

Halliasian suhteen olet oikeassa, mutta itse luokittelen käsityksen siitä, että täällä olisi sponsorimaisemat heikommat kuin muualla Suomessa ihan pelkäksi pessimismiksi. Rahaa löytyy niille, jotka osaavat antaa riittäviä näytteitä siitä, että sijoitus on kannattava.

HPK on tässä nimenomaan hyvä esimerkki, kuinka johtoportaan älykkäät peliliikkeet takaavat taloudellisestikin positiivisen jatkumon. Nytkin oli Iltalehdessä lähes sivun kokoinen juttu, kuinka Kai Nurminen tekee paluun Rinkelinmäelle. Tällaiset asiat kyllä huomataan yrityksissä, luin itsekin kyseisen jutun töissä. On helppo kysellä rahoittajia, kun mediatkin pursuavat kokoajan viitteitä siitä, että siellä on taas kilpailukykyinen jengi jalkeilla.

No hommasihan Tapparakin tehopisteissä katsottuna suunnilleen Nurmisen arvoisen kaverin Timo Koskelan muodossa. Suurin ero näillä hankinnoilla on, että Koskela saisi Iltalehdestä saman verran palstatilaa vasta, jos pelaisi liigan avausmatsin munasillaan!

Eli nyt Tapparan tämänhetkinen viesti on, että ei me nyt oikein tällä kaudella panosteta täysillä menestykseen. Ei mitenkään paras mahdollinen kuva uusia yhteistyökumppaneita silmälläpitäen.
 

Pascal Lemoix

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Jääkiekkomenestyksessähän on se monesti kiusallinen puoli, että sitä ei tule, vaikka itse olisi tehnyt asiat hyvin. Esimerkiksi Ässille pudonneessa ryhmässä oli mielestäni selvä mitalimahdollisuus, joka sitten kariutui puolustajien loukkaantumisiin ja pelikieltoihin. Tällaisia asioita ei voi toimitusjohtajatasolla ennakoida, jos ei ole käytössä rajatonta budjettia.

Uraman arvon saamme tietää vasta myöhemmin. Viime kausi oli kuitenkin toiveita herättävä siinä mielessä, että mikään katastrofi se ei ollut. Tulokasvalmentajalta ei ole oikein kohtuullista vaatia heti mitalia.

Nyt kieltämättä tuntuu taas nimistö aika laihalta, mutta minkäs teet, jos kaikki haluavat vaihtaa maisemaa. Voi vain toivoa, että Urama on hyvä valmentaja, koska Tapparan budjetilla ainoalta mahdolliselta tieltä tuntuu rakentaminen pikku hiljaa.

Runkohan Tapparan joukkueessa on nytkin varsin kohtalaisella tasolla. Lähinnä varmaa kärkiosaamista puuttuu. Selvä maalintekijä on puuttunut jo pidemmän aikaa, mikä on mielestäni merkillistä. Edellinen todellinen pelote hyökkäyspäässä on ollut kaksikko Petri Kontiola-Ville Nieminen, jotka molemmat olivat lähellä uransa parasta peliä silloin.

Tappara on luottanut tasaisuuteen ja haalinut mielestäni ajoittain piilopotentiaalisia luistelijoita, jotka muistavat joskus maalinkin tehneensä, jos oikein muistelemaan aletaan. Neljän kolmosketjun peli ei oikein tuota mitään. Lisäksi liika tasaisuus tuo ongelmia sinne markkinointiinkin, koska lehdistöllä ei ole joukkueesta mitään tarinanarvoista esittää.

Myös maalivahtitilanne on nyt vähän levällään. On laskeva ykkösmaalivahti ja nouseva kakkosmaalivahti, mutta ei yhtään miestä, johon voisi luottaa. Viime kauden perusteella Lehto on pelkkä resurssisyöppö, ihan väärä mies kakkosmaalivahdiksi. Tulee antaa Nikkilälle luotto ja siirtää Lehto pois tai sitten päinvastoin, mutta ei näin. Maalivahtitilanne näyttäisi johtuvan jonkinlaisesta kyvyttömyydestä tehdä ratkaisua kummankaan eduksi. Tämä on ehkä selvin merkki siitä, että jonkinlainen hämmennystila Tapparassa on tällä hetkellä. Toivotaan tapahtuvaksi jotakin, mihin ei itsekään luoteta. Aina ei tule kalaa, vaikka olisi kuinka hiljaa.

Mutta nyt näkisin lääkkeeksi sen, että katsotaan Uraman kortti loppuun. Tästä ainakin kaksi kautta eteenpäin. Niin ikään pitkät pelaajasopimukset tuntuisivat nyt ihan hyvältä idealta. Ykkössentteri tuosta kuviosta puuttuu ja se olisi tietysti aika kiva olla. Mutta ei tältä kaudelta varmaan kannata mitalia odotella. Nyt ajetaan Uramaa ja uusia pelaajia sisään. Jos nyt saadaan hyviä kokemuksia, voidaan ensi keväänä satsata enemmän kärkiosaamiseen.
 

Keyman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arsenal FC
Maalivahtitilanne näyttäisi johtuvan jonkinlaisesta kyvyttömyydestä tehdä ratkaisua kummankaan eduksi.

Oman mausteensa tähän antaa Säteri. Urama halusi liigaristeilyllä nimenomaan korostaa Säterin osuutta ja sanoi: "Meillä on kolme tasaista maalivahtia. Älkää unohtako Säteriä".

Säteri on ilmiselvästi tehnyt Uramaan vaikutuksen harjoituspeleissä.
 

nyybi

Jäsen
Itseäni ketuttaa tuo Tapparan vuosikausia kestänyt poukkoilu menestyshakuisen ja "kehityskelpoisen" porukan välillä. Jos joka vuosi 8-10 pelaajaa vaihtuu (ja näistä iso osa ykkösmiehiä), niin turha on puhua mistään pitkän tähtäimen rakennusprojektista. Joku taisikin todeta aiemmin, että Tapparan perinteillä mitaleista pitäisi tapella joka vuosi. Ilves on sellaisessa alennustilassa (yksi suurimpia osoituksia siitä on, ettei kukaan saa Helmistä ulos joukkueesta), että Tapparan pitäisi napata 30-40 % suuremmat sponsorirahat ja myös selvästi isommat lipputulot ja käyttää niitä jatkuvan menestyksen varmistamiseen. Nykyisellään toiminta on ihmeellistä puuhastelua, ja sen seurauksena tänäkin vuonna (ja seuraavana ja seuraavana?) suora playoff-paikka on aivan maksimisaavutus ja välierät kaukainen haave. Jos tämä seurajohdon taholta hyväksytään, niin annetaan sitten rajusti peliaikaa omille junnuille eikä ostella kaiken maailman enkkeleitä ja piispasia kolmosketjua täyttämään.

"Onneksi" TamU sentään oli niin surkea ensimmäisessä merkityksellisessä europelissään, että 16 000 Ratinassa ollutta muistavat vielä vuosia tamperelaisen jalkapallon olevan vain pienten piirien puuhastelua Hakametsääkin surkeammissa olosuhteissa.
 

Borre

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Joku taisikin todeta aiemmin, että Tapparan perinteillä mitaleista pitäisi tapella joka vuosi.

On kyllä todella sääli ettei yhteistyökumppanit jaa nyybin näkemystä. Miksei kaikki voisi arvostaa perinteitä? Miksei menneistä voisi maksaa maltaita?

nyybi kirjoitti:
"Onneksi" TamU sentään oli niin surkea ensimmäisessä merkityksellisessä europelissään, että 16 000 Ratinassa ollutta muistavat vielä vuosia tamperelaisen jalkapallon olevan vain pienten piirien puuhastelua Hakametsääkin surkeammissa olosuhteissa.

Todellakin näin. Jalkapallo ei ole ihan heti uhkaamassa kummankaan tamperelaisen kiekkoseuran asemaa. Ilmaislippuja voi jakaa vaikka kuinka, mutta kannatajamäärä ei siitä lisäänny. Kävin minäkin kerran katsomassa Unitedin jalkapalloa (ilmaislipulla totta kai). Viihdearvoa oli noin puolet siitä, mitä oli edes viime kauden Ilveksen kotipeleissä keskimäärin. Se ei ollut paljoa se. Ehkä taso on kärkipeleissä eri tasolla. Tai pakkohan sen on olla, jos joku tuota touhua kehuu.
 

Borre

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Säteri on ilmiselvästi tehnyt Uramaan vaikutuksen harjoituspeleissä.

Eikä pelkästään Uramaan. Olen ollut vahvasti Nikkilä-Lehto-kaksikon kannalla, mutta Säterin otteet viime ja tällä kaudella ovat saaneet mielen toisiin aatoksiin.

Säterin torjuntatyöskentelyä katsellessa ei uskoisi, että kyseessä on vasta 17-vuotias maalivahti. Nostaisin Säterin selvästi kovimmaksi lupaukseksi nykyisestä ringistä, lehterät, enlundit ja muut mukaanluettuna. Vaikka olen aiemmin ollut Nikkilä-Lehto-duon puolustaja, Säterille soisi vastuuta jo tällä kaudella. Yksinkertaisesti niin loistava maalivahti on kyseessä.
 

TM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Itseäni ketuttaa tuo Tapparan vuosikausia kestänyt poukkoilu menestyshakuisen ja "kehityskelpoisen" porukan välillä. Jos joka vuosi 8-10 pelaajaa vaihtuu (ja näistä iso osa ykkösmiehiä), niin turha on puhua mistään pitkän tähtäimen rakennusprojektista.

Valitettavasti monet huippumiehet ovat pelaajamarkkinoilla niin kovaa valuuttaa että Tappara ei pysty niitä pitämään vaikka kuinka me kaikki haluaisimme nähdä Konnan ja Tuukan jatkavan nytkin kun kausi kohta alkaa. Stefan Öhman kuitenkin pysyi yllättävän pitkään joukkueessa. Mitä tässä nyt on kesäloman aikana ehtinyt miettiä noita lähtijöitä niin ainoa mikä suuresti harmittaa on se että Teemu Laineelle ei saatu pitkää jatkosopimusta kun viime kausi meni niin hienosti.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Todellakin näin. Jalkapallo ei ole ihan heti uhkaamassa kummankaan tamperelaisen kiekkoseuran asemaa. Ilmaislippuja voi jakaa vaikka kuinka, mutta kannatajamäärä ei siitä lisäänny. Kävin minäkin kerran katsomassa Unitedin jalkapalloa (ilmaislipulla totta kai). Viihdearvoa oli noin puolet siitä, mitä oli edes viime kauden Ilveksen kotipeleissä keskimäärin. Se ei ollut paljoa se. Ehkä taso on kärkipeleissä eri tasolla. Tai pakkohan sen on olla, jos joku tuota touhua kehuu.

Niin ei olekkaan. Pitäisikö sen myöskään? Tai siis, miksi jalkapallo ei voisi pyöriä paljon nykyistä paremmin, vaikka kiekko jatkaisi nykyisellään. Rahaa on paljon enemmänkin hankittavissa, jos vain löytyy tekijöitä. Jalkapallossa kun katsojapotentiaalia on paljon enemmän ja siellä nykyisin sponsorit maksavat suhteessa paljon suuremman kakun kuin jääkiekossa.

Ihan samalla tavalla ilmaislippuja jaetaan SM-liiga otteluihin(ei ehkä siinä määrin tosin, mutta esim. PK-seudulla kyllä joihinkin otteluihin todella paljon), joten turha mitenkään huudella "ei CL:kään käynyt kukaan katsomassa kuin ilmaislipulla". Niin ja jos jääkiekko-ottelusta saa maksaa yksittäisestä lipusta reilusti toistakymppiä ja jalkapallo-otteluun päässet alle kympillä, niin eipä se kiekkomatsi ainakaan samassa suhteessa viihdyttävämpi ole parhaimmillaankaan.

Ainiin ja itse nautin ainakin TamU:n Levski-otteluista esim. paljon enemmän kuin yhdestäkään Tapparan ottelusta muutamaan vuoteen. Tämä siis jalkapallo, ei TamU kannattajana. Kuinka oletettavaa on että jos olet puhtaasti jääkiekkofani pitäisitkään jalkapallosta enempää kuin kiekosta, jos olet ns. jääkiekkofani.

Nyt kun olen tarpeeksi puolustanut jalkapalloa totean, että itselleni ainakin jääkiekko&jalkapallo ovat kulkeneet hyvin käsikädessä ihan pienestä saakka ja jatkavat sitä samaa nykyäänkin. Valitettavasti kuitenkin SM-liiga tuottena on syönyt kiinnostusta kotimaiseen jääkiekkoon valtavasti, mutta NHL(ja nuorisokiekkoilu) onneksi on täyttänyt sen tyhjiön. Eikä NHL:n katsominen ole pois jalkapallolta, eikä jalkapallo taas jääkiekolta.

Niinpä itse ainakin olen iloinen suomalaisen seuran menestykstä jalkapallossa(vaikka en seuroja yhtään oikeastana kannatakkaan), samoin kun Tapparan menestykstä kotimaassa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös