Onpahan tätä konttaamista tullut mietittyä kerta jos toinenkin. Kun lähes kaikki mahdolliset syyt on hylätty mahdottomina, niin jää tasan yksi selitys: joukkue on rakennettu väärin, se on ontto.
Mihinkään muuhun tulokseen ei voi tulla kun katsoo joukkueen ikä- ja kokemusrakennetta. Kauden alun 24 sopimuspelaajasta (jos jätetään Tomek ja Strömberg pois) on 10 vanhaa (30 - 35 v) ja erittäin kokenutta. Sitten on 9 nuorta ja käytännössä liigatasolla lähes kokematonta pelaajaa. Jäljelle jää 5 pelaajaa 80-luvulla syntyneitä: Kalteva, Mälkiä, Rita, Saarinen ja Lahti. Näistä Kalteva ja Lahti ovat olleet suuren osan ajasta pelikyvyttöminä. Jäljelle jää kolme, joista Ritakin oikeastaan kuuluu jo kokeneisiin jos ei vanhoihin.
Niinpä pelaavaan joukkueeseen jää oikeastaan vain kaksi innokasta ja parhaassa iässään olevaa peluria, joilla kehityskäyrä osoittaa ylöspäin:Saarinen ja Mälkiä. Molemmat ovat - yllätys yllätys - myös olleet alkukauden parhaita suorittajia.
Joukkueessa on paljon kokeneita ja päteviä pelimiehiä, jotka varmaan ovat näkyvässä osassa keväällä kun ratkaisupelejä pelataan. Syksyllä nappaa ehkä hiukan vähemmän eikä kesäharjoittelukaan enää hirveästi innosta. Toisella laidalla on se joukko nuoria ja innokkaita pelimiehiä, joilla halu ja yritys on kova mutta tasainen suoritustaso liigassa vielä askeleen päässä.
Joukkueen runko, ne jonkin verran jo kokeneet, liigatasolla pärjäävät ja eteenpäin pyrkivät, ne puuttuvat. Lisätään päälle rutkasti epäonnea loukkaantumisten kanssa sekä valmentaja jonka vahvuus ei ole kriisien käsittely, ja ollaan juuri siellä missä nyt ollaan.
Ja miten sieltä eteenpäin? Kovin äkkiä ei joukkueen rakennetta pysty muuttamaan, vaikka joku täsmähankinta varmaan auttaa. Valmentajan vaihto on aina uhkapeliä eikä auta rakenteelliseen pulmaan.
Eli siis, kaikesta huolimatta, Aravirralla eteenpäin. Nuorille rohkeasti peliaikaa, se korjaa tilannetta sillä laidalla. Jos tehdään hankintoja, niin mielellään sellaisia jotka rakentavat myös ensi kautta.