Mikä on Suomen suurin saavutus?

[MPN]

Merkittävin saavutus leijonilla? Varmaan tuo 95 mm-kulta. Entä suurin saavutus? Torinon hopea. Toiseksi menee saavutuksissa kyllä tuo 2019 kulta kun "jämä"miehistöllä päihitettiin huippujoukkueet ja vihdoin myös Kanada finaalissa. Mutta silti Olympiafinaalin loppusekunneilla ja vuoden 2011 mestaruuden ratkettua allekirjoittaneella oli häkeltynein olo koskaan jääkiekkoa katsoessa. Aikaisemmista vuosista en osaa sanoa, en ole perehtynyt niiden vuosien turnauksiin yhtään.

Pakko sanoa että itselle ei tuo 2019 kyllä kauheasti tunteita herättänyt. Eikä muuten 2021 turnauskaan, odotti vain että pääsi nukkumaan.

Jos nyt maajoukkuetasolla heittää muutamat eniten itseä sykähdyttäneet jutut:
1. MM95
2. Torino
3. Nagano
4. MM2011
5. U20 MM2016 - ei tälläistä normaalisti pystyisi nostamaan, mutta Kanada voitettiin maalintekokilpailussa, Ruotsi puolustamisessa ja Venäjä kokonaisuudessaan. Ei ollut träpin tai vastaavan juhlaa, vaan käytännössä kaikki muut voitettiin heidän omilla vahvuusalueillaan.
6. 2022 Olympiakulta

MM2019, MM2021 ja Olympialaiset 2022 ovat kuitenkin ovat kuitenkin kaikki olleet sitä samaa viisikkopuolustamista, tiukkaa 0-3-2 träppiä (tai 2-3-0, miten päin sen haluaa ajatella) ja sitä että koitetaan jostain iskeä se yksi maali enemmän kuin vastustaja.

95 oli 95, nevö föget. MM2011 oli kuitenkin "meidän peliä", mutta joko aika on mullannut puistot tai sitten peli oli huomattavasti hyökkäysvoittoisempaa. Toki leijonamiehistökin siihen vaikuttaa, mutta ne highlight-koosteet ovat hienoja, biljardisyöttö päätyplankista, paljon jauhettu ilmaveivi ja mitä kaikkia muita.

En itse ymmärrä mikä itseisarvo on se että voitetaan nimettömällä nipulla jotain, nuo viime aikaiset niput ovat vain jollain tavalla harmaita. MM-kisoissa sytyttäisi paljon enemmän jos Raumalaislähtöinen Sebastian Aho olisi pelaamassa Tappara-kasvatti Patrik Laineen kanssa. Tai Barkov olisi keskikaistalla mukana.

En tarkoita väheksyä saavutuksia, vaan miettiä miksi itseä ei samalla tavalla sytytä enää nuo.

 

[Radiopää]

En tarkoita väheksyä saavutuksia, vaan miettiä miksi itseä ei samalla tavalla sytytä enää nuo.

Minua ei rehellisesti sytyttänyt olympiavoitto oikeastaan millään tavalla, mutta ei tässä olekaan kysymys minun tunteistani.

Maailmanmestaruushopea -92, mestaruus -95 ja olympiapronssi -98 ovat minulle ne sykähdyttävimmät. Torinon jälkeen mikään ei ole tuntunut enää miltään. Analyyttisesti katsottuna tämä olympiavoitto on joka tapauksessa maajoukkueen suurin saavutus.

Jääkiekon seuraajana Sveitsin tai Saksan mestaruus sykähdyttäisi luultavasti enemmän kuin Suomen olympiavoitto, sillä maajoukkuejääkiekko ei ole saanut uutta turnausvoittajaa kahteenkymmeneen vuoteen eli sen jälkeen, kun Slovakia voitti maailmanmestaruuden 2002.

 

[Chris Sharma]

Haluaisin vastata Olympiavoitto 2022 mutta ehkä World Cup 2004 menee edelle. Torinossa nyt pelattiin ylivoimaisesti parasta lätkää ikinä missään mutta loppuottelun jälkeisten tunteiden vuoksi suoritus ei mulla yllä top3:seen. Kolmas sitten varmaan MM95, vaikka silloinkin 1994 Suomi pelasi parempaa kiekkoa.
Vaikea rasti. Joka tapauksessa tämä toissapäiväinen voitto pudotti ison kiven omalta sydämeltä eikä 2006 enää tunnu niin pahalta.

 

[Schadowan]

Merkityksessä MM95 on forever ykkönen - niin laaja vaikutus kaikkialle.

Mutta jos ihan urheilua/kilpailua mietitään:
1. Torino hopea - Parhaista parhaat mukana keskellä kautta - suvereenia tekemistä Suomelta. Sattuu vielä tänäkin päivänä tuo finaalihäviö. Ruotsista ei vaan saanut mitään otetta. Silti niin lähellä.
2. World Cup 2004 - Parhaat mukana, Suomi-USA voitto välierissä on yksi suurimmista voitoista ikinä.
3. MM 2019 - Täysin järjetön setti, vaikea uskoa vieläkään, mitä tuolla tapahtui. EHT-joukkue voitti NHL maajoukkueet - erityisesti Venäjä voitto menee WTF-osastolle.

Sitten on pari MM-kultaa, tämä Olympiakulta ja kolme Olympiapronssia. Ymmärrän argumentit kummaltakin puolelta, mutta itsellä ehkä kuitenkin top3 sijoitus parhaista parhaat-turneessa (pl ehkä Vancouver joka oli kyllä erittäin tahmeaa kamaa) > tasoltaan vaihtelevien turnauksien kullat, joten:
4. Sochi 2014 - ISO voitto Venäjästä puolivälierissä. Lähtökohdat turnaukseen suht heikot.
5. Nagano 1998 - ISO voitto Ruotsista puolivälierissä. Meillä maailman paras pelaaja mukana, poikkeuksellinen ykkösketju kaiken kaikkiaan muutenkin.
6. 2011 MM kulta - NHL pelaajia mukana, joka nostaa arvoa.
7. 1995 MM kulta - Europelaajakilpailut.
8. 2022 Olympiakulta - Europelaajakilpailut - vaikea arvostaa korkeammalle, koska 100% maailman parhaista pelaajista puuttuu.
9. Vancouver 2010 - Ei isoja voittoja - nihkeä Tshekkivoitto puolivälierissä ja raju persraiskaus välierissä Jenkeiltä. Jotenkin vaikea turnee kaiken kaikkiaan.

 

[Raymond Pearl]

WC 2004 on ollut yksi kovimpia ylisuorituksia lähtökohtiin nähden. Naganossa ja Torinossa tehtiin kokonaisuudessaan loistavaa jälkeä suuria vastaan parhaiden ollessa mukana. Naganosta toki muistetaan vain Buren tarjoama perseraiskaus, mutta sielläkin pelattiin kokonaisuudessaan upeaa lätkää.

MM1995 on ollut todella merkittävä henkisessä mielessä koko kansakunnan tasolla. Sitä oli myös MM1992, jolloin Suomi otti nimettömällä joukkueella ensimmäisen MM-mitalinsa. Calgaryn olympiahopea 1988 kuuluu samaan sarjaan ensimmäisenä olympiamitalina joukkuelajeissa. Näiden pohjalta on rakentunut jonkinlainen usko voittaa tärkeitä pelejä.

MM2019 oli sen luokan venyminen europelaajilla, että pitää nostaa hattua. MM2011 ja Olympiakulta 2022 ovat arvostuslistalla näiden takana. Vancouverin ja Sotshin pronssit jäivät vähän valjuiksi, kun oli ehtinyt tottua finaaleihin.

 

[Afflicted]

Vaikea käsittää miten saa mm -kullan arvostettua korkeammalle kuin olympiakullan -huolimatta siitä että se on voitettu "europelaajilla". Mahdollisuus mm -kultaan on joka ikinen vuosi mutta olympiakultaan vain joka neljäs vuosi. Maailmanmestaruuden voittaminen on neljä kertaa helpompaa ottaen huomioon yrityskerrat. Jos ei tänä vuonna natsaa, niin heti vuoden päästä pääsee kokeilemaan uudestaan. Olympialaisissa kun ei natsaa niin sitä uutta mahdollisuutta saa odotella tovin ja siinä ajassa ehtii muuttua moni asia suomalaisessa jääkiekossa uudelle mallille ja taas lähdetään vähän kuin tyhjältä pöydältä. Päävalmentajan viisivuotiseen kauteen mahtuu viidet mm -kisat mutta vain yhdet olympialaiset. Siksi sitä Olympiakultaa on vain pidettävä kovempana saavutuksena kuin mm -kultaa, ihan sama millä pelaajilla se on voitettu. Itse siis pidän 2022 Olympiakultaa suurimpana saavutuksena, vaikkakin hieman häiritsee että parhaat ei olleet mukana. Se ei silti tämän saavutuksen arvoa alenna itsessään laisinkaan.

 

[vanukas]

Sotshin puolivälierä kun Venäjä pudotettiin kotikisoissaan Putinin katsellessa.

 

[Roikkukiekko]

Juttelin yhden ruotsalaisen asiakkaan kanssa olympialaisista ja kyselin miten hän arvottaa Ruotsin kultamitallit. Hän piti Lillehammerin ja Torinon voittoja suht samoissa ja jopa arvosti Lillehammerin voittoa enemmän, koska se oli ensimmäinen voitto Olympialaisissa ja vielä Kanadaa vastaan. Kerroin miten monet suomalaiset puhuvat juuri voitetusta kullasta ja miten monet arvostavat esim Torinon hopeaa enemmän. Hän piti ajatusta tosi omituisena.

 

[salama#8]

Juttelin yhden ruotsalaisen asiakkaan kanssa olympialaisista ja kyselin miten hän arvottaa Ruotsin kultamitallit. Hän piti Lillehammerin ja Torinon voittoja suht samoissa ja jopa arvosti Lillehammerin voittoa enemmän, koska se oli ensimmäinen voitto Olympialaisissa ja vielä Kanadaa vastaan. Kerroin miten monet suomalaiset puhuvat juuri voitetusta kullasta ja miten monet arvostavat esim Torinon hopeaa enemmän. Hän piti ajatusta tosi omituisena.

Se on se kuuluisa häviämisen kulttuuri, mikä onneksi alkaa olla pois pyyhitty pelaajista. Toivottavasti me fanitkin opitataan tästä pois ja alettaisiin menemään kohti voittamisen kulttuuria. Tässäkin ketjussa suurin osa keskustelijoista arvostaa häviämistä enemmän kuin voittamista.

 

[Rautapohkeet]

Sotshin puolivälierä kun Venäjä pudotettiin kotikisoissaan Putinin katsellessa.

Tämä oli kyllä hieno hetki, ei siitä mitään pois. Vaan pronssithan tuoltakin tuotiin kotiin. Kova saavutus sekin ja pronssi "voitettu" mitali. Onhan meillä jo hienoja hetkiä kertynyt jääkiekon parissa ja varmasti -95 kulta on yksi kovimmista. Totta kai on, ensimmäinen kulta Suomelle jääkiekosta. Aivan huikea suoritus. Löytyyhän näitä muitakin. -11 kulta pitkän odotuksen jälkeen, kova suoritus ja kyllä sitä juhlittiinkiin ja vielä -19 kulta, joukkueella minkä sitä ei olisi pitänyt voittaa. Huikeita voittoja, ei yhtään niiltä pois. Torino -06 ja World cup -04 siellä taustalla kummittelee hopeoidensa kanssa, mutta niistä tuli vain hopeaa. Olkoonkin Torinokin ollut miten parasta peliä ikinä ja kuinka ne sen hetken parhaat pelaajat mukana, en vaan henkilökohtaisesti tuota pysty nostamaan ohi mestaruuksien. En vaan pysty. Niin kova se pettymys finaalin jälkeen oli. Hävitty, mikä hävitty.

Nyt vihdoin otettiin se olympiakulta, neljän vuoden välein vain mahdollisuuskin tähän ja niin vaan Suomen pojat tuli ja ratkaisi kullan meille. Aivan järkyttävä veto. Olkoon kuinka europelaajat "vaan" mukana turnauksessa, silti Suomi on jääkiekon olympiavoittaja, hetki jota on Torinosta, kenties Calgarystä saakka odotettu. Ei mikään mene tämän ohi, ei varsinkaan mikään helvetin hopeasija Torinosta. Miten se edes voisi. Se on hävitty se. Ei jääkiekossa pidä juhlia hopeaa, ei varsinkaan, kun Suomella on jääkiekon saralta jo muitakin meriittejä. Meillä on maailmanmestaruuksia. Nyt on se olympiakultakin. Vihdoin ja viimein. Olympiakulta -22 on Suomen jääkiekon kovin saavutus, ikinä missään, toistaiseksi. Jos otetaan vielä best vs. best olympialaissa kultaa, se voi tämän edelle mennä, mutta ei mikään muu! Keväällä sitten kruunataan Valtteri Filppula Suomen ensimmäiseksi ja toistaiseksi ainoaksi jäseneksi Triple Gold Clubiin!

 

[MegaForce]

Nyt hetki voitetun olympiakullan jälkeen tämä mitali on himmennyt itselläni paljon ja sen tuoma ilo on kaikki pyyhkiytynyt. Valitettavasti tulen muistamaan Suomen ensimmäisen olympiakullan siitä, että vain kaksi päivää tämän jälkeen Venäjä aloitti täysimittaisen sodan hyökkäämällä Ukrainaan.

 

[Ulos T.]

Olkiluoto 3 on kyllä kova sana. On yksi maailman kalleimpia rakennuksia ja vaikkapa muinainen Kheopsin pyramidi rakennettiin suunnilleen yhtä nopeasti. OL3 taakse jää kirkkaasti kymmeniä valtavia rakennusprojekteja. Tuntuu melkein uskomattomalta että suhteellisen pieni Suomi saa aikaan tällaisen hankkeen.

Tuolla jotain:
Olkiluoto 3 käynnistyy - ydinvoimala ei tuo helpotusta sähkön hintaan
List of most expensive buildings - Wikipedia
hankala arvioida kovin tarkkaan kun projektit on niin isoja..

 

[Kuuukko]

En itse lähde tähän ketjuun kirjaamaan yksittäisiä olympiapuolivälierävoittoja. Ovat sinänsä hienoja otteluita, jossa altavastaajana kaadettu kovempia maita, mutta ovat nimenomaan yksittäisiä otteluita, ei suuria saavutuksia.

Lähtisin palastelemaan asiaa kategoria kerrallaan. MM-kisojen ranking:
1. 2019
2. 2011
3. 1995
Tässä saattaa näkyä se, että -95 tuli väijyttyä vaippaikäisenä ruudun takaa. Varmasti oli koko valtakunnan osalta se merkittävin näistä, mutta pelillisesti sijoitan vasta kolmanneksi. 2011 kohdattiin oman käsityksen mukaan kovempia vastuksia ja 2019 kairattiin "kaikkien aikojen huonoimmalla" joukkueella mm. Ruotsin ja Venäjän NHL-niput. 2019 jatko-osaksi niputtaisin pitkälti 2021 kisat, joissa samalla käsikirjoituksella kaaduttiin vasta finaalin jatkoajalla, koska 3vs3 formaatti.

Olympialaiset:
1. 2022
2. 2006
3. pronssit
Tämä vaikeampi, mutta itse kuulun koulukuntaan jolle voitto on aina suurempi juttu kuin tappio. Käsittämätöntä että Torinossa hävittiin yksi erä koko turnauksessa parhaiden ollessa paikalla. Noita arpia ei välttämättä kokonaan piiloteta koskaan, mutta uskon Pekingin kullan toimivan porttiteoriana tulevaan menestykseen olympiatasolla. Ensimmäinen on aina ensimmäinen, lisää on tulossa.

World cupista syytä mainita ainoastaan 2004. Jälleen kerran parhaat mukana (kesäkunnossa), ja hieno eteneminen finaaliin, jossa tarjottiin uskottava vastus Kanadalle. Ehkä tämä oli ensimmäinen osoitus best-on-best tasolla, että pieni Suomi voi yltää mihin tahansa, mikä helpotti henkistä taakkaa Torinoon lähdettäessä.

Alunperin ajatuksena oli loppuun koostaa joka kategoriasta yksi kokonaisvaltainen ranking, mutta toisaalta kesken kaiken havahduin näkemään kaikessa menestyksessä tietynlaisen kaavan:
1988 - 1994 - 1995 - 1998 - 2004 - 2006 - 2011 - 2019 - 2022
80-90 luvun taitteessa haaveiltiin menestyksestä, lähellä käytiin jo -94, -95 osui. Tämän jälkeen best-on-best tasolla ensimmäiset tason osoitukset -98 ja -04, -06 niin lähellä jackpotia. 2010-luvulla pari MM-kultaa ja etenkin loppupuolella kisoihin lähdetään "vain kulta kelpaa" mentaliteetilla. 2022 padot auki olympiatasolla.

Kohti suurempaa on siis kokoajan edetty ja jokainen saavutus on avannut henkisiä lukkoja tuleviin turnauksiin. Haluan uskoa, että suurin saavutus voidaan kirjata isoin kirjaimin viimeistään 2026.

 

[Roger Moore]

2019 kairattiin "kaikkien aikojen huonoimmalla" joukkueella mm. Ruotsin ja Venäjän NHL-niput. 2019 jatko-osaksi niputtaisin pitkälti 2021 kisat, joissa samalla käsikirjoituksella kaaduttiin vasta finaalin jatkoajalla, koska 3vs3 formaatti.

On näissä 2021 ja 2019 kisoissa se ero että 2021 Suomen materiaali muihin nähden ei ollut niin heikko mitä 2019. Euroopan mailla oli nimenomaan paljon europelaajia ja USA:n ja Kanadan niput oli myös paljon heikompia verrattuna 2019 kisoihin.

 

[Itäinen pitkä]

Mitenköhän nämä nyt asettelisi uuteen asentoon. Omassa päässäni näin:

1. Olympiakulta 2022
pääpalkinto maailman seuratuimmassa talviurheilutapahtumassa

2. MM1995
eka kerta on aina vaikein - ja ikimuistoisin

3. MM2022
kotikisojen voitto isojen paineiden alla

4. MM2019
kova suoritus eritoten kokoonpanoja verrattaessa

5. MM2011
pitkä odotus palkittiin kahdellakin legendaarisella ilmaveivillä

 

[Glove]

Seuraavan World Cupin voitto.

 

[Harzan]

Suurin saavutus on olympiakulta 2022 ja sen ohi voi mennä vain best-on-best -olympiaturnauksen voitto. Esimerkiksi mahdollinen parhaiden pelaajien World Cup -voitto ei minun listallani menisi tämän vuoden olympiakullan edelle.

Minulle olympiavoitto on aina ja iankaikkisesti urheilun kovin juttu.

 

[Kake74]

1992 oli kova. Matsit PTVeellä. Varvion Jakke liekissä. Ja Lehtis-Jere divarista messissä.
Tinke Peltomaa kans jääny sieltä mieleen.
Se oli eka mitsku MM-skaboissa ja jalkeilla underdog-jengi.
2006 jääny kans mieleen.
Voitoista ysiviis, nevöfoget. Eka on aina eka.
Den glider in.
edit. kirjoitusvirheitä

 

[Kake74]

Minulle olympiavoitto on aina ja iankaikkisesti urheilun kovin juttu

Muissa lajeissa ehdottomasti, mut kyl lätkän Graalin Malja mielestäni on Stanley Cup. Siihen vaaditaan yli sata matsia voittavaa lätkää.

 

[Roger Moore]

Muissa lajeissa ehdottomasti, mut kyl lätkän Graalin Malja mielestäni on Stanley Cup.

Eipä se jalkapallossakaan ole se kovin juttu. Ja tässä varmaan haettiin maajoukkueen saavutuksia, Suomen maajoukkueen on hieman hankala voittaa Stanley Cupia.

 

[Kake74]

Eipä se jalkapallossakaan ole se kovin juttu. Ja tässä varmaan haettiin maajoukkueen saavutuksia, Suomen maajoukkueen on hieman hankala voittaa Stanley Cupia.

Totta. Ajatus katosi. Pahoittelut tästä.

 

[Petri1981]

Minulle on helppo sanoa edelleen, että 2019 MM-kulta. Kun katsoo noita rostereita, niin ei tuota oikein voi ymmärtää miten Suomi voitti noista kisoista kultaa. Tuo on suomalaisen jääkiekon Miracle on Ice, ja vähän harmittaa kuinka tuota ei usein ymmärretä. Tänä vuonna kaikki muu kuin kulta olisi ollut lähtökohtaisesti pettymys.

 

[Eino_Mies]

Sen sijaan, että yritettäisiin laittaa Leijonien arvokisasaavutuksia johonkin tiettyyn paremmuusjärjestykseen, on mielestäni tärkeämpää nähdä menestyksen tuoma noste ruohonjuuritasolla. Kiekkokouluihin ja seurojen pikkujunnujen joukkueisiin on ensi syksynä tulossa varnasti taas paljon lapsia, joille Heiskaset, Granlundit ja Manniset ovat suuria esikuvia. Sieltä se lähtee taas Suomi-kiekon menestyksen pohja rakentumaan tuleville vuosille. Ja näin syntyy positiivinen kierre, jolloin menestys ruokkii itseään.

Tämän päivän olympivoittajat ja maailmanmestarit ovat lähes kaikki olleet sellaisia naperoikäisiä junnuja, kun MM95 jälkihuumassa alettiin jahtaamaan sitä seuraavaa mestaruutta. Sieltä ne esimerkit on aikanaan ammennettu.

Toki olisihan se mahtavaa, jos vielä lähivuosina saataisiin kaikki parhaat NHL-miehet kaikkien maitten joukkueisiin, jolloin se "absoluuttinen" paremmuus saataisiin mitattua. Mutta se on toisaalta vain yksi osa tarinaa, eikö se himmennä yhtään näitä tähän astisia saavutuksia.

 

[Henkka]

Itse olen alkanut arvostamaan tuota 2019 Mestaruutta kaikkein eniten.

Daavid kaatoi 3 Goljatia putkeen playoff-vaiheessa. Se on meidän Miracle on Ice.

Myös tuo Nuorten Maailmanmestaruus, samana vuonna 2019 P-Amerikan maaperällä on kovin suoritus junnujen mestaruuksista. Helppohan se on aina Euroopassa voittaa (4 kertaa), mutta meneppä sinne.

 

[magnum37]

MM-tasolla urheilullisesti tämä 2022 kulta menee varmasti ykköseksi. Kotikisojen paineet ja vastustajilla kovia nippuja. 2019 ehkä sykähdytti enemmän, koska se tavallaan ylitti odotukset. 2011:n jälkeen fiilis oli erityisen vapautunut, kun se järjestyksessään toinen kulta vihdoin saatiin. Ruotsin nöyryyttäminen loppuottelussa oli oma lukunsa. Tietysti 1995 on omassa luokassaan henkiseltä merkitykseltään, mutta urheilullisesti ne kisat olivat lopulta kevyemmät kaikista. Mutta eka kerta on eka kerta.

Ensimmäinen olympiakulta tänä vuonna ei oikein tuntunut loppuviimein kovinkaan erityiseltä. Varmasti Ukrainan tapahtumat vaikuttivat negatiivisesti myös. Ehkä myös NHL-pelaajien yllättävä poisjäänti kisoista söi jo lähtökohtaisesti innostusta, vaikka tosiasiassa se varmasti mahdollisti osaltaan juuri Suomen kultamitalin. Arvostan ehkä enemmän nyt sitä, että samana vuonna voitettiin sekä olympia- että MM-kultaa. Ylipäätään olen huomannut, ettei urheilusaavutukset synnytä minussa enää niin voimakkaita tunne-elämyksiä kuin nuorempana, mutta on Leijonien taso ja suomalainen kiekko-osaaminen kaikkinensa tällä hetkellä aivan huikealla tasolla. Olemme pieni maa ja silti kykenemme nykyään haastamaan lajin materiaaliltaan ylivoimaisen ykkösmaan Kanadan enemmän kuin uskottavasti. Se on kyllä häikäisevä fakta. Suomi ja Kanada ovat tällä hetkellä kaksistaan ihan omassa sarjassa.