Ratkaisu: Kymmenen prosenttia vähemmän otteluita (54) ja kymmenen prosentin korotus pelien hintoihin kattamaan pelien määrän pudottamisesta seuraavia välittömiä tappioita.
Yleensä kuitenkin hintojen korottaminen vaikuttaa myös myydyn tuotteen määrään. Puhumattakaan siitä, että kalliimpien paikkojen sijaan kysyntä voisi kohdistua halvemmille paikoille, toisin sanoen tuoda vähemmän rahaa kirsutun.
Ongelma korostuu varsinkin perheiden kanssa. Nelihenkinen perhe paikoille 107-110 on jo nykyisellään 26*4=104e. Tuohon 10% lisää ja paine mennä "vihreille" paikoille kasvaa, suomalaisille kun hinta (tai sen korotukset) on punainen vaate. Jos tuo nelihenkinen perhe menee "vihreille paikoille", loppusumma on 4*18*1.1= 79,2e. Sama yleisömäärä, korotettu hinta ja pienempi rahavirta.
Entäpä sponssit? 3 kotimatsin tippuminen pois tarkoittaa suoraan sitä, että meillä olisi viime kauden yleisökeskiarvolla jäänyt 8487*3=25461 "suoraa näyttökertaa" pois, puhumattakaan median kautta (koosteet, videot, lehtikuvat, jne.) tulevista "epäsuorista näytöistä" ja mahdollisuuksta hyötyä yhteistyöstä muilla keinoin. Tähän päälle vielä näkyvyyden poistuminen 3 vierasottelun "näyttökerroista", niin heikoilla hangilla ollaan. Kyllä itse ainakin miettisin kahdesti laitanko saman summan sisään, jos saan aiempaa heikompaa "tuottoa" rahalle. Mitenkäs muuten televisiointi vaikuttaisi tähän? Voisi sielläkin päässä olla jotain sanomista.
Jos sitten omia kohtia listataan, niin...
1) Rangaistuskäytäntöä olisi muutettava. Nykyisellään rangaistuksia ja pelikieltoja tulee liian helposti tilanteista, jotka "vain" näyttävät pahoilta, joissa joku loukkaantuu tai media ottaa tapahtuman silmiensä alle. Vähän turhan usein lähtökohtaisesti puhtaasta taklauksesta tulee 1-2 peliä "varmuuden vuoksi" jos kaveria sattuu. Vastaavasti taas tahallisista ja/tai törkeistä teoista seuraa naurettavan pieniä rangaistuksia. Rangaistaan pelaajia tekojen perusteella, ei seurausten!
2) Yleinen amatöörimäisyys seurojen toimistolla. Seurat pyörittävät miljoonabudjetteja ja silti toimiston touhu vaikuttaa jonkun nappikaupan toiminnalta. Verkkosivut ja tiedotus ovat useimmilla seuroista aivan hanurista ja budjetit paukkuvat jatkuvasti. Jokerit.com, TPS:n "logogate" tai Saipan "erehdys budjetissa" lienevät tutuimpia tapauksia lähiajoilta, mutta kyllä muuallakin "osataan".
3) Yleinen amatöörimäisyys liigan hallintoelimissä. Liigakarsintojen kohtalo vaikuttaa joka kevät mysteeriltä, kauden päätteeksi jaettavien palkintojen kriteerit ovat tarkoin varjeltuja salaisuuksia ja verkkosivujenkin yhtään syvempi käyttö vaatii vähintään noituuden maisterin ja arkeologian tohtorin papereita. Näin nyt esimerkiksi. Rohkeita päätöksiä ei osata tehdä, tuotetta ei pyritä kehittämään ja tiedotuskin on sillä tasolla, että heikompia hirvittää.
4) Median yleinen taso. Usein vaikuttaa siltä, että sanomalehtien toimitusväki on keskittynyt cheerleadereihin matsin sijaan tai ei ymmärrä näkemäänsä. Joskus lajista tietämätön kaveri vääntää aukeaman mittaisen jutun tiibataabaa, joskus taas värilasit päässä oleva osa-aikatoimittaja saa normaalista tiistai-illan maalista "vuosisadan maalin" tai vastaavaa. Jotenkin huvittaa, että UL on yksi harvoista lehdistä, joiden toimituksella olisi kompetenssia kirjoittaa aiheesta kunnolla. Sääli vain, että lehden vetämä linja ei itseäni miellytä. Toki Jatkoaika on olemassa, mutta paasaan nyt "kaupallisesta" mediasta.
5) Fanikulttuurin taso. Tietyissä urheilumaissa omaa seuraa kannatetaan aina, oli sarjataso- tai sijoitus mikä tahansa. Laulut raikaavat jo ennen ottelua, omia kannustetaan loppuun asti ja seistään aina omien takana. Suomessa ennakoitua heikompi sijoitus takaa tyhjän katsomon ja liian usein omien kannustamisen sijaan aletaankin mollaamaan vastustajaa. Minä ainakin haluan mennä kannattamaan Jokereita, en vastustamaan HIFK:ta. Jotenkin vaikea sisäistää ajatusmallia, jonka mukaan vastustaja olisi niin paljon kallisarvoisempi, että keskittyisin heihin omieni sijaan.
6) "Suomettuminen". Jotenkin vaikuttaa siltä, että ollaan tyydytty siihen missä ollaan. Liiga on Elitserieniä, KHL:ää ja ties mitä sarjoja heikompi. Nykyisellään vaikuttaa siltä, että tähän tilanteeseen ollaan sen verran tyytyväisiä, että asialle ei pahemmin tehdä mitään. Meillä olisi kaikki mahdollisuudet olla Elitserieniä kovempi ja pelaajien kannalta kiinnostavampi sarja jos siihen olisi oikeasti tahtoa. Ei Ruotsissakaan hallikantaa ole uusittu vain päiväunien voimalla tai urheilullisuutta pidetty yllä sattumalta. Kun naapurissa rakennetaan uutta hallia, meillä maalataan vanhan ladon homeet piiloon Tiimarin vesiväreillä. Kun naapurissa karsintasysteemi toimii, pystyy myös Allsvenskan kasvattamaan kunnon pelaajamateriaaleja ja pitämään huolta siitä, että yleisöäkin kiinnostaa. Nyt vaikuttaa siltä, että liigapomot ovat tyytyväisiä jo saavutettuun, eivätkä tähyä kohti seuraavaa askelta.
7) Kannustetaan yksipuolisuuteen. Tällä hetkellä yksilöiden apuja ei oikein pystytä hyödyntämään jo pelkästään sääntöjenkin takia. Kun kokoonpanoa on kutistettu ja jäähykäytäntö on mikä on, niin "yhden huippuavun" omaavat pelaajat jäävät "tasaisten suorittajien" varjoon. Nyt kentällä on parin tähtipelaajan lisäksi muutama junnu ja loput ovat enemmän tai vähemmän harmaata massaa muille kuin oman seuran faneille. Enää ei ole tilaa hampaattomalle kanukkitappelijalle, 45-kiloiselle rankkarispesialistille tai vain alivoimia vääntävälle soturille. Tietty kiinnostavuus on kadonnut yksilöiden mukana ja pelaajat ovat liian pitkälti samasta muotista. Paha tästä on seuroja syyttää, väriläiskien sijaan kun on kannattavampaa ottaa se harmaa suorittaja.
8) Ottelutapahtumien hinta. Jos satunnaiskävijän valitsema lippu maksaa kaikkie toimitus-, tulostus-, ulostus- ja käsittelymaksuineen keskimäärin 25 euroa, niin jokin on pielessä. Tuohon päälle pari bisseä, ruoat ja matkat, niin hintaa on ~50e ilman "jatkopelejä" tai vastaavia. Jos mitään varsinaista sidettä seuraan ei ole, niin tuo summa on aika helvetin suolainen. Satunnaishokidiggarille taas TV on liiankin usein korvike tuolle riistolle. Matsin hinta on alle 10e, ei tarvitse matkustella, bisseä saa jonottamatta ja bissejenkin hinta on euron luokkaa irtotölkkeinä. Kun muut viihdemahdollisuudet ja kiekkotyydystä tuottavat tavat ovat sekä helpompia että halvempia, niin miksi ihmetellä hallien välillä vaisua tunnelmaa?